Niko Palokangas: Sumu 16.11.-15.12.

Niko Palokangas
Sumu
16.11. – 15.12.2019

Niko Palokangas on porilainen kuvataiteilija, joka maalatessaan tutkii tilaa ja valoa. Taiteilijaa kiinnostaa keskeneräisyys ja mahdollisuus maalata teosta ikuisuuteen saakka. Värin tutkiminen, kokeelliset väripinnat ja ennakkoluuloton lähestyminen maalaamiseen pitävät työskentelyä käynnissä, kunnes teos on valmis.

Maalausten aiheena on maisema, joka rakentuu erilaisten valoilmiöiden ja vuorokauden aikojen kokeiluista samaan maalaukseen. Maisemien valo on jäänyt kerrostumien taakse antaen vain vihjeitä itsestään. Se tuo teoksiin oman pysähtyneen hetken. Jotain on tapahtumassa, mutta mitä? missä? ja milloin?

Maalauksissa todellisuus ja asioiden oikein järjestäminen ei ole tärkeintä vaan itse maalaaminen. Erilaisten väriyhdistelmien ja pintojen kerrostumat tukahduttavat puhtaat ja kirkkaat värit alleen, jolloin avautuu mahdollisuus kaivaa ne takaisin esiin. Ja maalata uusi sävykerros peittämään. Kerros kerrokselta, lisäten ja poistaen, valmistuu sarja maisemia.

Näin syntyi taidenäyttely nimeltä Sumu.

Maisemat ovat maalattu kesällä ja syksyllä 2019.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 15.11. klo 18-20!

Shoji Kato: Huoneet / Rooms 12.10.-10.11.

Shoji Kato
Huoneet / Rooms
12.10. – 10.11.2019

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 11.10. klo 18-20!

Sunday on installaatio, joka on ollut kerran esillä hoitokodin yhteisessä tilassa. Valokuvat, paperit ja kyltit sanoineen asetettiin ympäri huonetta ilman esittelyä ja kuvausta. Jos astut tähän tilaan, opit tuntemaan tai ainakin saat viitteitä rakennuksen erilaisistä elämistä. Vaimoni kanssa, joka työskentelee taideluokan ohjaajana ja kyseisen hoitokodin johtajana, vierailimme 13 eri huoneessa eri kerroksessa. Asukkaille esitettiin kaksi yleistä kysymystä:

Mikä päivä on suosikkisi?
Kuinka (nautit) (nautit jo) (tulet nauttimaan) siitä?

Sitten kysyin heiltä:
Voinko kuvata joitain kuvia tai esineitä huoneessasi?

________

Shoji Kato on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Hänen taiteensa käsittelee miten ihmiset tekevät ja ylläpitävät paikkoja. Väitöskirjassaan Place of Geometry (2015) Kato analysoi visioiden, konseptien, toimintojen, materiaalien, tekniikan ja ajallisuuden korrelaatiota geometrisen tilan kanssa. Hänen töitään on ollut esillä kansainvälisesti ja niitä on niin yksityisissä kuin julkisissa kokoelmissa. Shoji Kato on syntynyt Japanissa ja asunut sen lisäksi Yhsysvalloissa ja nyt Suomessa. Hän on opiskellut kouluisssa State University of New York – Purchase College, Academy of Fine Arts, Amsterdam ja Kuvataideakatemiassa.

Huoneet / Rooms Galleria 3H+K:ssä on Katon ensimmäinen näyttely Porissa.

Näyttely on tehty yhtestyössä RaumArs ry:n kanssa ja sitä on tukenut Taike.

www.shoji-kato.com

________

Sunday, is an installation work once presented in the common area of a nursing home. The photographs, papers and signs with words were set around the room without any introduction and descriptions. If you step into this room, you get to know, or at least to encounter, the tips of different lives which were nested in the same buildings. With my wife who works as an art class facilitator for, and the director of this nursing home, we made visits to 13 different rooms from different floors. The residents were asked two common questions:

Which day is your favorite?
How (do) (did) (will) you enjoy it?

