Kuvataiteilija Noora Ylipieti (TaM) maalaa villejä ja kirkkaita teoksia, joihin muodostuu omituisia, humoristisia sekä traagisia narratiiveja. Teokset tulvivat spontaania visuaalista innostusta ja lapsenomaista ekspressiivisyyttä, aiheiden sekä värimaailman ollessa unenomaisen surrealistisia.
Teoksien teemat näyttäytyvät salaperäisinä ja monimutkaisina. Ne löytävät viehkeitä kytköksiä seksuaalisuuteen, sukupuoleen sekä emootioihin. Maalauksien riemukkaat, eläväiset fantasiahahmot sulautuvat kokonaisuuteen inhimillisinä sekä haavoittuvina. Lopputuloksena on ylitsevuotava määrä merkityksiä, kertomuksia sekä allegorioita.
Noora Ylipieti on valmistunut AMK-kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2008 ja suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Aalto-yliopiston Taiteiden- ja suunnittelun korkeakoulussa, josta valmistunut 2017.
Ylipieti on pitänyt lukuisia ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja hänen teoksiaan on mm. HUS:in, Tuulensuun taidesäätiön sekä A-klinikkasäätiön taidekokoelmissa. Noora Ylipieti työskentelee Ateljeesäätiön työhuoneessaan Espoossa ja hän on Espoon Taiteilijakillan puheenjohtaja.
Oion pitkään rullalla ollutta paperia. Huoneeseen leviää paha haju, paketissa lukee vinyyli. Tunnustelen vanhan tapetin pintaa ja tarkastelen vuosikymmenten takaisia kuvioita. Yritän kommunikoida kellertävän liukuvärin kanssa ja turhaudun mahdottoman lasikuituröpelön äärellä, mutta pääsen jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen oudon koristeen kanssa ja seuraan sen muotoja musteella, kunnes yhteys katkeaa. Kysyn neuvoa paperipainona toimivalta katukiveltä. Painan posken viileää, karheaa pintaa vasten. Kivi on hiljaa. Paperi odottaa ja haisee. Muste kuivuu siveltimessä.
Getting Intimate on prosessimaisesti rakentuva tapetti- ja piirustusinstallaatio, joka jatkaa kehittymistään näyttelyn ensimmäisen viikonlopun ajan gallerian auki ollessa. Avajaisia ei järjestetä.
Nikki Jääskeläinen (s. 1981) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee musteen, hiilen ja arkipäiväisten kodin materiaalien kanssa.
Kiitos Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.
Galleria 3H+K on kiinni 18.3.–19.4. Tiedotamme muutoksista tarvittaessa.
Henry Merimaan Yhteinen tila –näyttely 28.3.–19.4. muuttuu konseptiltaan fyysisestä näyttelystä Internetissä tapahtuvaksi etänäyttelyksi. Näyttely avautuu lauantaina 28.3. klo 12 Facebook–sivulla:
Yhteinen tila on paikka ja kokemus, jossa läsnäolijoiden vuoropuhelu ja yhteisölliset prosessit ovat mahdollisia. Näyttelyni sisältö ja ilme muotoutuu keskustelun sekä yhdessä tekemisen tuloksista, osittain minusta riippumatta.
Kutsuin etukäteen näyttelyyn myös vierailevia taiteilijoita dialogiseen työskentelyyn kanssani. Olin suunnitellut että avajaisyleisön kanssa tehdään galleriaan yhteinen maalaus. Näyttelyn ajalle oli suunniteltu ja sovittu useita erilaisia yleisötilaisuuksia. Näyttelyn oli tarkoitus olla elävä ja muuttuva tapahtuma.
***
Epidemiauutisointi ja viimeistään hallituksen ja viranomaisten tiedotukset koronan ehkäisyntoimenpiteistä vaikuttivat ratkaisevasti oman näyttelyni kohtaloon. Keskeinen ohje välttää yleisötilaisuuksia ja turhaa sosiaalista kanssakäymistä poisti näyttelyni yhteisöllisen vuoropuhelun ja yhteisöllisten prosessien käyttämisen mahdollisuudet.
Peruutin näyttelyavajaiset. Koska en halunnut kuitenkaan kokonaan peruuttaa näyttelyä,koronaohjeistuksen vaikutuksena riisuin siitä pois yhteisöllisiä elementtejä. Alkuperäinen konsepti oli osittain mukana, osittain typistettynä. Pyöritin ja pohdiskelin tätä suunnitelmaa muutaman päivän ajan.
Lisätiukennukset koronan suhteen tekivät mahdottomaksi toteuttaa eri tahojen kesken kokeellista tutkimustyöpajaa ja siihen liittyvää aineistoinstallaatiota. Ajellessani eräänä iltana Turusta kotiin muutin kokonaan näyttelysuunnitelman.
