Niilo Rinne: Itsenäisyydenkatu 47 18.11.-7.12.

(In English below)

Itsenäisyydenkatu 47
– erään rakennuksen inspiroima näyttely

Avoinna 18.11.-7.12.
Avajaiset 17.11. klo 18.00–20.00

”Jos kymmentä geologia pyydettäisiin antamaan kivilajinimi yhdelle ainoalle näytteelle, se todennäköisesti saisi ainakin viisi eri nimeä, jotka kaikki olisivat lisäksi oikein. Tämä hassu tilanne johtuu siitä, että nimen antaminen kivilajille riippuu myös nimeäjän tarkastelukulmasta. Yksi voi antaa nimen mineraalikoostumuksen perusteella, toinen painottaa kiven alkuperää, kolmas sen mahdollista muodonmuutoshistoriaa jne. Näin yksi ja sama kivilaji voi saada monta eri nimeä riippuen siitä, mitä piirrettä tarkastelija haluaa korostaa.”
– Kalle Taipale: Kivet. Etsijän ja keräilijan opas (1995)

Metallurgia ja kasvatus – nämä kaksi asiaa kohtaavat Porissa Itsenäisyydenkatu 47:ssä sijaitsevan rakennuksen menneisyydessä ja nykyhetkessä. Tämä rinnakkaisuus on toiminut näyttelyn lähtökohtana ja inspiraationa.

Metallurgia kytkeytyy rakennukseen Harjavallan kuparisulatossa vuosina 1945-1949 käyttöön otetun ja yhtenä maailman merkittävimpänä metallurgisena keksintönä palkitun liekkisulatusmenelmän kautta, sillä yksi sen kehittäjistä asui täsmälleen nykyisen Galleria 3h+k:n tilassa sijainneessa asuinhuoneistossa.

Kasvatus on mukana siksi, että rakennuksessa toimii tänä päivänä steinerpedagoginen päiväkoti ja koulu.

Näyttely on audiovisuaalinen installaatiokokonaisuus, jonka äänimaiseman on toteuttanut muusikko Pasi Salmi.

Niilo Rinne (s. 1983) on opiskellut sosiologiaa Turun yliopistossa sekä kuvataidetta Aalto-yliopistossa. Tällä hetkellä hän toimii mm. Satakunnan kansan kuvataidekriitikkona, Kankaanpään taidekoulun tuntiopettajana sekä osana Porin elokuvafestivaalin tuottajaryhmää. Itsenäisyydenkatu 47 on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porin kaupunki.

/////////////

Itsenäisyydenkatu 47
– An exhibition inspired by a building

Open 18th November till 7th December
Opening: 17th November at 6 to 8 pm.

”If ten geologists would be asked to name one single stone sample, it would probably get at least five different names, and all of the names would be correct. This funny situation is caused by the fact that giving a name to a stone type depends on the perspective of the investigator. One can give a name based on the mineral construction, another based on the origin of the stone, third based on its morphological history etc. This way one stone sample can get many different names depending on what character the investigator wishes to highlight.”
– Kalle Taipale: Stones. A guide for searcher and collector. (Translation: NR)

Metallurgy and education – these two issues come together in the past and present of Itsenäisyydenkatu 47 (eng. 47 Independence Street). This apposition has worked as a starting point and inspiration for the exhibition that takes place in the building in question.

Metallurgy is connected to the building through an engineer that lived in the building in the end of 1940’s. He was part of the group that invented the revolutionary flash smelting technology that was first applied in the copper factory in Harjavalta, a city near Pori, between 1945–1949. The technology has been awarded as one of the most important metallurgical innovations of the 20th century.

The educational dimension is present because there is a Steiner pedagogical kindergarten and school in the building.

The exhibition is an audiovisual installation and its soundscape is created by musician Pasi Salmi.

Niilo Rinne (b. 1983) has studied sociology in the University of Turku and visual arts in Aalto-university. At the moment he works, among other things, as an art critic in the local newspaper and as a thesis supervisor in Kankaanpää Art School. He’s also part of the production team of Pori Film Festival. Itsenäisyydenkatu 47 is his first solo exhibition.

The exhibition is supported by the Arts Promotion Centre Finland and the City of Pori.

NYTE 18.11.-7.12.

NYTE
18.11.-7.12.
Avajaiset 17.11. 18-20

Taiteilijaseura NYTE ry täytti 30 vuotta kuluvan vuoden toukokuussa. Juhlavuoden näyttelyohjelmaan sisältyy kaksi näyttelyä Galleria 3H+K:ssa, jotka valottavat toiminnan eri puolia toisaalta taiteilijaseurana ja toisaalta taiteilijaryhmänä.

