Iitta Pieti ja Susa Walve: VIRTAUS 28.7.-16.8

Iitta Pieti ja Susa Walve
VIRTAUS
28.7.-16.8.2018

Näyttelyn teokset kertovat elämän rajapinnoista, alusta ja lopusta, pimeydestä, tyhjyydestä sekä tuntemattomasta. Ne kertovat tarinoita, raottavat hetkiä. Teokset pohtivat olemassaoloa, elämää – mistä kaikki alkaa ja miten kaikki päättyy, onko aika lineaarista vai syklistä.

Teokset liikkuvat tutun ja tunnistamattoman välimaastossa pilkahdellen ja soljuen. Nämä hetket yhdistyvät luonnosta saatuihin kuva- ja muotokieliin.

Iitta Pieti ja Susa Walve lähestyvät aiheita eri perspektiiveistä ja metodein, mutta tunnelma sekä luonnosta saadut muodot yhdistävät heidän teoksiaan. Näyttelyssä nähdään eri tekniikoita aina piirtämisestä tussimaalauksiin ja veistoon. Pieti ja Walve kohtasivat kuvataideopinnoissa Imatralla, josta he ovat kumpikin valmistuneet kuvataiteilijoiksi.

Iitta Pieti (s. 1988) lähestyy näyttelyn teemaa elämän hiipumiseen, kuolemaan ja läheisen menettämiseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista tarkastellen. Hän esittää näyttelyssä kokonaisuuden, joka sisältää sekä kuvanveistoa että piirtämistä.

Pietin teosten ilmaisullisuus vaihtelee tyypillisesti tarinallisuuden, runollisuuden, käsitteellisyyden sekä abstraktin ja figuratiivisen välillä. Tyhjyyden ja hiljaisuuden käyttäminen osana teosta toistuu hänen työskentelyssään usein. Teosten materiaalien, tekniikoiden ja koon vaihtelevuus ovat yhtälailla osa hänen tapaansa työskennellä.

Susa Walve (s. 1988) tuo näyttelyyn piirustuksia, tussimaalauksia sekä kiviveistoksia. Isommat tussipiirustukset syntyvät pienistä viivoista, luoden suurempia kokonaisuuksia. Piirrosjäljen kanssa tilaa jakaa tyhjyys, jonka Walve mieltää piirustusten tärkeimmäksi osaksi. Piirtämisen lisäksi Walve työskentelee ajoittain myös kolmiuloitteisten teosten parissa, mm. kaivertaen kiveä. Töissä esiintyy viitteitä elämän kiertokulusta ja luonnossa tapahtuvista reaktioista, aina molekyylitasolta lähtien. Ne pohtivat ajatusta, ettei ole olemassa alkua tai loppua, ainoastaan siirtymää sekä energiaa, joka kiertää kehää. Luonnon lisäksi Walve löytää inspiraatiota myös itämaisesta taiteesta ja filosofiasta.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ilona Romunen: Olla osa 30.6.-19.7.

Ilona Romunen
Olla osa
30.6.–19.7.2018

Olla osa käsittelee tarvetta sulautua ja samaistua. Kokemus osallisuudesta ja johonkin kuulumisesta on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve, joka ei välttämättä aina toteudu ja yksilö päätyy kokemaan irrallisuuden tunteita. Seuraa tunne toiveesta sulautua maisemaan ja häivyttyä ympäristöönsä.

Näyttely koostuu sarjasta akryylimaalauksia, joka kertoo hetkestä, jossa pelko toisia kohtaa kasvaa suureksi. Sulautumisen ja samaistumisen tarve alkaa kohdistua yksilön välittömään ympäristöön. Parkkipaikan kasveihin, tienvieren ohikiitäviin maisemiin, heinänkorsiin, puhelimeen. Teokset sivuavat hetkeä, jolloin herää toive olla olematta läsnä ja hetkeä, jolloin unohtuu ajatuksiinsa. Hetkeä, jossa herää toive unohtumisesta ja uppoutumisesta.

Näyttelyarvio: Ilona Romusen maalauksissa luonto ei auta ihmistä

Mitä itää? 29.6.-8.7.

