Ville Vuorenmaa: Alitajuinen tarina / Leena Pylkkö: ”Ihmine kattelee muttei nää / människan tittar men kan int’ se”

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 26.4. klo 18–20!

Leena Pylkkö
Ihmine kattelee muttei nää / människan tittar men kan int’ se
27.4.–16.5.2019

Tutkin havaintoa, teen muistiinpanoja saveen. Yritän kuvata havaintoa sellaisena kuin se ilmenee keholliselle havaitsijalle. Siksi töissäni on usein mukana osia havaitsijasta itsestään (teosten “minä”-muoto on osittain kuvitteellinen!). Minua kiinnostaa kaikki ne turhat ajatukset ja tilanteet, joita pyörii päässä silloin, kun ei ajattele mitään erityistä. Savea työstän mahdollisimman spontaanisti.

Luonnossa kutkuttavimmat tilanteet syntyy, kun huomaa itse joutuneensa tarkkailun kohteeksi. Viimeisimmät työni ovat näitä tilanteita, kun ihminen on ruokin tai hylkeen uteliaisuuden kohteena, tai sitten tuijottavaa ihmistä piileskelevä rastas.

Ville Vuorenmaa
Alitajuinen tarina
27.4.–16.5.2019

Iron Maiden -yhtyeen maskotti Eddie on vuosien saatossa kokenut monenlaista. Hän on ollut lainsuojaton, okkultisti, avaruusmatkailija, potilas suljetulla osastolla ja noussut kuolleista parikin kertaa. Nyt hän on ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa, uutta työtä hakemassa. Miten Eddie tähän sopeutuu? Hän istuu työvoimavirkailijan juttusilla. Eddien ulkomuoto on hätkähdyttävä, hirviömäinen, vanhentunut, hänen sormensa ovat nahkean ryppyiset. Näen kuvassa oman huoleni toimeentulosta ja pelon ajautumisesta johonkin työhön jota en halua. Näen yrityksen suhtautua siihen ja vanhenemiseen jotenkin kevyesti.

Näyttelyn nimi, Alitajuinen tarina, viittaa siihen, miten olen antanut alitajuntani muokata teemoja ja luoda löyhää tarinaa. En ollut etukäteen päättänyt teemaa tai punaista lankaa tälle näyttelylle. Luotin että sellainen tulee jossain määrin, ikään kuin itsestään, näkyviin. Nyt kun työt alkavat olla valmiita (kirjoitan tätä huhtikuun alkupuolella), ainakin viisi asiaa on nousemassa kuvien pohjalta esiin – sormet, työ, kuvien tekeminen, puiset asiat sekä fiktion ja todellisuuden vuorottelu.

Katson kuvia, joita on valmistunut ja joista olen nyt koostamassa näyttelyä. Olen asettanut niitä tuohon työhuoneen lattialle. Joku asia toistuu, johtaa seuraavaan kuvaan, ilmestyy uudestaan. Jokin yhdistää kahta maalausta. Se voi olla esittävä aihe, esimerkiksi sormi tai kannettava tietokone. Se voi olla kuvien värimaailma tai siveltimen jälki.

Kuvia joiden aiheena ovat kuvitteelliset taiteilijahahmot. Näiden keksittyjen henkilöiden tekemiä maalauksia, heidän luomaa fiktiivistä tarinaa. Otteita sepitetystä taidekeskustelusta. Halusinko etääntyä itsestäni, omista ajatuksistani ja ideoistani? Miten kauas pääsin? Halusinko häivyttää itseni näkyvistä?

Pienentyy ja pienentyy kunnes häviää kokonaan.
Ripsi.
Maisemamaalarin näkökentän peittää sormi.

Katoamisen ja kuoleman käsittely pompsahtaa aina uudestaan esiin. Vakavan ja koomisen ilmaisutyylin liitto. Tie jota ne kulkevat yhdessä. Oman mielenterveyden ylläpitäminen nyt kun psykoterapiajakso on päättynyt. Kuvan tekeminen on osa sitäkin.

Ajattelen J. Arnoldin ohjaamaa tieteiselokuvaa vanhempieni syntymän ajoilta, 1950-luvulta. Päähenkilö kutistuu yhä vain pienemmäksi, mutta huudahtaa kuitenkin lopussa “I still exist!” “Olen yhä olemassa!”. Täytän itse ensi vuonna 40 vuotta, hiukseni harventuvat, en voi enää syödä sokeria kuin ennen. Hartiat rutisevat kuin sepeli. Hiljalleen rapistun ja sitten lopulta, ehkä 60 vuoden kuluttua, minäkin katoan. Mutta se kuuluu asiaan ja sitä ennen on vielä, todennäköisesti, tulossa yhtä ja toista.