Then I asked them:
May I photograph some pictures, or objects in your room?

________

Shoji Kato is a Helsinki-based visual artist. His art explores how humans make and sustain places. In his artistic research thesis, Place of Geometry (2015), Kato analysed the correlation between visions, concepts, actions, materials, technology and temporality working with geometric space. His works have been exhibited internationally and deposited in private and public collections. Shoji Kato was born in Japan, has lived in Japan and the U.S. and currently lives and works in Helsinki. He studied at the State University of New York – Purchase College, the Academy of Fine Arts (Amsterdam) and the Academy of Fine Arts, Helsinki.

Huoneet / Rooms at 3H+K will be Kato’s first exhibition in Pori.

Laura Pietiläinen: Growth 7.9.-6.10.

Ovary 1

 

Laura Pietiläinen
Growth
07.09. – 06.10.2019

Laura Pietiläisen Growth -taidenäyttely kuvailee mielikuvituksellisesti, millaisia asioita ihmisten sisällä voi kasvaa ja tapahtua. Näyttely kuvaa maalauksen keinoin erilaisia kasvustoja ja kasvaimia kauneuden ja herkkien värimaailmojen saattelemana.

Nykyihmisen yksi pahimmista peloista on syöpä ja sen seuraukset. Selviäminen ja kuolema pelottavat kumpikin, sekä epätietoisuus siitä, kuinka käy. Pietiläisen näyttely ei keskity pelkoon, vaan elinten kauneuteen, muotoon ja kudosten herkkyyteen. Näyttely on samalla kuvitteellinen tutkielma siitä, mitä kummallisimpia asioita kehoissamme voi piileskellä.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 06.09. klo 18-20!

facebook

Pilvari Pirtola: 40 3.8.-1.9.2019

Pilvari Pirtola
40
03.08. – 01.09.2019

Pilvari Pirtolan (s.1978) ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa tuo esille laajahkon kattauksen videoteoksia vuosien varrelta sekä joitakin tuoreita ja ei niin tuoreita maalauksia.

Pilvari Pirtola valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2008 ja on tällä hetkellä tohtorikoulutettavana Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Alunperin Helsinkiläinen taiteilija on hiljattain maalaistunut ja asuu ja työskentelee nykyään Somerniemellä.

Tilanne NYTE 6.-28.7.2019

Tilanne NYTE
06.07.-28.07.2019

Galleria 3H+K avaa ovensa historiansa kolmansissa tiloissa osoitteessa Yrjönkatu 4. 32-vuotias taiteilijaseura NYTE ry. esittelee ensimmäisessä näyttelyssään nykyisten aktiivien tulkintoja tämänhetkisestä tilanteestaan. Ensimmäisen näyttelynsä myötä taiteilijaseura kotiutuu ja luo suhdetta uusiin tiloihinsa legendaarisen Citykäytävän uumenissa.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 05.07.2019 klo 18-20!

Ville Vuorenmaa: Alitajuinen tarina / Leena Pylkkö: ”Ihmine kattelee muttei nää / människan tittar men kan int’ se”

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 26.4. klo 18–20!

Leena Pylkkö
Ihmine kattelee muttei nää / människan tittar men kan int’ se
27.4.–16.5.2019

Tutkin havaintoa, teen muistiinpanoja saveen. Yritän kuvata havaintoa sellaisena kuin se ilmenee keholliselle havaitsijalle. Siksi töissäni on usein mukana osia havaitsijasta itsestään (teosten “minä”-muoto on osittain kuvitteellinen!). Minua kiinnostaa kaikki ne turhat ajatukset ja tilanteet, joita pyörii päässä silloin, kun ei ajattele mitään erityistä. Savea työstän mahdollisimman spontaanisti.

Luonnossa kutkuttavimmat tilanteet syntyy, kun huomaa itse joutuneensa tarkkailun kohteeksi. Viimeisimmät työni ovat näitä tilanteita, kun ihminen on ruokin tai hylkeen uteliaisuuden kohteena, tai sitten tuijottavaa ihmistä piileskelevä rastas.

