Mitä itää? 29.6.-8.7.

Mitä itää?
– Taiteilijaseura NYTEry:n organisoima tapahtumallinen näyttely
Poriginal galleria 29.6.-8.7.18

Näyttelyarvio: Taiteilijoiden ja turvapaikanhakijoiden yhteinen näyttely keskustelee ihmisyyden, suomalaisuuden ja taiteen keskeneräisyydestä

Turvapaikanhakijoita, 50 kipsivalosjalkaa ja Teemu Mäki – Gallerianäyttelyn lopullinen anti on yllätys tekijälleenkin

Mitä itää? on osa Katriina Sjöblomin ja Hanna Luukkosen turvapaikanhakijoiden integraatiota taiteen keinoin koskevaa projektia, johon taiteilijaseura NYTE ry on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen. Projekti on käynnistynyt vuoden 2018 alussa. Olemme tehneet turvapaikanhakijoiden kanssa näyttelyä varten kipsivaloksia heidän ja kantaväestön jaloista tarkoituksena valmistaa yhteinen installaatio.

Kutsuimme näyttelyyn mukaan taiteilijat Irma Optimisti, Teemu Mäki, Angelica Meusel, Marika Räty, Markus Luiro, Mikael Korkee ja Marja Sarja sekä Sanni Sundvall käsittelemään pakolaisuuden teemaa taiteellisen ilmaisunsa kautta käyttäen materiaalina noita kipsivaloksia.

Taiteilijaseura NYTE ry on vuoden 2018 aikana tehnyt projektin maahanmuuttajien integroinnista taiteen keinoin. Projektissa on tehty erityisesti turvapaikkahakijanaisten ja -lasten kanssa erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja, tavoitteena tutustuttaa ja rohkaista heitä käyttämään kaupungin mahdollisuuksia. Projektia on tukemassa Opetus- ja kulttuuriministeriö apurahalla ja näyttelyä tukemassa Porin kaupunki palkkioavustuksella.

Näyttelytila on avoinna 29.6. – 8.7. joka päivä 11-18. Tervetuloa.

Ohjelma:

perjantai 29.6. kello 17-19
performanssit seuraavilta taiteilijoilta:
– Markus Luiro
– Irma Optimisti

perjantai 29.6. – 8.7.
– Tämä maa ei ole sinun. Installaatio. Teemu Mäki ja työryhmä

tiistai 3.7. kello 17-
– Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelica Meusel lukee muutaman tarinan Karkotetut -teoksesta, joka perustuu Kaisa Viitasen haastatteluihin ja Katja Tähjän valokuviin.
– Maire Karuvuori, performanssi

lauantai 7.7. kello 12-17
Pop-up Lähi-Itä -ravintolapäivä.
– Ruokaa Arabiasta ja Persiasta. Tule ja ihastu. 5 €/annos.

sunnuntai 8.7. kello 14-
– Sanni Sudvall lausuu runojaan
– Mikael Korkee esitys/installaatio
– yhteisperformanssi

Näyttelytilassa on lisäksi esillä Marja Sarjan videoteos sekä muuttuvia yhteisteoksia.

Taiteilijat ja teokset:

Irma Optimisti (s. 52)
performanssitaiteilija ja kaaosteoriasta väitellyt matemaatikko, joka työskentelee matematiikan yliopistolehtorina Turun yliopistossa. Hän on tehnyt performanssitaidetta vuodesta v. 1989 lähtien ja esiintynyt eri puolilla maailmaa niin festivaaleilla, gallerioissa kuin taidemuseoissakin. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta, identiteettiä, politiikka ja matemaattis-luonnontieteellisiä elementtejä yhdistettynä ruumiintoimintoihin.

Teemu Mäki (s. 67)
taiteilija, kirjailija, ohjaaja, tutkija, kuvataiteen tohtori, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja.

Angelika Meusel (s. 59)
Rakastajat-teatterin näyttelijä

Markus Luiro (s. 85)
kuvataiteilija, joka tekee toisinaan performansseja

Mikael Korkee (s. 91)
Teos: LEVOS TOIVOS ANKKURIN (esitys/installaatio). Meri ja vesistöt. Inspiroidun vedestä. Meressä on kotini. Vesistöt jakavat maita ja kansoja. Meri on rauhan paikka, mutta se myös koettelee. Aallokot ja virrat muovaavat hitaasti. Kuohuvassa vedessä piilee totuus. Olet varmasti joskus poiminut rannalta kiven. Kiven jollaista et ole koskaan ennen nähnyt, johdattanut sen kotiin. Se on tullut osaksi omaa kalliotasi. Siellä se hioutuu, sulautuu, oppii tavat, tuo ja luo uutta. Se on kivi millä on tarina. Se lepää kaikkeuden kalliolla. Vedet muovaavat sitä, kuin kaikkeuden iänikuinen tahto.