Edellisen NYTE30 -näyttelyn esiteltyä 21.10.-7.11. seuran historian eri vaiheisiin liittyneiden taiteilijoiden tämänhetkistä tuotantoa, tuleva näyttely kertoo puolestaan NYTEn historiasta ryhmänä ja yhteisönä, jonka piirissä syntyi varsinkin sen alkuvuosina paljon yhteisiä teoksia, näyttelyitä ja performansseja. Silloinen toiminta sai tuoreeltaan paljon tilaa ja huomiota. Sitä voidaankin tarkastella osana ajan yleistä yhteiskunnan ja kulttuurin murrosta, sekä uusien taidemuotojen tulemista ja muotoutumista Porissa, Satakunnassa ja laajemmin Suomessa.

NYTE -näyttely keskittyy yhteen kollektiivisesti tuotettuun teokseen, joka on Eräs marssi vuodelta 1989. Näyttely tutkii arkistojen valossa teoksen historiaa, luoden sen eri vaiheille sekä aikaan sidotun kontekstin että samalla myös suhteen tähän hetkeen.

Eräs marssi esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä Kriittisen Korkeakoulun näyttelytilassa elokuussa 1989. Sen jälkeen se on ollut esillä mm. Turun ja Porin läänin aluenäyttelyssä Porin taidemuseossa 1990. Teoksen tehneeseen työryhmään kuuluivat Rolf Lehtinen, Kaisu Koivisto, Henry Merimaa, Sinikka Santikko ja Veijo Setälä.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porin taidemuseo.

NYTE 30: 21.10.-9.11.

NYTE 30
Saija Hairo, Aino Mäntynen, Simo Saarikoski, Mailis Saralehto

21.10. – 9.11.2017
Avajaiset 20.10. 18-20

Taiteilijaseura NYTE ry:n perustamisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta 13.5.2017. Merkkivuoden kunniaksi seuran nykyiset aktiivit kutsuivat yhteiseen näyttelyyn neljä taiteilijaa, joista kukin on tavallaan kasvanut ja vaikuttanut Porin taideyhteisön osana yhdistyksen historian aikana.

Saija Hairo (s. 1963) tekee eri materiaalein teoksia – maalauksia, piirustuksia, veistoksia, valokuvia ja videoita – joiden aiheissa on kysymyksiä olemisen oikeutuksesta ja havaintojen hetkellisyydestä.
Katoavaisuus ja tulevaisuuden edessä näkyvä arvoituksellisuus kulkevat rinta rinnan teosten pohdintoina. Hairolta on näyttelyssä moniosainen teoskokonaisuus “Maailmoja/Worlds”.

“NYTE ry vaikutti aikanaan paljon arkeeni ja työskentelyyni vuosina 1987-1993, jolloin asuin Porissa. Olin juuri valmistunut kuvataiteilijaksi keväällä -87 ja aloitin syyskuussa opettamaan silloisessa Porin Taidekoulussa. Tuolloin myös tutustuin kiinnostavaa ja moni-ilmeistä taidetta tekevään joukkoon taiteilijoita. Muistaakseni tuolloin NYTE ry perustettiin ja saimme galleriatilan, joka toimi nimellä Galleria 1H+K. NYTE ry toimi vahvana, innostavana ja esimerkillisenä
ryhmänä, joka avarsi omaakin näkökulmaani. Ryhmä ja galleria voimisti kaupungin taidekenttää, toimi edelläkävijänä, samanmielisten yhdistäjänä, rohkeiden/tajuntaa virkistävien näyttelyiden ja esitysten toteuttajana. Porin Taidemuseon vaikutuspiiriin kuuluminen oli suuri etuoikeus tuolloin myös.”

Mailis Saralehdon (s. 1976 TaM, FM) tematiikka liittyy kulttuurisiin koodeihin, uskontoon historiallisena ja kokemuksellisena ilmiönä sekä ihmisyyden paradokseihin. Hän on työskennellyt yli viisitoista vuotta videon, kuvanveiston ja installaation parissa. Reposaaresta kotoisin oleva
Saralehto edustaa eräänlaista pohjoismaista popsurrealismia ja nykygotiikkaa. Hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Kiasmassa, Helsingin taidehallista, Porin taidemuseossa, Wäinö Aaltosen museossa sekä ulkomailla Saksassa, Latviassa, Skotlannissa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Saralehdolta tulee näyttelyyn esimerkiksi veistos “Trophium 86”. Hänen työskentelynsä ei rajoitu välineeseen, vaan tekniikat vaihtelevat idean ja teoksen mukaan. Hän haluaa välittää katsojalle sen tunteen, jonka kokee itse kohdatessa jonkun kiinnostavan tai kauhistuttavan ilmiön.