Mitä itää?
– Taiteilijaseura NYTEry:n organisoima tapahtumallinen näyttely
Poriginal galleria 29.6.-8.7.18

Näyttelyarvio: Taiteilijoiden ja turvapaikanhakijoiden yhteinen näyttely keskustelee ihmisyyden, suomalaisuuden ja taiteen keskeneräisyydestä

Turvapaikanhakijoita, 50 kipsivalosjalkaa ja Teemu Mäki – Gallerianäyttelyn lopullinen anti on yllätys tekijälleenkin

Mitä itää? on osa Katriina Sjöblomin ja Hanna Luukkosen turvapaikanhakijoiden integraatiota taiteen keinoin koskevaa projektia, johon taiteilijaseura NYTE ry on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen. Projekti on käynnistynyt vuoden 2018 alussa. Olemme tehneet turvapaikanhakijoiden kanssa näyttelyä varten kipsivaloksia heidän ja kantaväestön jaloista tarkoituksena valmistaa yhteinen installaatio.

Kutsuimme näyttelyyn mukaan taiteilijat Irma Optimisti, Teemu Mäki, Angelica Meusel, Marika Räty, Markus Luiro, Mikael Korkee ja Marja Sarja sekä Sanni Sundvall käsittelemään pakolaisuuden teemaa taiteellisen ilmaisunsa kautta käyttäen materiaalina noita kipsivaloksia.

Taiteilijaseura NYTE ry on vuoden 2018 aikana tehnyt projektin maahanmuuttajien integroinnista taiteen keinoin. Projektissa on tehty erityisesti turvapaikkahakijanaisten ja -lasten kanssa erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja, tavoitteena tutustuttaa ja rohkaista heitä käyttämään kaupungin mahdollisuuksia. Projektia on tukemassa Opetus- ja kulttuuriministeriö apurahalla ja näyttelyä tukemassa Porin kaupunki palkkioavustuksella.

Näyttelytila on avoinna 29.6. – 8.7. joka päivä 11-18. Tervetuloa.

Ohjelma:

perjantai 29.6. kello 17-19
performanssit seuraavilta taiteilijoilta:
– Markus Luiro
– Irma Optimisti

perjantai 29.6. – 8.7.
– Tämä maa ei ole sinun. Installaatio. Teemu Mäki ja työryhmä

tiistai 3.7. kello 17-
– Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelica Meusel lukee muutaman tarinan Karkotetut -teoksesta, joka perustuu Kaisa Viitasen haastatteluihin ja Katja Tähjän valokuviin.
– Maire Karuvuori, performanssi

lauantai 7.7. kello 12-17
Pop-up Lähi-Itä -ravintolapäivä.
– Ruokaa Arabiasta ja Persiasta. Tule ja ihastu. 5 €/annos.

sunnuntai 8.7. kello 14-
– Sanni Sudvall lausuu runojaan
– Mikael Korkee esitys/installaatio
– yhteisperformanssi

Näyttelytilassa on lisäksi esillä Marja Sarjan videoteos sekä muuttuvia yhteisteoksia.

Taiteilijat ja teokset:

Irma Optimisti (s. 52)
performanssitaiteilija ja kaaosteoriasta väitellyt matemaatikko, joka työskentelee matematiikan yliopistolehtorina Turun yliopistossa. Hän on tehnyt performanssitaidetta vuodesta v. 1989 lähtien ja esiintynyt eri puolilla maailmaa niin festivaaleilla, gallerioissa kuin taidemuseoissakin. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta, identiteettiä, politiikka ja matemaattis-luonnontieteellisiä elementtejä yhdistettynä ruumiintoimintoihin.

Teemu Mäki (s. 67)
taiteilija, kirjailija, ohjaaja, tutkija, kuvataiteen tohtori, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja.

Angelika Meusel (s. 59)
Rakastajat-teatterin näyttelijä

Markus Luiro (s. 85)
kuvataiteilija, joka tekee toisinaan performansseja

Mikael Korkee (s. 91)
Teos: LEVOS TOIVOS ANKKURIN (esitys/installaatio). Meri ja vesistöt. Inspiroidun vedestä. Meressä on kotini. Vesistöt jakavat maita ja kansoja. Meri on rauhan paikka, mutta se myös koettelee. Aallokot ja virrat muovaavat hitaasti. Kuohuvassa vedessä piilee totuus. Olet varmasti joskus poiminut rannalta kiven. Kiven jollaista et ole koskaan ennen nähnyt, johdattanut sen kotiin. Se on tullut osaksi omaa kalliotasi. Siellä se hioutuu, sulautuu, oppii tavat, tuo ja luo uutta. Se on kivi millä on tarina. Se lepää kaikkeuden kalliolla. Vedet muovaavat sitä, kuin kaikkeuden iänikuinen tahto.