Ville Vuorenmaa
Alitajuinen tarina
27.4.–16.5.2019

Iron Maiden -yhtyeen maskotti Eddie on vuosien saatossa kokenut monenlaista. Hän on ollut lainsuojaton, okkultisti, avaruusmatkailija, potilas suljetulla osastolla ja noussut kuolleista parikin kertaa. Nyt hän on ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa, uutta työtä hakemassa. Miten Eddie tähän sopeutuu? Hän istuu työvoimavirkailijan juttusilla. Eddien ulkomuoto on hätkähdyttävä, hirviömäinen, vanhentunut, hänen sormensa ovat nahkean ryppyiset. Näen kuvassa oman huoleni toimeentulosta ja pelon ajautumisesta johonkin työhön jota en halua. Näen yrityksen suhtautua siihen ja vanhenemiseen jotenkin kevyesti.

Näyttelyn nimi, Alitajuinen tarina, viittaa siihen, miten olen antanut alitajuntani muokata teemoja ja luoda löyhää tarinaa. En ollut etukäteen päättänyt teemaa tai punaista lankaa tälle näyttelylle. Luotin että sellainen tulee jossain määrin, ikään kuin itsestään, näkyviin. Nyt kun työt alkavat olla valmiita (kirjoitan tätä huhtikuun alkupuolella), ainakin viisi asiaa on nousemassa kuvien pohjalta esiin – sormet, työ, kuvien tekeminen, puiset asiat sekä fiktion ja todellisuuden vuorottelu.

Katson kuvia, joita on valmistunut ja joista olen nyt koostamassa näyttelyä. Olen asettanut niitä tuohon työhuoneen lattialle. Joku asia toistuu, johtaa seuraavaan kuvaan, ilmestyy uudestaan. Jokin yhdistää kahta maalausta. Se voi olla esittävä aihe, esimerkiksi sormi tai kannettava tietokone. Se voi olla kuvien värimaailma tai siveltimen jälki.

Kuvia joiden aiheena ovat kuvitteelliset taiteilijahahmot. Näiden keksittyjen henkilöiden tekemiä maalauksia, heidän luomaa fiktiivistä tarinaa. Otteita sepitetystä taidekeskustelusta. Halusinko etääntyä itsestäni, omista ajatuksistani ja ideoistani? Miten kauas pääsin? Halusinko häivyttää itseni näkyvistä?

Pienentyy ja pienentyy kunnes häviää kokonaan.
Ripsi.
Maisemamaalarin näkökentän peittää sormi.

Katoamisen ja kuoleman käsittely pompsahtaa aina uudestaan esiin. Vakavan ja koomisen ilmaisutyylin liitto. Tie jota ne kulkevat yhdessä. Oman mielenterveyden ylläpitäminen nyt kun psykoterapiajakso on päättynyt. Kuvan tekeminen on osa sitäkin.

Ajattelen J. Arnoldin ohjaamaa tieteiselokuvaa vanhempieni syntymän ajoilta, 1950-luvulta. Päähenkilö kutistuu yhä vain pienemmäksi, mutta huudahtaa kuitenkin lopussa “I still exist!” “Olen yhä olemassa!”. Täytän itse ensi vuonna 40 vuotta, hiukseni harventuvat, en voi enää syödä sokeria kuin ennen. Hartiat rutisevat kuin sepeli. Hiljalleen rapistun ja sitten lopulta, ehkä 60 vuoden kuluttua, minäkin katoan. Mutta se kuuluu asiaan ja sitä ennen on vielä, todennäköisesti, tulossa yhtä ja toista.

