Tervetuloa avajaisiin perjantaina 26.4. klo 18–20!
Leena Pylkkö
Ihmine kattelee muttei nää / människan tittar men kan int’ se
27.4.–16.5.2019
Tutkin havaintoa, teen muistiinpanoja saveen. Yritän kuvata havaintoa sellaisena kuin se ilmenee keholliselle havaitsijalle. Siksi töissäni on usein mukana osia havaitsijasta itsestään (teosten “minä”-muoto on osittain kuvitteellinen!). Minua kiinnostaa kaikki ne turhat ajatukset ja tilanteet, joita pyörii päässä silloin, kun ei ajattele mitään erityistä. Savea työstän mahdollisimman spontaanisti.
Luonnossa kutkuttavimmat tilanteet syntyy, kun huomaa itse joutuneensa tarkkailun kohteeksi. Viimeisimmät työni ovat näitä tilanteita, kun ihminen on ruokin tai hylkeen uteliaisuuden kohteena, tai sitten tuijottavaa ihmistä piileskelevä rastas.
Ville Vuorenmaa
Alitajuinen tarina
27.4.–16.5.2019
Iron Maiden -yhtyeen maskotti Eddie on vuosien saatossa kokenut monenlaista. Hän on ollut lainsuojaton, okkultisti, avaruusmatkailija, potilas suljetulla osastolla ja noussut kuolleista parikin kertaa. Nyt hän on ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa, uutta työtä hakemassa. Miten Eddie tähän sopeutuu? Hän istuu työvoimavirkailijan juttusilla. Eddien ulkomuoto on hätkähdyttävä, hirviömäinen, vanhentunut, hänen sormensa ovat nahkean ryppyiset. Näen kuvassa oman huoleni toimeentulosta ja pelon ajautumisesta johonkin työhön jota en halua. Näen yrityksen suhtautua siihen ja vanhenemiseen jotenkin kevyesti.
Näyttelyn nimi, Alitajuinen tarina, viittaa siihen, miten olen antanut alitajuntani muokata teemoja ja luoda löyhää tarinaa. En ollut etukäteen päättänyt teemaa tai punaista lankaa tälle näyttelylle. Luotin että sellainen tulee jossain määrin, ikään kuin itsestään, näkyviin. Nyt kun työt alkavat olla valmiita (kirjoitan tätä huhtikuun alkupuolella), ainakin viisi asiaa on nousemassa kuvien pohjalta esiin – sormet, työ, kuvien tekeminen, puiset asiat sekä fiktion ja todellisuuden vuorottelu.
Katson kuvia, joita on valmistunut ja joista olen nyt koostamassa näyttelyä. Olen asettanut niitä tuohon työhuoneen lattialle. Joku asia toistuu, johtaa seuraavaan kuvaan, ilmestyy uudestaan. Jokin yhdistää kahta maalausta. Se voi olla esittävä aihe, esimerkiksi sormi tai kannettava tietokone. Se voi olla kuvien värimaailma tai siveltimen jälki.
Kuvia joiden aiheena ovat kuvitteelliset taiteilijahahmot. Näiden keksittyjen henkilöiden tekemiä maalauksia, heidän luomaa fiktiivistä tarinaa. Otteita sepitetystä taidekeskustelusta. Halusinko etääntyä itsestäni, omista ajatuksistani ja ideoistani? Miten kauas pääsin? Halusinko häivyttää itseni näkyvistä?
Pienentyy ja pienentyy kunnes häviää kokonaan.
Ripsi.
Maisemamaalarin näkökentän peittää sormi.
Katoamisen ja kuoleman käsittely pompsahtaa aina uudestaan esiin. Vakavan ja koomisen ilmaisutyylin liitto. Tie jota ne kulkevat yhdessä. Oman mielenterveyden ylläpitäminen nyt kun psykoterapiajakso on päättynyt. Kuvan tekeminen on osa sitäkin.
Ajattelen J. Arnoldin ohjaamaa tieteiselokuvaa vanhempieni syntymän ajoilta, 1950-luvulta. Päähenkilö kutistuu yhä vain pienemmäksi, mutta huudahtaa kuitenkin lopussa “I still exist!” “Olen yhä olemassa!”. Täytän itse ensi vuonna 40 vuotta, hiukseni harventuvat, en voi enää syödä sokeria kuin ennen. Hartiat rutisevat kuin sepeli. Hiljalleen rapistun ja sitten lopulta, ehkä 60 vuoden kuluttua, minäkin katoan. Mutta se kuuluu asiaan ja sitä ennen on vielä, todennäköisesti, tulossa yhtä ja toista.
Ville Vuorenmaa (s. Lapualla 1980) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko. Alitajuinen tarina on Vuorenmaan ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa. Kesällä 2018 Vuorenmaa oli mukana Porin Kulttuurisäädön kuratoimassa, Centennial-näyttelyssä Porin keskustassa, City-käytävän tiloissa. Vuorenmaan aiempia yksityisnäyttelyitä ovat olleet mm. Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla (Creat, Helsinki 2019), T-paita Pompeijissa (Kalleria, Helsinki, 2017), En muista vauva-ajasta mitään (Myymälä2, Helsinki, 2015) sekä Paperikivi ja sakset (Sorbus Galleria, Helsinki, 2014). Vuonna 2015 Vuorenmaa valittiin vuoden nuoreksi etelä-pohjalaiseksi taiteilijaksi. Hän tekee musiikkia Pelkkä väliviiva -nimellä sekä vuonna 1996 perustetussa Sur-rur -yhtyeessä, jonka seitsemäs pitkäsoittolevy, Hattarahiukset, julkaistiin maaliskuussa 2019.
Galleria 3H+K:ssa on kolmen viikon ajan esillä Ville Vuorenmaan näyttely Alitajuinen tarina. Se sisältää akvarellimaalauksia, tekstejä, piirroksia ja sekatekniikkatöitä kolmen viime vuoden ajalta. Suurin osa näyttelyn töistä ei ole ollut aiemmin esillä.
Vuorenmaa on saanut Alfred Kordelinin säätiöltä työskentelyapurahan vuodelle 2019.