Muutoksista huolimatta näyttelyn nimi on ennallaan. ”Yhteinen tila” muodostuu neljästä esineteoksesta, jotka viittaavat ja kommentoivat symbolisilla ja käsitteellisillä tavoilla niihin asioihin, jotka alkujaan mietin tapahtuvan toiminnallisilla ja vuorovaikutuksellisilla tavoilla. Näyttelystä tuli staattinen ja vihjeitä antava yhteinen paikka. Vuoropuhelu on silti mielestäni mahdollista, varsinkin jos kävijä soittaa gallerian ovikelloa ja tulee sisään asti.
Kiitän seuraavia henkilöitä joiden panos alkuperäisen näyttelyn toteutumisessa olisi ollut jännittävää ja innostavaa.
Taiteilijakolleegat: Mollu Heino, Titta Valla, Tapio Haapala, Veijo Setälä, Emilia Karju&Eero Merimaa ja Miina Hujala&Arttu Merimaa.
Taiteidenväliset tilaisuudet: Julia Hannula, Jaan Kallio ja Henry Flinkman.
Taiteen ja tutkimuksen projekti; Pertti Ala-Outinen, Anni Saisto, Pirita Frigren, Sanna Pitkäniemi-Toroska
Death of a Party Girl on meta-modernistinen tutkielma mikrokosmoksen luovan määriteltyä symbolijärjestelmää jossa 2010-luvun teiniestetiikka, jälkeen jääneet muistoesineet, metsästys ja kollektiivisien traumojen loputon pyörre synnyttävän palapelin, jonka salaisuuksia katsoja on kutsuttu ratkomaan.
Anna Matveinen on Mutalahden viimeinen lapsi, performanssi- ja kuvataiteilija ja laulaja. Tällä hetkellä hän opiskelee taiteen maisteriksi taideyliopistossa.
Avajaiset perjantaina 28.2. klo 18-20, tervetuloa!
Heidi Anniina Mattila I Miss My Pre-Internet Brain 1.–23.2.2020.
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 31.1. klo 18.00-20.00, tervetuloa!
Mattilan näyttely käsittelee nykyhetken digitalisoituneessa kulttuurissa elämisen kokemusta. Internetin päättymätön kuva- ja uutistulva koukuttaa ja aiheuttaa vaikeuksia keskittyä ja rauhoittua. Mattila maalaa akryyli- ja spraymaalein kankaalle, koska hän kokee tärkeäksi tehdä jotain käsinkosketeltavaa, saada aikaan jotain, mikä ei ole olemassa vain pikseleinä ruudulla. Käsintekeminen auttaa ajatusten käsittelyssä. Näyttelyn nimi, I Miss My Pre-Internet Brain, “kaipaan aivojani sellaisina kuin ne olivat ennen internetiä”, muistuttaa siitä, kuinka lyhyessä ajassa kaikenkattava digitalisaatio on tapahtunut.
Aivotutkijoiden mukaan ihmisten pitkäjänteisyys ja tylsyyden sietokyky ovat heikentyneet älypuhelinten käytön myötä, ja mitä enemmän työnteko ja asioiden hoitaminen on siirtynyt nettimaailmaan, sitä rasittuneempia monet kokevat olevansa. Emme ehdi käsitellä kaikkia informaatiotulvan herättämiä tunteita. Teoksia maalatessaan Mattila on miettinyt, kuinka liian paljon virikkeitä saaneet aivot tuntuvat välillä jumittavan aivan kuin lapsuuden videokasetit. Teosten visuaalisesta maailmasta voikin löytää kaikuja 80-luvun neonväreistä, vhs -kasettien kuvan häiriöistä sekä glitch artista, joka viittaa sattumien ja virheiden tarkoitukselliseen, esteettiseen käyttöön taiteessa. Ennen digitalisaatiota laitteiden häiriöt olivat kuitenkin useimmiten harmittomia, kun taas nyt häiriöt voivat johtaa kokonaisten tietoverkkojen kaatumiseen ja tietoturvaongelmiin. Mattila kokee maalaamisen olevan pitkäjänteistä työtä, joka tuo kaivattua vastapainoa digistressin keskelle. Näyttely tarjoaa myös kävijöille mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi.