“Nyte toimi eräänlaisena kätilönä oman taiteilija-alkutaipaleeni alussa. Ne olivat hyviä vuosia, mitä muistelen edelleen lämmöllä. Vaikka myöhemmin olen kuulunut eri taiteilijayhdistyksiin, ei vastaavaa kokemusta ole löytynyt. Nyte ja Pori kulkevat aina mukana.”

Simo Saarikoski (s.1980) on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee videon, akvarellimaalauksen, äänen ja näitä kaikkea yhdistelevän installaation parissa. Lisäksi Saarikoski on osana Messiaaninen Visuaalisen Etiikan Tutkimuskeskus –ryhmää tehnyt lukuisia projekteja ja
performansseja ja ollut aktiivinen myös T.E.H.D.A.S. –kollektiivissa. Kaikkiaan Saarikosken omia ja edellä mainittujen ryhmien teoksia on ollut esillä 19 eri maassa ympäri maailmaa näyttelyiden, videofestivaalien ja performanssien muodossa.

“Oma suhteeni Nyteen määrittyy pitkälti Galleria 3h+k:n kautta. Olin aktiivinen Maaherrankadun ns. vanhalla gallerialla erityisesti vuosien 2006-11 aikana. Olimme silloin nostamassa vanhaa galleriaa viimeiseen kukoistukseensa, jonka perinteet elävät edelleen myös nykyisen gallerian toiminnassa. Tuolloin homma kansainvälistyi uudelle tasolle ja tapahtumatoiminta tuli (esim. Perf–festivaalit ja Porin juhlaviikot) vahvasti mukaan kuvioihin. Galleria muodosti yhteisön, jossa työ ja elämä olivat yhtä ja samaa. Noilta ajoilta on jäänyt valtavasti ystäviä ympäri maailmaa ja kokemus siitä, millaista oli elää, ajatella ja visioida asioita kollektiivisesti.”

Saarikoskelta on näyttelyssä esillä akvarellimaalauksista koostuva teossarja “Unpleasant Truths”, joka tutkii sosiaalisen median ilmiöitä ja kysyy mistä löytää armo itseään kohtaan sen aikakautena.

Aino Mäntynen (s. 1983) on alunperin Itä-Suomesta kotoisin oleva kuvanveistäjä (SAMK Kankaanpää 2012) joka on pitkälti ennen muuttoaan Helsinkiin työskennellyt ja asunut Länsi-Suomessa. Tällä hetkellä hän viimeistelee Taiteen Maisterin tutkintoaan Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

“Se miten kaikki alkoi. Ne vuodet välittömästi kuvanveistäjän tutkinnon hankittuani muotoutuivat tiukasti Galleria 3H+K:n ja Nyten ympärille. Lähtökohtana kaikelle oli niinkin yksinkertainen akti kuin tarjoutua avustamaan siivoamisessa Porin Juhlaviikoilla 2011, jonne päädyin siinä vaiheessa vielä tuttavien kanssa samanlaisena vieraana kuin muutkin. Jatkossa päädyin suorittamaan sinne työharjotteilua, sitten hoitamaan vastuullisempia hommia koska sanoin voivani niin tehdä. Galleriasta ja sen yhteisöstä muodostui minulle koti, perhe ja silloinen elämäni. Paikka jossa unohdin laittaa vessan oven lukkoon, ja jonka sohvalla nukuin parhaita uniani ikinä. Minun tarinani ovat aina jääneet kesken, ja nyt kun palaan taas kotiini, haluan nauttia siitä väljyydestä minkä ne omaavat. Valmis on valmis vain, koska joku sanoo niin. Se on määritelmä jolla sysätään prosessi pois tieltä.”

Mäntysen teos näyttelyssä koostuu useammasta katkenneesta teosideasta, jotka on punottu yhteen hänen maisterin lopputyössään tutkiman materiaalin eli huovutetun villalangan avulla siihen liittyvän äänimaiseman ympärille. Teokset ovat sirpaleita, joita kannetaan mukana niin pitkään kunnes niillä on vihdoin paikka jonne ne kuuluvat osana sen seinien rajaamaa ja rajaamatonta tilaa.