On montaa sijaa minne levolle voit laskea. Tämä maa.. tämä kallio, antaa ankkuris painos levähtää. Etsit paikkaas kantain ankkurii. On sillä toivon kuva. Rauhaisaks tukevaks rakennettu paikka. Ylistää sä voit, kuinka suuri on toivos armo. Ojennetut ovat kädet.. suonis virtaavan oikeudenmukaisuus.

Teos ”Levos Toivos Ankkurin” tutkii ankkuria. Tutkii sen ulottuvuuksia objektina ja symbolina. Sen vaikutusta ihmisten, eri kansakuntien välillä. Se tuo mukanaan siihen liittyviä käsitteitä kuten merenkulku, vesi, meri, pohja, tuki, lepo, toivo, ihmisyys. Ankkuri on osoitus, se on mielen jatke.

Sanni Sundvall (s. 2000) on porilainen runoilija ja lausuja

Marja Sarja (s. 78)
Teos: Vuoro (video). Käsittelen teoksessa ihmistä työntekijänä ja työn kohteena. Kuinka aika ja voimassa olevat resurssit tarjoavat mahdollisuuksia kohtaamiselle/kohtaamattomuudelle. Mitä käsiemme kautta kulkee?

TRR-420 31.3.-19.4.

[ylläpito: teknisiä ongelmia kuvan lataamisessa]

TRR-420 on kolmen kuvataiteilijan ryhmä joka on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2004. Ryhmään kuuluvat Tapio Haapala Kokemäeltä sekä Reijo Kärkkäinen ja Riikka Viinikanoja Kuopiosta. Edellisen kerran ryhmä piti yhteisnäyttelyn Satakunnassa v. 2006 Rauman Taidemuseossa.

Yhdistävänä tekijänä ryhmän hyvinkin erilaisten tekijöiden kesken, eräänlaisena väljästi tulkittavana teemana ovat olleet alusta alkaen välimatkoihin liittyvät seikat joita voisi kuvailla vaikkapa sanapareilla etäinen/läheinen, sisäinen/ulkoinen tai tuttu/tuntematon.

Numeroyhdistelmä ryhmän nimessä viittaa välimatkaan Kokemäen ja Kuopion välillä ja ryhmän logoksi vakiintunut rekisterikilpi kulkemiseen ja matkaan ylipäänsä.

HUOM. Avajajaiset perjantaina 30.3.2018 poikkeuksellisesti klo 16-18!

J. P. Köykkä: Suodatus 3.-22.3.

J.P. Köykkä
SUODATUS

Galleria 3H+K
3.-22.3.2018

Näyttelyn teoksia tehdessä on tullut läpikäytyä monenlaisia ajatuksia. Olen toiminut suodatinpussin roolissa. Ajatukset ovat valuneet pussin läpi ja muuntautuneet maalauksiksi. Monet teoksista on suodatettu pitkällä prosessilla ja saattavat sisältää mietteitä hyvinkin erilaisista ajatuksista, sekä viitteitä taidehistoriasta ja lainauksia vanhoilta mestareilta.

Juuso Joutsi / Katriina Sjöblom 3.2-22.2.

Avajaiset pe 2.2. klo 18-20, tervetuloa!

Juuso Joutsi
Täyttyminen
3.-22.2.2018

Juuso Joutsin näyttely ”Täyttyminen” rakentuu maalauksista, piirroksista sekä valokuvista, jotka konkreettisuudessaan sitovat maalausten abstraktin kuvan reaalimaailmaan. Näyttelytilaan muodostuu näistä elementeistä koostuva kokonaisuus, jonka voi ajatella myös yksittäisenä teoksena, eräänlaisena installaationa.

Töiden keskeinen sisältö liittyy yksilön paikan ja merkityksen pohtimiseen osana suurempaa systeemiä, joka maalauksissa näyttäytyy jonkinlaisena elimistönä, orgaanisena järjestelmänä. Hahmoton koneisto, jonka toiminnot ja osaset kuvaavat tekijän henkilökohtaista sekä yleisemmin yksilön sijoittumista ympäristöön, reagoi toisten tekoihin ja päätöksiin ja muodostaa tapahtumia.