Heidi Anniina Mattila (s. 1983) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2008. Hänellä on ollut lukuisia yksityisnäyttelyitä, mm. Paja & Galleriassa Porissa 2017 ja Galleria Huudossa Helsingissä 2016. Yhteis- ja ryhmänäyttelyissä hän on vuonna 2019 ollut muun muassa mukana Taidemaalariliiton 90-vuotisjuhlanäyttelyssä Malmitalossa Helsingissä, Uudenmaan kuvataidejärjestöjen ympäristötaidenäyttelyssä Lohjalla sekä Helsingin Taiteilijaseuran joulunäyttelyssä sekä kesänäyttelyssä Galleria Jäähuoneessa Joutsassa. Mattila on työskennellyt taiteilijaresidensseissä Aspan ateljeessa Lohjalla 2019, Budapestissä 2015 sekä Berliinissä 2012. Mattila asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä.
Tervetuloa avajaisiin poikkeuksellisesti lauantaina 04.01. klo 16-18! Niko-Matti Ahdin ”Kaivajaiset” on installaatio, joka koostuu ääniteoksesta, kuvakollaaseista, esinesommitelmasta ja sanomalehden mielipidekirjoituksista.
”Kaivajaiset”-installaation teemoja ovat tulo- ja varallisuuserojen jatkuva kasvaminen; mediavallan ja poliittisen vallan yhä enenevä keskittäminen niille, joilla on taloudellinen valta; biodiversiteetin köyhdyttäminen ja tuhoaminen; demokratian olemattomuus; ihmisarvon väheksyminen; sekä nykyihmisen valinnanvapaus: missä mielessä ja millä tavoin voimme päättää elämänkuluistamme?
Teemat ovat laajoja ja syviä, kapitalistisen kulttuurimme haudattuja aarteita ja kruununjalokiviä. Ne on kätketty maan alle, jonka uumenista ne kuitenkin loistavat elämiemme kirkkaina tienviittoina ja raja-aitoina. Monesti jätämme aarteet kätköihinsä ja rakennamme yhä uudelleen aidat ja häkit, jotka meitä ympäröivät. Miksi?
Installaatio kysyy teemoihinsa liittyen monia kysymyksiä ja kannustaa meitä kaikkia vilpittömiin ja avoimiin keskusteluihin – niin julkisiin ja yksityisiin kuin pään sisäisiinkin dialogeihin. Millaisia ulottuvuuksia on ”uudella” ja ”vanhalla” medialla? Entä median ”portinvartijuudella”? Miten muodostuu käsityksemme siitä, mikä on ”totta”? Mitä on kriittisyys? Miksi varallisuus ja valta jakautuvat niin epätasaisesti?
”Kaivajaiset” yrittää kaivaa maan peitosta edes joitain yhteiskuntamme valta-asetelmia. Installaatio tekee sen moniäänisesti ja monialaisesti, ja se valottaa nykyisen vallankäytön peiteltyä raakuutta. Samalla se on Niko-Matti Ahdin ensimmäinen gallerianäyttely. ”Kaivajaiset” juhlistaa ilolla äänen, tekstin, kuvan ja sommitelman hälyisiä siltoja sekä omistamisen ja tekijyyden suhteellisuutta.
_____
Niko-Matti Ahti (s. 1976) on Turussa asuva äänen ja installaation parissa työskentelevä taiteilija, kääntäjä ja tapahtumajärjestäjä. Ahti on työskennellyt pitkään musiikin ja äänitaiteen parissa. Vanhimmat yhtyeet, joiden myötä hän on tehnyt musiikkia, ovat Kiila ja Kemialliset ystävät. Tällä hetkellä Ahti keskittyy kahden duonsa, Ahti & Ahti ja Tiheäsalo & Ahti, toimintaan, joilta molemmilta on juuri julkaistu tai ollaan juuri julkaisemassa uusi levy. (www.ahtiahti.com)
Vuodesta 2016 lähtien Ahti on myös kääntänyt kirjallisuutta. Willy Kyrklundin ”Aigaion” ja ”Till Tabbas” -teokset (1957 ja 1959) ovat parhaillaan toimitettavina. Poesia julkaisee ne vuonna 2020. Musiikkitapahtumia Ahti on järjestänyt yli 20 vuoden ajan, ja hän on turkulaisen Himera-työryhmän perustajajäsen (www.himera.fi). Ahti valmistui filosofian maisteriksi Turun yliopiston Kotimaisesta kirjallisuudesta vuonna 2005.
Niko Palokangas on porilainen kuvataiteilija, joka maalatessaan tutkii tilaa ja valoa. Taiteilijaa kiinnostaa keskeneräisyys ja mahdollisuus maalata teosta ikuisuuteen saakka. Värin tutkiminen, kokeelliset väripinnat ja ennakkoluuloton lähestyminen maalaamiseen pitävät työskentelyä käynnissä, kunnes teos on valmis.