Hans-Peter Schütt & Maja Breife: Sen pituinen se 23.9.-12.10.

Hans-Peter Schütt & Maja Breife
Sen pituinen se – snipp, snapp, snutt

Galleria 3H+K, 23.9.-12.10.2017
Avajaiset 22.9. 18-20

Näyttelymme käsittelee lapsettomuutta, joka on koitunut osaksemme huolimatta lukuisista yrityksistä muodostaa perhe. Olemme hakeneet apua luontaishoidoista, hedelmöityshoidoista sekä kansainvälisestä adoptiosta ilman tulosta. Ensimmäiset yrityksemme muodostaa perhettä sijoittuvat vuodelle 2006 ja adoptiolupa umpeutui vuonna 2016. Näyttelyn teokset ovat yrityksiä muodostaa jotakin tästä 10 vuodesta.

Meille tietty aika on ohi, tietyt unelmat ovat mennyttä. Ajatukset, mielikuvat ja tulevaisuuden näkymät, joita pyöritimme hyvinkin intensiivisesti voi yrittää unohtaa. Kuitenkin haluamme katsoa tilannetta kaihon, surun ja pettymyksen lisäksi realistisesti sattumana, huumorin keinoin tai uutena avauksena johonkin muuhun. Ehkä voimme saada lohtua kohtalomme ekologisuudesta. Muutaman yksilön toiveiden mureneminen voi olla ihmiskunnan kannalta positiivista.

Meille lapsettomuus ei ollut valinta ja aiheeseen liittyy paljon tunteita ja ajatuksia joiden puiminen ja läpikäyminen vie aikaa. Asia elää mukanamme vielä pitkään. Ideat, näkemykset sekä havainnot muuttuvat, kehittyvät ja kiteytyvät. Haluamme avata kokemuksiamme, huomioitamme, tunteitamme ja ajatuksiamme ja kertoa tarinaa häviöstämme. Useimmiten tähän tilanteeseen päätyvien ihmisten, meidän häviäjien, tarinoita ei kuulla, koska ihmiset eivät enää jaksa tai pysty kertomaan niitä. Ehkä maailma on kiinnostuneempi voittamisesta ja niistä selviytymistarinoista, jotka saavat onnellisen lopun?

Topi Juntunen: Metsän kädet 23.9.-12.10.

Topi Juntunen
Metsän kädet – valokuvia ja ääniteos

Galleria 3H+K, 23.9. – 12.10.2017
Avajaiset 22.9. klo 18-20

Näyttely koostuu valokuvista sekä niihin liittyvästä ääniteoksesta. Lähtökohtana työskentelylle on ollut käsitellä luontokokemusta sekä kokemusta persoonallisesta toiseudesta luonnon äärellä.

Näyttelyssä tarkastellaan luontoa yöaikaan salamavalolla kuvattujen, puita ja pensaita esittävien valokuvien kautta. Näyttelyn valokuviin on dokumentoitu luonnossa – tai sen liepeillä – kuljeskelua ja havainnointia useamman vuoden ajalta.

Salamavalon kiila toimii kuvissa instrumenttina joka nostaa pimeydestä esiin yksityiskohtia jotka paljaalla silmällä katsellessa jäävät havaitsematta. Päivisin yhtenäisenä näyttäytyvästä vehreydestä nousee nyt esiin kiehtovia, yksilöllisiä, ehkä parhaat päivänsä jo nähneitä kasveja. Keinovalon viileään hehkuun pysäytetty luonto on myös luontosuhteen kuva: ihmisen ja luonnon eriytymisen kuva, jossa luonto asettuu ihmisestä erilliseksi ymmärtämisen kohteeksi.

Olen mieltynyt erityisesti tienvarsien penkkojen ja ryteikköjen kasvustoihin, reuna-alueisiin joissa ihmisen rakentama päättyy ja metsä alkaa. Ryteikössä ollaan jatkuvasti yksilön ja moneuden välisellä häilyvällä rajalla. Toisiinsa kietoutuneet risut tuntuvat olevan samaan aikaan erillisiä ja yhtä organismia, ehkä ovatkin samaa kasvia: luonnossa tämä rajankäynti on jatkuvaa.