Näistä reaktioista syntynyttä ähkyä, täyttymistä, näyttely yrittää purkaa. Joutsi on valmistunut Taidekoulu Maasta 2010, toiminut kuvataiteilijana ja visuaalisten alojen sekatyöläisenä sekä osana RIVO-kollektiivia, jota on ollut myös perustamassa.

Katriina Sjöblom
Ihminen – piirustuksia paperille
3.-22.2.2018

Isokokoisten piirustusten tekeminen tuntuu riittävältä. Viiva voi vapaasti harhailla ja sitten asettua. Työskentely tuntuu kehossa. Asento tuntuu piirtäessä.

Aluksi on vain keho, jolle haen asentoa. Rakennan lavastettua kohtausta elävästä elämästä. Hetkiä, niin kuin minä ne muistan tai haluan muistaa. Kuvien juuret ovat siis todellisissa ihmisissä ja kohtaamisissa, niihin on vain sekoittunut vähän ajankohtaisia tapahtumia, otsikoita ja lukemiani kirjoituksia. Klassiset veistokset, naiskuva ja kaikenlainen luokittelu ja lokerointi ovat myös inspiroineet työskentelyäni.

Katriina Sjöblom (s.1976, Rovaniemi) on Porissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Sjöblom on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 2014. Hän on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin ja esitystaiteen teoksiin ympäri Suomea. Sjöblom on NYTE ry:n ja Porin taidegraafikoiden jäsen.

Hans-Peter Schütt & Maja Breife: Sen pituinen se 23.9.-12.10.

Hans-Peter Schütt & Maja Breife
Sen pituinen se – snipp, snapp, snutt

Galleria 3H+K, 23.9.-12.10.2017
Avajaiset 22.9. 18-20

Näyttelymme käsittelee lapsettomuutta, joka on koitunut osaksemme huolimatta lukuisista yrityksistä muodostaa perhe. Olemme hakeneet apua luontaishoidoista, hedelmöityshoidoista sekä kansainvälisestä adoptiosta ilman tulosta. Ensimmäiset yrityksemme muodostaa perhettä sijoittuvat vuodelle 2006 ja adoptiolupa umpeutui vuonna 2016. Näyttelyn teokset ovat yrityksiä muodostaa jotakin tästä 10 vuodesta.

Meille tietty aika on ohi, tietyt unelmat ovat mennyttä. Ajatukset, mielikuvat ja tulevaisuuden näkymät, joita pyöritimme hyvinkin intensiivisesti voi yrittää unohtaa. Kuitenkin haluamme katsoa tilannetta kaihon, surun ja pettymyksen lisäksi realistisesti sattumana, huumorin keinoin tai uutena avauksena johonkin muuhun. Ehkä voimme saada lohtua kohtalomme ekologisuudesta. Muutaman yksilön toiveiden mureneminen voi olla ihmiskunnan kannalta positiivista.

Meille lapsettomuus ei ollut valinta ja aiheeseen liittyy paljon tunteita ja ajatuksia joiden puiminen ja läpikäyminen vie aikaa. Asia elää mukanamme vielä pitkään. Ideat, näkemykset sekä havainnot muuttuvat, kehittyvät ja kiteytyvät. Haluamme avata kokemuksiamme, huomioitamme, tunteitamme ja ajatuksiamme ja kertoa tarinaa häviöstämme. Useimmiten tähän tilanteeseen päätyvien ihmisten, meidän häviäjien, tarinoita ei kuulla, koska ihmiset eivät enää jaksa tai pysty kertomaan niitä. Ehkä maailma on kiinnostuneempi voittamisesta ja niistä selviytymistarinoista, jotka saavat onnellisen lopun?

Topi Juntunen: Metsän kädet 23.9.-12.10.

Topi Juntunen
Metsän kädet – valokuvia ja ääniteos

Galleria 3H+K, 23.9. – 12.10.2017
Avajaiset 22.9. klo 18-20

Näyttely koostuu valokuvista sekä niihin liittyvästä ääniteoksesta. Lähtökohtana työskentelylle on ollut käsitellä luontokokemusta sekä kokemusta persoonallisesta toiseudesta luonnon äärellä.

Näyttelyssä tarkastellaan luontoa yöaikaan salamavalolla kuvattujen, puita ja pensaita esittävien valokuvien kautta. Näyttelyn valokuviin on dokumentoitu luonnossa – tai sen liepeillä – kuljeskelua ja havainnointia useamman vuoden ajalta.

