Month: September 2017

Hans-Peter Schütt & Maja Breife
Sen pituinen se – snipp, snapp, snutt

Galleria 3H+K, 23.9.-12.10.2017
Avajaiset 22.9. 18-20

Näyttelymme käsittelee lapsettomuutta, joka on koitunut osaksemme huolimatta lukuisista yrityksistä muodostaa perhe. Olemme hakeneet apua luontaishoidoista, hedelmöityshoidoista sekä kansainvälisestä adoptiosta ilman tulosta. Ensimmäiset yrityksemme muodostaa perhettä sijoittuvat vuodelle 2006 ja adoptiolupa umpeutui vuonna 2016. Näyttelyn teokset ovat yrityksiä muodostaa jotakin tästä 10 vuodesta.

Meille tietty aika on ohi, tietyt unelmat ovat mennyttä. Ajatukset, mielikuvat ja tulevaisuuden näkymät, joita pyöritimme hyvinkin intensiivisesti voi yrittää unohtaa. Kuitenkin haluamme katsoa tilannetta kaihon, surun ja pettymyksen lisäksi realistisesti sattumana, huumorin keinoin tai uutena avauksena johonkin muuhun. Ehkä voimme saada lohtua kohtalomme ekologisuudesta. Muutaman yksilön toiveiden mureneminen voi olla ihmiskunnan kannalta positiivista.

Meille lapsettomuus ei ollut valinta ja aiheeseen liittyy paljon tunteita ja ajatuksia joiden puiminen ja läpikäyminen vie aikaa. Asia elää mukanamme vielä pitkään. Ideat, näkemykset sekä havainnot muuttuvat, kehittyvät ja kiteytyvät. Haluamme avata kokemuksiamme, huomioitamme, tunteitamme ja ajatuksiamme ja kertoa tarinaa häviöstämme. Useimmiten tähän tilanteeseen päätyvien ihmisten, meidän häviäjien, tarinoita ei kuulla, koska ihmiset eivät enää jaksa tai pysty kertomaan niitä. Ehkä maailma on kiinnostuneempi voittamisesta ja niistä selviytymistarinoista, jotka saavat onnellisen lopun?

Topi Juntunen
Metsän kädet – valokuvia ja ääniteos

Galleria 3H+K, 23.9. – 12.10.2017
Avajaiset 22.9. klo 18-20

Näyttely koostuu valokuvista sekä niihin liittyvästä ääniteoksesta. Lähtökohtana työskentelylle on ollut käsitellä luontokokemusta sekä kokemusta persoonallisesta toiseudesta luonnon äärellä.

Näyttelyssä tarkastellaan luontoa yöaikaan salamavalolla kuvattujen, puita ja pensaita esittävien valokuvien kautta. Näyttelyn valokuviin on dokumentoitu luonnossa – tai sen liepeillä – kuljeskelua ja havainnointia useamman vuoden ajalta.

Salamavalon kiila toimii kuvissa instrumenttina joka nostaa pimeydestä esiin yksityiskohtia jotka paljaalla silmällä katsellessa jäävät havaitsematta. Päivisin yhtenäisenä näyttäytyvästä vehreydestä nousee nyt esiin kiehtovia, yksilöllisiä, ehkä parhaat päivänsä jo nähneitä kasveja. Keinovalon viileään hehkuun pysäytetty luonto on myös luontosuhteen kuva: ihmisen ja luonnon eriytymisen kuva, jossa luonto asettuu ihmisestä erilliseksi ymmärtämisen kohteeksi.

Olen mieltynyt erityisesti tienvarsien penkkojen ja ryteikköjen kasvustoihin, reuna-alueisiin joissa ihmisen rakentama päättyy ja metsä alkaa. Ryteikössä ollaan jatkuvasti yksilön ja moneuden välisellä häilyvällä rajalla. Toisiinsa kietoutuneet risut tuntuvat olevan samaan aikaan erillisiä ja yhtä organismia, ehkä ovatkin samaa kasvia: luonnossa tämä rajankäynti on jatkuvaa.

Olen alkanut kuvata luontoa jonkinlaisen ihmetyksen vallassa, tietämättä aiheideni nimiä tai mitä ne ylipäätään olivat. Vähitellen kasvit ovat alkaneet saada nimiä. Tietyt aiheet ja yksilöt toistuvat. (Olen myös pannut merkille että lähiympäristöni metsiä hoidetaan ja harvennetaan.) Vähintään yhtä olennaista kuvaamisen kanssa on ollut kasvien katselu ja luonnossa liikkuminen. Metsään tultaessa yksilöyden paine hellittää, kipu omasta erillisyydestä lievittyy. On lohdullista huomata että on olemassa metsän kaltainen systeemi jossa kaikki virtaa ja erilliset osaset ovat erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt.

Ääniteos on eräs versio siitä miltä metsässä voisi kuulostaa. Teoksessa pohditaan sitä millainen on metsän ääni, sekä sitä miltä siellä oleminen tuntuu.

–

Topi Juntunen (s. 1986) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2011 valmistunut kuvataiteilija. Elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta Suomussalmella viettänyt taiteilija asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän työskentelee niin taidemaalauksen kuin mediataiteen tekniikoin. Ihmisen luonnosta vieraantuminen, sekä ulkopuolisuuden ja erillisyyden kokemukset ovat keskeisiä teemoja Juntusen työskentelyssä.