Ville Vuorenmaa (s. Lapualla 1980) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko. Alitajuinen tarina on Vuorenmaan ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa. Kesällä 2018 Vuorenmaa oli mukana Porin Kulttuurisäädön kuratoimassa, Centennial-näyttelyssä Porin keskustassa, City-käytävän tiloissa. Vuorenmaan aiempia yksityisnäyttelyitä ovat olleet mm. Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla (Creat, Helsinki 2019), T-paita Pompeijissa (Kalleria, Helsinki, 2017), En muista vauva-ajasta mitään (Myymälä2, Helsinki, 2015) sekä Paperikivi ja sakset (Sorbus Galleria, Helsinki, 2014). Vuonna 2015 Vuorenmaa valittiin vuoden nuoreksi etelä-pohjalaiseksi taiteilijaksi. Hän tekee musiikkia Pelkkä väliviiva -nimellä sekä vuonna 1996 perustetussa Sur-rur -yhtyeessä, jonka seitsemäs pitkäsoittolevy, Hattarahiukset, julkaistiin maaliskuussa 2019.

Galleria 3H+K:ssa on kolmen viikon ajan esillä Ville Vuorenmaan näyttely Alitajuinen tarina. Se sisältää akvarellimaalauksia, tekstejä, piirroksia ja sekatekniikkatöitä kolmen viime vuoden ajalta. Suurin osa näyttelyn töistä ei ole ollut aiemmin esillä.

Vuorenmaa on saanut Alfred Kordelinin säätiöltä työskentelyapurahan vuodelle 2019.

Jaakko Tuomainen: Quicksand / Perhosmarssi 5 v. 30.3.-18.4.

 

Jaakko Tuomainen: Quicksand
Perhosmarssi 5v.
30.3.-18.4. 2019
Galleria 3H+K

Avajaiset perjantaina 29.3. klo 18.00 – 20.00. Tervetuloa!
Avajaisjuomat sponsoroi Suupohjan Panimo.

 

Jaakko Tuomainen: ”QUICKSAND”

”Quicksand” viittaa ”akateemiseen juoksuhiekkaan”, joka tahmeuttaa taiteellisen työskentelyn etenemistä loputtomalla analyyttisyydellään, taukoamattomalla keskustelullaan ja tekstien tiheällä viidakolla. Näyttely on seurausta tässä juoksuhiekassa tarpomisesta ja edustaa siirtymävaihetta virvoittavien vesien äärelle.

Teosten olennaisin sisältö saattaa löytyä niiden väliltä. Taiteilijan antamat teosnimet voivat olla Harhaan johtavia ja jonnenjoutavia – tämä viitannee siihen, että jotain on sanottavana. Tanssi jos tahdot – kuin vesi. Vain tähtitomua paperilla jne. Älä suutu. Pimeässä hapuilua kunnes loppu, ja valot katkaistaan päälle.

Jaakko Tuomainen (s. 1981) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016, ja aiemmin kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2009. Näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Porissa.

www.instagram.com/jaakkotuomainen/

 

PERHOSMARSSIA VIISI VUOTTA

Seniori-ikäisten performanssiryhmä Perhosmarssi juhlistaa viidettä toimintavuottaan näyttelyllä, joka kertoo ryhmän esityksistä ja asenteesta. Perhosmarssi on ottanut esille ajankohtaisia aiheita, muuttoliikkeestä, eläkkeelle siirtymisestä, arvovanhuudesta, ilmastonmuutoksesta, vapaakauppasopimuksesta. Mukaan on mahtunut myös riimityksiä ja kevyempää irrottelua. Vaikka monet aiheet ovat olleetkin vakavia niitä ei ole käsitelty ryppyotsaisesti. Tekijöillä on ollut ainakin yhtä hauskaa kuin katsojilla.

Ryhmä on toiminnallaan todistanut sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi, luova harrastus. Se on myös tehnyt vaikeaksi koettua taidelajia, performanssia tutuksi uusille yleisöille.

Ensimmäinen valtakunnallistakin huomiota herättänyt tapahtuma oli Minna Canthin päivänä 2014 Porin torilla järjestetty esitys ”Oivaa hoivaa”, joka toi esille vanhusten hoidon epäkohtia. Tämä aihe on myöskin viime aikoina ollut yleisenä puheenaiheena.