Salamavalon kiila toimii kuvissa instrumenttina joka nostaa pimeydestä esiin yksityiskohtia jotka paljaalla silmällä katsellessa jäävät havaitsematta. Päivisin yhtenäisenä näyttäytyvästä vehreydestä nousee nyt esiin kiehtovia, yksilöllisiä, ehkä parhaat päivänsä jo nähneitä kasveja. Keinovalon viileään hehkuun pysäytetty luonto on myös luontosuhteen kuva: ihmisen ja luonnon eriytymisen kuva, jossa luonto asettuu ihmisestä erilliseksi ymmärtämisen kohteeksi.

Olen mieltynyt erityisesti tienvarsien penkkojen ja ryteikköjen kasvustoihin, reuna-alueisiin joissa ihmisen rakentama päättyy ja metsä alkaa. Ryteikössä ollaan jatkuvasti yksilön ja moneuden välisellä häilyvällä rajalla. Toisiinsa kietoutuneet risut tuntuvat olevan samaan aikaan erillisiä ja yhtä organismia, ehkä ovatkin samaa kasvia: luonnossa tämä rajankäynti on jatkuvaa.

Olen alkanut kuvata luontoa jonkinlaisen ihmetyksen vallassa, tietämättä aiheideni nimiä tai mitä ne ylipäätään olivat. Vähitellen kasvit ovat alkaneet saada nimiä. Tietyt aiheet ja yksilöt toistuvat. (Olen myös pannut merkille että lähiympäristöni metsiä hoidetaan ja harvennetaan.) Vähintään yhtä olennaista kuvaamisen kanssa on ollut kasvien katselu ja luonnossa liikkuminen. Metsään tultaessa yksilöyden paine hellittää, kipu omasta erillisyydestä lievittyy. On lohdullista huomata että on olemassa metsän kaltainen systeemi jossa kaikki virtaa ja erilliset osaset ovat erottamattomasti toisiinsa yhdistetyt.

Ääniteos on eräs versio siitä miltä metsässä voisi kuulostaa. Teoksessa pohditaan sitä millainen on metsän ääni, sekä sitä miltä siellä oleminen tuntuu.

Topi Juntunen (s. 1986) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2011 valmistunut kuvataiteilija. Elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta Suomussalmella viettänyt taiteilija asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän työskentelee niin taidemaalauksen kuin mediataiteen tekniikoin. Ihmisen luonnosta vieraantuminen, sekä ulkopuolisuuden ja erillisyyden kokemukset ovat keskeisiä teemoja Juntusen työskentelyssä.

Siiri Nevalainen: ORAL EXPLORATIONS

Siiri Nevalainen
ORAL EXPLORATIONS
26.8.-14.9.2017

Oraalinen vaihe on freudilainen psykologian termi, jolla kuvataan ihmisen ensimmäisen puolentoista elinvuoden aikaista vaihetta, jolloin lapsi saa tyydytystä oraalisista toiminnoista, kuten imemisestä ja pureskelusta. Oraalisesti fiksoitunut ihminen taas on aikuinen, jolla tämä vaihe on syystä tai toisesta jäänyt päälle. Freudin teorian mukaan tämä manifestoituu aikuisen puheliaisuutena, ylenpalttisena oraalisen stimulaation hakemisena, siis jatkuvana syömisenä, juomisena, asioiden pureskeluna ja tupakointina.

Freudin näkemyksistä voi toki olla montaa mieltä, mutta näyttelyssä Nevalainen käsittelee oraalista fiksaatiota omakohtaisista lähtökohdistaan. Kyseessä on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä. Näyttely koostuu joukosta installaatioita, joissa arki on nyrjähtänyt paikoiltaan. Nähtävillä on mm. tekohedelmiä, vähän spagettia ja muutamia eri lajien edustajien hampaita, sekä purukumilla toteutettu ripustusratkaisu.

Siiri Nevalainen (s. 1990) on kuvataiteilija joka työskentelee pääasiassa performanssin, installaation ja videon keinoin. “Viimeaikoina mua on kiinnostanut kilju, nukkekodit ja se, että pitäiskö muuttaa pieneen asuntoon hyvällä sijainnilla, vai suureen asuntoon huonolla sijainnilla.” Nevalainen on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2016. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Avajaiset perjantaina 25.8. klo 18.

www.siirinevalainen.wordpress.com

Johanna Alanko: Focus 26.8.-14.9.