On montaa sijaa minne levolle voit laskea. Tämä maa.. tämä kallio, antaa ankkuris painos levähtää. Etsit paikkaas kantain ankkurii. On sillä toivon kuva. Rauhaisaks tukevaks rakennettu paikka. Ylistää sä voit, kuinka suuri on toivos armo. Ojennetut ovat kädet.. suonis virtaavan oikeudenmukaisuus.

Teos ”Levos Toivos Ankkurin” tutkii ankkuria. Tutkii sen ulottuvuuksia objektina ja symbolina. Sen vaikutusta ihmisten, eri kansakuntien välillä. Se tuo mukanaan siihen liittyviä käsitteitä kuten merenkulku, vesi, meri, pohja, tuki, lepo, toivo, ihmisyys. Ankkuri on osoitus, se on mielen jatke.

Sanni Sundvall (s. 2000) on porilainen runoilija ja lausuja

Marja Sarja (s. 78)
Teos: Vuoro (video). Käsittelen teoksessa ihmistä työntekijänä ja työn kohteena. Kuinka aika ja voimassa olevat resurssit tarjoavat mahdollisuuksia kohtaamiselle/kohtaamattomuudelle. Mitä käsiemme kautta kulkee?

Aleksi Matikainen: Piirroksia

Aleksi Matikainen
PIIRROKSIA
26.5.-14.6.2018

Piirtämällä musteella ja hiilellä paperille toteutetut teokset käsittelevät outoutta ja unohdusta. Teokset ovat eräänlaisia toteamuksia toiseuden kokemuksesta ajassamme. Teoksissani outous ja unohdus näyttäytyvät ihmishahmojen ulkoisina vääristyminä.

Sivuan teoksissani Heideggerin tunnettua ajatusta, jonka mukaan ihmisen olemiselle ajassa on luonteenomaista oleminen kohti kuolemaa (Sein zum Tode). Hänen mukaansa inhimillinen täälläolo on itsensä edellä, se kurkottaa tulevaisuuteen, kuolee koko ajan.(Heidegger 2000, 369–373.) Teosteni hahmot elävät tähän viitaten ikään kuin edellä aikaansa, aavistaen tulevan, muuttuen siten oudoiksi omassa ajassaan.

Unohduksen ja unholan kuvat puolestaan heijastavat menetystä. Ilman muistia/muistoa läheisimmätkin ihmiset pysyvät tuntemattomina ja käsitys maailmasta on vain havaintojen virtaa, jota on vaikea ymmärtää (https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-jamuisti).

Lähteet:
Heidegger, Martin, Oleminen ja aika (Sein und Zeit, 1927). Suom. Reijo Kupiainen. Vastapaino, 2000.
https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti 16.5.2018

Michaela Casková: Small talk #2

Michaela Casková
Small talk #2
26.5.-14.6.2018

I am visual artist, illustrator, gardener and friend. Walking, observing, asking, talking, being in silence, imagining, picking, foraging, mapping and drawing are some of my tools.

Being obsessed with following weather forecasts, everyday notes on weather and observing how numbers and data really feel when you run outside. How global affects local, common become personal, normal become rare and other way around. How weather talks became small talks* – instead, look out the window in the morning and see – what the world will be?

And how does small talk affect if you have any visitors in gallery in middle of the city?

mc

– – – – – – – – – – – –
* Oxford Dictionary says:
Small talk = Polite about unimportant and uncontroversial matters, especially as engaged in social occasions.
Are weather talks unimportant and uncontroversial?

Tuija Teiska: Muisti 28.4.-17.5.

Tuija Teiska
Muisti
28.4.-17.5.2018

Näyttelyn teoksilla ei ole yhtä paikkaa, ei yhtä ääntä, ei samaa muotoa, eikä materiaa joka yhdistäisi jokaisen näistä kaltaisekseen silti ne ovat samoja, samaa muistia.

Teokset ovat valmistuneet Suomessa, Japanissa ja Italiassa.

Muisti kulkee mukana kaikialle ja se on tärkein työvälineeni, ilman muistia olisin tyhjä pää vasten tuntematonta. Muisti valmistaa ja kädet toimivat sen välineinä.

Alkuperäinen näyttelysuunnitelma muuttui matkoillani maailmalla, jolloin muisti tallensi näkemänsä ja kokemansa, näistä muistikuvista syntyi näyttelyn teokset.

Teokset eivät ole noudattaneet mitään tarkkaa suunnitelmaa vaan ne ovat valmistuneet prosessissa joka on ollut pakonomainen luomistila. Kaikki teokset ovat valmistuneet vuonna 2018 ja ovat ensimmäistä kertaa esillä.

Kotisivut tuijateiska.com

YOLO 28.4.-17.5.