Performanssiryhmä sai alkunsa Porin taidemuseon senioriohjelman yhden päivän kurssista, jota ohjasi kuvataiteilija Anne Roininen. Osallistujilla oli seitsemän, eikä heillä ollut aiempaa kokemusta aiheesta. Kurssin osallistujat halusivat jatkaa toimintaa Annen kanssa ja ottivat nimekseen Perhosmarssi. Viiden vuoden aikana ryhmä on esiintynyt lähes kolmessakymmenessä tilaisuudessa. Harjoituksia tai muita kokoontumisia on kertynyt yli kaksisataa. Perhosmarssilaiset ovat 65 -75 vuotiaita.

“Turha on vaikeuksiin juuttua, asioihin voi myös puuttua.”

Perhosmarssi järjestää toimintansa viisivuotisnäyttelyn galleria 3H+K:ssä Porissa 30.3.-18.4.2019. Avajaiset on 29.3. klo 18.00.

Perhosmarssin askelista kertova yhteinen suunnistus avajaisiin lähtee Porin taidemuseolta klo 17.00. Tervetuloa mukaan. Opastukset näyttelyyn ovat 30.3 ja 31.3 klo 14.00. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

www.facebook.com/perhosmarssi
anneroininen.com
anneroininen.com/albums/perhosmarssi

Anna-Linnea Kukkonen: KUUKAUSI KOTONA / Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen: Rihma 2.3.-21.3.2019

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen
Rihma

Immen ansa -tekstiiliveistosinstallaatio on materiaalisuudella houkutteleva visuaalinen loukku ja keväinen suon herääminen. Itse Impi on sekä viettelyksen että kieltämyksen noidaksi leimattu rämeestä nouseva erakko, jonka elinympäristöä installaatio esittää. Teos on kuin hetteikkö, jossa erilaiset houkutteet kasvavat ja jonka satimeen mahdolliset tunkeilijat jäävät.

Perinteisesti feminiinisiksi käsitöiksi mielletyt tekniikat, ryijyn tekeminen ja ompeleminen, saavat tilaa laajeta installaation raameissa. Teoksessa on työstetty muun muassa lankaa, ekovillaa, verkkoa ja kangasta. Materiaalivalinnoissa on vältetty uutta; kaikki tekstiilit ja langat ovat kierrätettyjä. Yhdessä ja yksittäin toteutetut teososat muodostavat runsaan kokonaisuuden, jonka pehmeitä ja kiiltäviä pintoja tekee mieli tunnustella.

sannimakipaa.com
emmanurminen.wordpress.com

 

Anna-Linnea Kukkonen
KUUKAUSI KOTONA

Miltä muutos näyttää ja minkälaisia prosesseja se käynnistää?

Kuukausi kotona on suora leikkaus Kankaanpään Taidekoulusta 2018 valmistuneen Anna-Linnea Kukkosen elämään helmikuussa 2019.

Tammikuun lopussa taiteilija palasi spontaanisti Suomeen, löysi kodin Tampereelta ja alkoi totutella uuteen elämään kotimaassa. Äkillinen muutos toi tullessaan paljon väsymystä, luopumista, lämpimiä jälleennäkemisiä, kohtalaisen määrän dadaa, turhautuneita aforismeja sekä yhden pehmokirahvin.

Taiteilija itse kuvaa prosessia mikrotason mielenkiinnon kohteiden kautta:

“Tällä hetkellä minua inspiroivat lähinnä kirahvi, vanhat muistikirjani, kämäestetiikka ja ironinen sisustaminen.”

Kuukausi Kotona visualisoituu yönkähmässä raapustettujen hiilipiirrosten ja -päiväkirjamerkintöjen, yhden videoteoksen sekä päivittäistä elämää uudessa kodissa kuvaavien valokuvien kautta.