Johanna Alanko: Focus
26.8. -14.9.2017.
Avajaiset 25.8. klo 18-20.

Nimensä mukaisesti Focus kutsuu näyttelyvieraita tarkastelemaan läheltä ja kaukaa täysin abstrakteja teoksia, zoomaamaan mieltä muotoihin ja väreihin. Samalla avautuu mahdollisuus tutkia taideteoksien tarinaa, niiden tekovaiheita ja jälkiä.

Teoksia on inspiroinut kulunut viime vuosi ulkomailla. Vieraat huoneet, niiden tavarat, yksityiskohdat, kontrastit, muistot menneestä ja haaveet paluusta. Se miten mieli vie muistot abstrakteiksi kuviksi, kun taiteilija sulkeutuu ateljeille ja keskittyy yksinomaan maalaamiseen.

Johanna Alanko on Kankaanpään taidekoulusta 2018 valmistuva taidemaalari ja keramiikan tekijä. Vuonna 2016 Alanko siirtyi Madridiin tekemään vaihto-opiskelua ja opiskelemaan kuvataiteen tueksi arkkitehtuuria ja designia. Kevään 2017 hän vietti Madridin Suomen taideresidenssissä The Hug -kulttuuriyhteisön tukemana ja järjesti kolme yksityisnäyttelyä ympäri Madridia.

Samaan aikaan Alanko rakentaa taideuraa Puolassa, jossa häneltä nähtiin heinäkuussa myös taidenäyttely.

FOCUS on Alangon yhdeksäs yksityisnäyttely.

Heidi Katajamäki ja Veera Inkeri: Tilashow 29.7.-17.8.

Tilashow on Heidi Katajamäen ja Veera Inkerin tilallinen yhteisnäyttely, jossa otetaan katsoja sisälle teoksiin. Installaatiot on rakennettu suoraan galleriatilaan. Tilashow on Katajamäen ja Inkerin kolmas yhteinen näyttely, jossa on tilan syvyydeltä tiloja. Tilaan tekemisessä kiinnostaa katsojan suhde teokseen, sekä konkreettinen mittasuhde ihmisen, teoksen ja esityspaikan välillä. Galleria on tilana kuin tyhjä kangas. Tässä näyttelyssä kyse on siis siitä miten tilaa käytämme, mitä siihen lisäämme, mitä jätämme vapaaksi.

Heidi Katajamäki: Tartu minuun onni

Tartu minuun onni –installaatio on galleria-tilaan rakennettu installaatio, joka koostuu yksittäisistä teoksista, sekä suoraan galleriatilan seiniin maalatusta jäljestä. Installaatio valtaa koko tilan ja imee katsojan sisäänsä. Katajamäki maalaa viivaa vimmatusti suoraan kankaalle ja ohi kankaan. Tilat niin sisäiset kuin ulkoiset ohjaavat Katajamäen työskentelyä. Räjähtelevät temmon ja tilanteiden muutokset pitävät pulppuavan sielun aisoissa. Tärkeä osa Katajamäen työskentelyä on prosessi. Se miten se näyttäytyy tekijälle ja teoksen katsojalle. Hiilen parissa on hikoiltu hetki. Akryylimaalit tuovat ujostelevan muovisia värejä näkyviksi. Onko onni persikan pehmeä vai rapiseva musta. Mitä se on? Ja milloin se tulee?

Veera Inkeri: HÄN

Veera Inkerin installaation Hän lähtökohtana on kokemukset kärpäsenä katossa olemisesta, itsestä irtoamisesta, toiseuden kokemuksesta ja toisaalta yhtälailla seuraamisesta, tirkistelystä ja tarkastelusta. Inkerin tämän hetkiselle työskentelylle tyypillistä on kaksijakoinen tapa tehdä teoksia; hiljaisia pysähtyneitä veistoksia ja toisaalta vapaasti liikkuvaa abstraktia tunneympäristöä. Häntä kiinnostaa kokonaisuudet, sisällöt, kerroksellisuus, kokonaisen maailman luominen, jonka tarkalla sijainnilla ei ole niin merkitystä. Galleria 3H+K:hon hän tuo neljän seinällistä maalausta sekä yhden veistoksen.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Katajamäki työskentelee Suomen kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahaston myöntämällä puolivuotisella työskentelyapurahalla.

Avajaiset perjantaina 28.7.2017 klo 18-20, tervetuloa.