Olen alkanut kuvata luontoa jonkinlaisen ihmetyksen vallassa, tietämättä aiheideni nimiä tai mitä ne ylipäätään olivat. Vähitellen kasvit ovat alkaneet saada nimiä. Tietyt aiheet ja yksilöt toistuvat. (Olen myös pannut merkille että lähiympäristöni metsiä hoidetaan ja harvennetaan.) Vähintään yhtä olennaista kuvaamisen kanssa on ollut kasvien katselu ja luonnossa liikkuminen. Metsään tultaessa yksilöyden paine hellittää, kipu omasta erillisyydestä lievittyy. On lohdullista huomata että on olemassa metsän kaltainen systeemi jossa kaikki virtaa ja erilliset osaset ovat erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt.

Ääniteos on eräs versio siitä miltä metsässä voisi kuulostaa. Teoksessa pohditaan sitä millainen on metsän ääni, sekä sitä miltä siellä oleminen tuntuu.

Topi Juntunen (s. 1986) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2011 valmistunut kuvataiteilija. Elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta Suomussalmella viettänyt taiteilija asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän työskentelee niin taidemaalauksen kuin mediataiteen tekniikoin. Ihmisen luonnosta vieraantuminen, sekä ulkopuolisuuden ja erillisyyden kokemukset ovat keskeisiä teemoja Juntusen työskentelyssä.

Siiri Nevalainen: ORAL EXPLORATIONS

Siiri Nevalainen
ORAL EXPLORATIONS
26.8.-14.9.2017

Oraalinen vaihe on freudilainen psykologian termi, jolla kuvataan ihmisen ensimmäisen puolentoista elinvuoden aikaista vaihetta, jolloin lapsi saa tyydytystä oraalisista toiminnoista, kuten imemisestä ja pureskelusta. Oraalisesti fiksoitunut ihminen taas on aikuinen, jolla tämä vaihe on syystä tai toisesta jäänyt päälle. Freudin teorian mukaan tämä manifestoituu aikuisen puheliaisuutena, ylenpalttisena oraalisen stimulaation hakemisena, siis jatkuvana syömisenä, juomisena, asioiden pureskeluna ja tupakointina.

Freudin näkemyksistä voi toki olla montaa mieltä, mutta näyttelyssä Nevalainen käsittelee oraalista fiksaatiota omakohtaisista lähtökohdistaan. Kyseessä on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä. Näyttely koostuu joukosta installaatioita, joissa arki on nyrjähtänyt paikoiltaan. Nähtävillä on mm. tekohedelmiä, vähän spagettia ja muutamia eri lajien edustajien hampaita, sekä purukumilla toteutettu ripustusratkaisu.

Siiri Nevalainen (s. 1990) on kuvataiteilija joka työskentelee pääasiassa performanssin, installaation ja videon keinoin. “Viimeaikoina mua on kiinnostanut kilju, nukkekodit ja se, että pitäiskö muuttaa pieneen asuntoon hyvällä sijainnilla, vai suureen asuntoon huonolla sijainnilla.” Nevalainen on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2016. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Avajaiset perjantaina 25.8. klo 18.

www.siirinevalainen.wordpress.com

Johanna Alanko: Focus 26.8.-14.9.

Johanna Alanko: Focus
26.8. -14.9.2017.
Avajaiset 25.8. klo 18-20.

Nimensä mukaisesti Focus kutsuu näyttelyvieraita tarkastelemaan läheltä ja kaukaa täysin abstrakteja teoksia, zoomaamaan mieltä muotoihin ja väreihin. Samalla avautuu mahdollisuus tutkia taideteoksien tarinaa, niiden tekovaiheita ja jälkiä.

Teoksia on inspiroinut kulunut viime vuosi ulkomailla. Vieraat huoneet, niiden tavarat, yksityiskohdat, kontrastit, muistot menneestä ja haaveet paluusta. Se miten mieli vie muistot abstrakteiksi kuviksi, kun taiteilija sulkeutuu ateljeille ja keskittyy yksinomaan maalaamiseen.

Johanna Alanko on Kankaanpään taidekoulusta 2018 valmistuva taidemaalari ja keramiikan tekijä. Vuonna 2016 Alanko siirtyi Madridiin tekemään vaihto-opiskelua ja opiskelemaan kuvataiteen tueksi arkkitehtuuria ja designia. Kevään 2017 hän vietti Madridin Suomen taideresidenssissä The Hug -kulttuuriyhteisön tukemana ja järjesti kolme yksityisnäyttelyä ympäri Madridia.

Samaan aikaan Alanko rakentaa taideuraa Puolassa, jossa häneltä nähtiin heinäkuussa myös taidenäyttely.

FOCUS on Alangon yhdeksäs yksityisnäyttely.