Johanna Sinkkonen: Minäkin olen vain ihminen 25.8.-13.9.

Johanna Sinkkonen
Minäkin olen vain ihminen
25.8.-13.9.2018

Johanna Sinkkosen ”Minäkin olen vain ihminen” -näyttely Galleria 3H+K:SSA kuvaa yhden ihmisen kautta miltä ilmastonmuutos ja siitä aiheutuvat ongelmat tuntuvat.

Näyttelyn materiaalit on koottu rakennusteollisuudesta ylijääneestä eristepaperista sekä muovi- ja vaatejätteestä. Näistä on rakentunut muun muassa suurikokoinen muotokuva-ryijy: ”Lähtökohta ryijyyn on isovanhempieni tapa säästää kaikki jogurttipurkit ja leipäpussit, joita äidin äitini kuoltua löytyi suuria määriä. Osa materiaaleista tuleekin tästä kuolinpesästä. Vielä elossa oleva isän äitini taasen teki ryijyjä, tosin lattialle, muovista ja muusta kierrätysmateriaalista.” kertoo taiteilija Johanna Sinkkonen ensimmäisestä näyttelystään Porissa, Galleria 3H+K:ssa.

Rakennusteollisuudesta ylijääneestä eristepaperista taiteilija on käyttänyt myös eristävän puolen, joka näyttää hopeoidulta levyltä. Tästä on syntynyt sekatekniikkateoksia, jotka heijastavan pintansa avulla liittävät katsojat osaksi teosta. Muut teokset on toteutettu sekatekniikalla, piirtäen ja maalaten mm. musteella, lyijykynällä, hiilellä, akryylillä ja tussilla. ”Toteuttamalla teokseni näin, saan sekoitettua toden ja epätoden ja kenties herättämään ajatuksia tästä maailmasta ja tulevasta.” Sinkkonen kertaa.

Yksi näyttelyn tavoitteista on rohkaista kokijaa pysähtymään, näkemään ympäristönsä toisin. Moni tiedostaa elämäntapojensa vaikutukset ilmastonmuutokseen, mutta eivät silti muuta tapojansa. ”Teokseni kommentoivat ihmisten kadonnutta luontosuhdetta, tulevaisuuden uhkakuvia ja pienen ihmisen vastuuta ja ahdistusta omasta toiminnastaan ympäristönsä hyväksi. Materiaaleillaan ne näyttävät esimerkkiä siitä, miten taidetta voi luoda kestävällä kehityksellä. Ilmasto ja sen muutokset ovat keskeinen osa teosteni teemaa ja tämän voi nähdä sekä aihepiiristä että kuvainnollisesti teoksia katsoessa.”.

Johanna Sinkkonen (1983) on turkulainen taiteilija, joka on toiminut taidekentän eri tehtävissä yli 10 vuoden ajan. Hän on erikoistunut julkisiin tilataide- ja paikkasidonnaisiin teoksiin sekä suurikokoisiin sekatekniikka teoksiin. Sinkkonen yhdistelee työskentelyssään pelottomasti eri taiteen aloja, rikkoen näin taiteessa vallitsevia normeja. Hän toteuttaa teoksensa luontoa ja ympäristöä vahingoittamatta, materiaaleja kierrättäen. Taiteellaan Sinkkonen kysyy usein kysymyksiä liittyen ympäristöön, tasa-arvoon ja välittämiseen. Vaikka taiteilijan omat teokset kommentoivat ongelmia joita maailmamme joutuu kohtaamaan, julkisessa taiteessa hän on antanut itselleen luvan leikkiä ja etsiä kauniita ja hauskoja asioita ympäriltään. Johannan työskentely eroaa usein vallalla olevasta galleriatoiminnasta ja tämän vuoksi hän etsii usein vaihtoehtoisia tapoja tuoda töitään yleisölle esille.

Riikka Mäkikoskela: Pohjoinen rokokoo 25.8.-13.9.

Riikka Mäkikoskela
Pohjoinen rokokoo
25.8.-13.9.2018

Riikka Mäkikoskelan kolmiulotteisen kuvataiteellisen työskentelyn teemoja ovat visuaalisen, materiaalisen ja kulttuurisen yhteenkietoutuminen, materiaaliset merkitykset ja käsitteet sekä tradition tulkinta. Hän käsittelee teoksissaan ihmisen elämänkaarta ja sukupolvien limittäisyyttä sekä sitä, miten tavat ja tottumukset muotoutuvat sukupolvesta toiseen. Mäkikoskela kuvaa nykyajan yhteiselon kokemuksia ja kertoo useille tulkinnoille avoimia paikallisia tarinoita. Niitä värittävät esimerkiksi Lähi-idässä syntynyt kristinusko ja Keski-Eurooppaan painottunut taidehistoria. Mäkikoskelan teokset avaavat pohjoista sielunmaisemaa, jossa kaamoksen rinnalla on usein seuraavaan kevääseen kantavaa valoa, eloa ja leikillisyyttä. Näyttelyn veistokset juhlistavat elämän runsautta ja monimuotoisuutta – sen nurjia puolia unohtamatta.

Rokokoon hengessä Mäkikoskela yhdistää myös käsityön ja taiteen. Hän käyttää perinteisiä materiaaleja ja tekniikoita, kuten keramiikkaa, mutta yhdistää myös materiaaleja ennakkoluulottomasti, esimerkiksi keramiikan ja akryylimuovin. Sekä työskentelymateriaalin että sen työstötavan valinta ovat Mäkikoskelalle tärkeitä, sillä molemmilla luodaan kulttuurisia merkitysyhteyksiä ja viittauksia eri aikoina syntyneisiin tottumuksiin ja tapoihin. Mäkikoskelan tavoite on löytää vuoropuhelua teoksen sisällön, työskentelymateriaalin ja sen työstötavan välille. Näin veistoksiin muodostuu erityisiä paikkoja, jotka kertovat yhdessätekemisestä, myötäelämisen pyrkimyksestä ja vaikeudesta sekä oman itsen näkemisestä ja unohtamisesta.

TaT Riikka Mäkikoskela (s. 1975) on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutissa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Aalto-yliopistossa. Hän on Kuvanveistäjäliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen. Mäkikoskelan teoksia ja tutkimusta on esitelty useissa tapahtumissa, konferensseissa, julkaisuissa, gallerioissa ja museoissa sekä Suomessa että ulkomailla. Taiteellisen työn ohella hän toimii tällä hetkellä Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton toiminnanjohtajana.

Näyttelyä on tukenut Greta och Alfred Runebergs Stiftelse

Kiitokset:

Hannamaija Heiska/Kauniaisten kuvataidekoulu
Alma Muukka-Marjovuo/Sibelius-lukio
Tomi Pelkonen/Aalto ARTS