Jenni Karhapää ja Ida Sokka: Maailman synty ja tuho! 5.1.-24.1.2019

Jenni Karhapää ja Ida Sokka
Maailman synty ja tuho!
– Akryyli- ja öljyvärimaalauksia
5.1.- 24.1.2019

Avajaiset poikkeuksellisesti lauantaina 5.1.2019 klo 12-16

Näyttelyn teemana on maailman syntyminen ja tuhoutuminen. Ida Sokan teoksissa maailma muotoutuu abstraktista massasta kohti tuntemaamme luomakuntaa hajotakseen Jenni Karhapään maalauksissa uudeksi aluksi.

Ida Sokan maalausten lähtökohtana on maailma, joka on vielä muodostumassa. Teosten inspiraationa toimii prekambrin ajan kuvitukset meteoriitteineen ja laavavuorineen. Kun Theia törmää maahan ja kuu syntyy, ja yhteyttäminen alkaa. Muokkautuva maailma on määrittelemätön mutta silti konkreettinen, niin kuin maalauksetkin. Ne liikkuvat jatkuvasti abstraktin ja esittävän välimaastossa. Syntyy tutkimattomia alkumeriä ja mantereita, jotka hakevat paikkaansa ja merkitystään maalauksessa. “Jokin siintää jo maisemassa, vuorilla ja vetten yllä. Tähän tulee joki ja joelle mutka. Kuljetan maalivanaa maailman alun meiningeissä keskellä keskeneräistä. Kaiken kielekkeestä syvimpään uomaan, Hyvä Luoja loit. Minutkin, kuvanasi, luomaan.”

Jenni Karhapää käsittelee teoksissaan hetkeä, jolloin kellot ovat pysähtyneet jo aikaa sitten ja todellisuus viipyy toisen rinnalla. Mutanttieläimet seikkailevat säteilyn värittämissä autioituneissa lähiöissä ja abstrakteiksi hajoavissa maisemissa. Post-apokalyptinen maailmankuva yhdistyy akryyli- ja öljyvärimaalauksissa leikkisiin elementteihin sekä väreihin. Osa Karhapään teoksista kommentoi metsien kestämättömästi toteutettujen hakkuiden seurauksena kaventunutta biodiversiteettiä ja ihmisten toimien vaikutusta eläinten hyvinvointiin.

Jenni Kokkomäki: When in Bloom 17.11.-7.12.

Jenni Kokkomäki
When in Bloom
17.11.-7.12.2018

Katson tyhjää maisemaa ja oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaikki toimii kuten ennenkin, paitsi sujuvammin, jos asiasta jotain pitää sanoa. Kun yksi päättyy, jo toinen korvaa sen, ja näin se jatkuu. Kehitys on kehittynyt, olemme parempia kuin koskaan, vaikka tiedämmekin jokaisen juhlan päättyvän aikanaan.

When in Bloom on balladi länsimaisen kehityskulun seurauksista, joista nautimme nyt. Tai ehkä vasta huomenna. Se on laulu suloiselle talouskasvulle at all cost baby ja päätöksille joita on vain tehtävä sillä on tuottavampaa tehdä kuin olla tekemättä, se on omistettu ymmärryksemme arkkitehdeille ja oman painonsa alla notkahteleville ideologioille, kaikelle kikyttelylle ja tsemppikulttuurille, oh yes we can! Kiedon villatakin harteilleni sillä kesäilta on vilakka, järveltä käy tuulen vire. Kaikki on vaan kaunista eikä mikään tee kipeää.

Videoiden musiikista vastaa Miro Mantere.

Videoiden valmistamiseen ovat lisäksi osallistuneet Ida Backer, Juha Forss, Aki Hämäläinen, Hanna Iitti, Timo Jokitalo, Sanne Katainen, Esa Kirkkopelto, Tomi Kärkkäinen, Jonna Lehto, Jemina Mantere, Minja Mertanen, Are Nikkinen, Sari Pihlajamäki, Sanni Priha, Aino Päivinen, Teemu Päivinen, Eija Ranta, Juha Sääski ja Paula Tella.

Videoteoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.