Mirva Niskanen, Heini Närhi, Diana Rogagels & Júlia Kovács
YOLO
28.4.-17.5.2018

You Only Live Once = elät vain kerran.

Yolo on neljän taideopiskelijan yhteisnäyttely jossa jokainen on tutkinut teemaa omista lähtökohdistaan ja eri medioin.

Mirva Niskanen on 27-vuotias ja kotoisin Vihdistä. Hänen maalauksensa ovat väriabstraktioita, jotka kuvaavat tunnetiloja ja ajatuksia, ja niiden käsittelyä muutosten äärellä syntymän ja kuoleman hetkellä.

Heini Närhi on 32-vuotias ja kotoisin Vesannolta. Printtisiirtosarjoissaan hän käsittelee arkisten asioiden estetiikkaa sekä hetkessä elämistä ja sen seuraamuksista muodostuvaa kehää.

Diana Rogagels (24) ja Júlia Kovács (25) ovat Portugalista. He ovat tutkineet teemaa kokonaisvaltaisesti siihen paneutuen työvälineinään installaatio ja performanssi.

Studio 1851: Wetplate collodion portraits 21.-22.4.

La-su 21.-22.4.2018 klo 12-16
Galleria 3H+K, Itsenäisyydenkatu 47, Pori

Historiallisiin kuvausmenetelmiin erikoistunut porilainen valokuvaamo Studio 1851 pitää kahden päivän mittaisen näyttelyn Galleria 3H+K:n tiloissa tulevana viikonloppuna. Näyttelyssä on esillä uniikkeja yli 160 vuotta vanhalla kuvausmenetelmällä käsityönä valmistettuja potretteja, jotka on kuvattu moderneista ihmisistä viimeisen puolen vuoden aikana.

Tätä nimenomaista näyttelyä varten olemme kuvanneet ainutlaatuisen teoskokonaisuuden, joka koostuu seitsemästä lapsikuvasta, jotka on kuvattu kirkkaille pyöreille lasilevyille ja käsin väritetty.

Lisäksi näytillä on kuusi potrettia, jotka on kuvattu Studio 1851:n itse rakentamalla kameralla, jolla pystyy suoraan kuvaamaan jopa puolimetrisiä kuvia. Tämän jättisuuren kameran pikselimäärä mitataankin megojen sijaan gigoissa. Tässä näyttelyssä esillä olevien teosten koko on 40×50 cm.

Näyttely on avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 12-16. Olemme itse paikalla kertomassa teoksista ja toiminnastamme. Vapaa pääsy. Myynnissä myös lahjakortteja sekä alkuperäisiä teoksia ja fine art printtejä. Tervetuloa!

STUDIO 1851
Aliisa & Tuomas Sinkkonen

TRR-420 31.3.-19.4.

[ylläpito: teknisiä ongelmia kuvan lataamisessa]

TRR-420 on kolmen kuvataiteilijan ryhmä joka on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2004. Ryhmään kuuluvat Tapio Haapala Kokemäeltä sekä Reijo Kärkkäinen ja Riikka Viinikanoja Kuopiosta. Edellisen kerran ryhmä piti yhteisnäyttelyn Satakunnassa v. 2006 Rauman Taidemuseossa.

Yhdistävänä tekijänä ryhmän hyvinkin erilaisten tekijöiden kesken, eräänlaisena väljästi tulkittavana teemana ovat olleet alusta alkaen välimatkoihin liittyvät seikat joita voisi kuvailla vaikkapa sanapareilla etäinen/läheinen, sisäinen/ulkoinen tai tuttu/tuntematon.

Numeroyhdistelmä ryhmän nimessä viittaa välimatkaan Kokemäen ja Kuopion välillä ja ryhmän logoksi vakiintunut rekisterikilpi kulkemiseen ja matkaan ylipäänsä.

HUOM. Avajajaiset perjantaina 30.3.2018 poikkeuksellisesti klo 16-18!

J. P. Köykkä: Suodatus 3.-22.3.

J.P. Köykkä
SUODATUS

Galleria 3H+K
3.-22.3.2018

Näyttelyn teoksia tehdessä on tullut läpikäytyä monenlaisia ajatuksia. Olen toiminut suodatinpussin roolissa. Ajatukset ovat valuneet pussin läpi ja muuntautuneet maalauksiksi. Monet teoksista on suodatettu pitkällä prosessilla ja saattavat sisältää mietteitä hyvinkin erilaisista ajatuksista, sekä viitteitä taidehistoriasta ja lainauksia vanhoilta mestareilta.