Maalausten aiheena on maisema, joka rakentuu erilaisten valoilmiöiden ja vuorokauden aikojen kokeiluista samaan maalaukseen. Maisemien valo on jäänyt kerrostumien taakse antaen vain vihjeitä itsestään. Se tuo teoksiin oman pysähtyneen hetken. Jotain on tapahtumassa, mutta mitä? missä? ja milloin?
Maalauksissa todellisuus ja asioiden oikein järjestäminen ei ole tärkeintä vaan itse maalaaminen. Erilaisten väriyhdistelmien ja pintojen kerrostumat tukahduttavat puhtaat ja kirkkaat värit alleen, jolloin avautuu mahdollisuus kaivaa ne takaisin esiin. Ja maalata uusi sävykerros peittämään. Kerros kerrokselta, lisäten ja poistaen, valmistuu sarja maisemia.
Näin syntyi taidenäyttely nimeltä Sumu.
Maisemat ovat maalattu kesällä ja syksyllä 2019.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 15.11. klo 18-20!
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 11.10. klo 18-20!
Sunday on installaatio, joka on ollut kerran esillä hoitokodin yhteisessä tilassa. Valokuvat, paperit ja kyltit sanoineen asetettiin ympäri huonetta ilman esittelyä ja kuvausta. Jos astut tähän tilaan, opit tuntemaan tai ainakin saat viitteitä rakennuksen erilaisistä elämistä. Vaimoni kanssa, joka työskentelee taideluokan ohjaajana ja kyseisen hoitokodin johtajana, vierailimme 13 eri huoneessa eri kerroksessa. Asukkaille esitettiin kaksi yleistä kysymystä:
Mikä päivä on suosikkisi? Kuinka (nautit) (nautit jo) (tulet nauttimaan) siitä?
Sitten kysyin heiltä:
Voinko kuvata joitain kuvia tai esineitä huoneessasi?
________
Shoji Kato on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hänen taiteensa käsittelee miten ihmiset tekevät ja ylläpitävät paikkoja. Väitöskirjassaan Place of Geometry (2015) Kato analysoi visioiden, konseptien, toimintojen, materiaalien, tekniikan ja ajallisuuden korrelaatiota geometrisen tilan kanssa. Hänen töitään on ollut esillä kansainvälisesti ja niitä on niin yksityisissä kuin julkisissa kokoelmissa. Shoji Kato on syntynyt Japanissa ja asunut sen lisäksi Yhsysvalloissa ja nyt Suomessa. Hän on opiskellut kouluisssa State University of New York – Purchase College, Academy of Fine Arts, Amsterdam ja Kuvataideakatemiassa.
Huoneet / Rooms Galleria 3H+K:ssä on Katon ensimmäinen näyttely Porissa.
Näyttely on tehty yhtestyössä RaumArs ry:n kanssa ja sitä on tukenut Taike.
Sunday, is an installation work once presented in the common area of a nursing home. The photographs, papers and signs with words were set around the room without any introduction and descriptions. If you step into this room, you get to know, or at least to encounter, the tips of different lives which were nested in the same buildings. With my wife who works as an art class facilitator for, and the director of this nursing home, we made visits to 13 different rooms from different floors. The residents were asked two common questions:
Which day is your favorite? How (do) (did) (will) you enjoy it?
Then I asked them: May I photograph some pictures, or objects in your room?
________
Shoji Kato is a Helsinki-based visual artist. His art explores how humans make and sustain places. In his artistic research thesis, Place of Geometry (2015), Kato analysed the correlation between visions, concepts, actions, materials, technology and temporality working with geometric space. His works have been exhibited internationally and deposited in private and public collections. Shoji Kato was born in Japan, has lived in Japan and the U.S. and currently lives and works in Helsinki. He studied at the State University of New York – Purchase College, the Academy of Fine Arts (Amsterdam) and the Academy of Fine Arts, Helsinki.
Huoneet / Rooms at 3H+K will be Kato’s first exhibition in Pori.
Laura Pietiläisen Growth -taidenäyttely kuvailee mielikuvituksellisesti, millaisia asioita ihmisten sisällä voi kasvaa ja tapahtua. Näyttely kuvaa maalauksen keinoin erilaisia kasvustoja ja kasvaimia kauneuden ja herkkien värimaailmojen saattelemana.
Nykyihmisen yksi pahimmista peloista on syöpä ja sen seuraukset. Selviäminen ja kuolema pelottavat kumpikin, sekä epätietoisuus siitä, kuinka käy. Pietiläisen näyttely ei keskity pelkoon, vaan elinten kauneuteen, muotoon ja kudosten herkkyyteen. Näyttely on samalla kuvitteellinen tutkielma siitä, mitä kummallisimpia asioita kehoissamme voi piileskellä.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 06.09. klo 18-20!