Ville Vuorenmaa (s. Lapualla 1980) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja muusikko. Alitajuinen tarina on Vuorenmaan ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa. Kesällä 2018 Vuorenmaa oli mukana Porin Kulttuurisäädön kuratoimassa, Centennial-näyttelyssä Porin keskustassa, City-käytävän tiloissa. Vuorenmaan aiempia yksityisnäyttelyitä ovat olleet mm. Puinen koira Cannesin elokuvajuhlilla (Creat, Helsinki 2019), T-paita Pompeijissa (Kalleria, Helsinki, 2017), En muista vauva-ajasta mitään (Myymälä2, Helsinki, 2015) sekä Paperikivi ja sakset (Sorbus Galleria, Helsinki, 2014). Vuonna 2015 Vuorenmaa valittiin vuoden nuoreksi etelä-pohjalaiseksi taiteilijaksi. Hän tekee musiikkia Pelkkä väliviiva -nimellä sekä vuonna 1996 perustetussa Sur-rur -yhtyeessä, jonka seitsemäs pitkäsoittolevy, Hattarahiukset, julkaistiin maaliskuussa 2019.

Galleria 3H+K:ssa on kolmen viikon ajan esillä Ville Vuorenmaan näyttely Alitajuinen tarina. Se sisältää akvarellimaalauksia, tekstejä, piirroksia ja sekatekniikkatöitä kolmen viime vuoden ajalta. Suurin osa näyttelyn töistä ei ole ollut aiemmin esillä.

Vuorenmaa on saanut Alfred Kordelinin säätiöltä työskentelyapurahan vuodelle 2019.

Jaakko Tuomainen: Quicksand / Perhosmarssi 5 v. 30.3.-18.4.

 

Jaakko Tuomainen: Quicksand
Perhosmarssi 5v.
30.3.-18.4. 2019
Galleria 3H+K

Avajaiset perjantaina 29.3. klo 18.00 – 20.00. Tervetuloa!
Avajaisjuomat sponsoroi Suupohjan Panimo.

 

Jaakko Tuomainen: ”QUICKSAND”

”Quicksand” viittaa ”akateemiseen juoksuhiekkaan”, joka tahmeuttaa taiteellisen työskentelyn etenemistä loputtomalla analyyttisyydellään, taukoamattomalla keskustelullaan ja tekstien tiheällä viidakolla. Näyttely on seurausta tässä juoksuhiekassa tarpomisesta ja edustaa siirtymävaihetta virvoittavien vesien äärelle.

Teosten olennaisin sisältö saattaa löytyä niiden väliltä. Taiteilijan antamat teosnimet voivat olla Harhaan johtavia ja jonnenjoutavia – tämä viitannee siihen, että jotain on sanottavana. Tanssi jos tahdot – kuin vesi. Vain tähtitomua paperilla jne. Älä suutu. Pimeässä hapuilua kunnes loppu, ja valot katkaistaan päälle.

Jaakko Tuomainen (s. 1981) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016, ja aiemmin kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2009. Näyttely on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Porissa.

www.instagram.com/jaakkotuomainen/

 

PERHOSMARSSIA VIISI VUOTTA

Seniori-ikäisten performanssiryhmä Perhosmarssi juhlistaa viidettä toimintavuottaan näyttelyllä, joka kertoo ryhmän esityksistä ja asenteesta. Perhosmarssi on ottanut esille ajankohtaisia aiheita, muuttoliikkeestä, eläkkeelle siirtymisestä, arvovanhuudesta, ilmastonmuutoksesta, vapaakauppasopimuksesta. Mukaan on mahtunut myös riimityksiä ja kevyempää irrottelua. Vaikka monet aiheet ovat olleetkin vakavia niitä ei ole käsitelty ryppyotsaisesti. Tekijöillä on ollut ainakin yhtä hauskaa kuin katsojilla.

Ryhmä on toiminnallaan todistanut sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uusi, luova harrastus. Se on myös tehnyt vaikeaksi koettua taidelajia, performanssia tutuksi uusille yleisöille.

Ensimmäinen valtakunnallistakin huomiota herättänyt tapahtuma oli Minna Canthin päivänä 2014 Porin torilla järjestetty esitys ”Oivaa hoivaa”, joka toi esille vanhusten hoidon epäkohtia. Tämä aihe on myöskin viime aikoina ollut yleisenä puheenaiheena.

Performanssiryhmä sai alkunsa Porin taidemuseon senioriohjelman yhden päivän kurssista, jota ohjasi kuvataiteilija Anne Roininen. Osallistujilla oli seitsemän, eikä heillä ollut aiempaa kokemusta aiheesta. Kurssin osallistujat halusivat jatkaa toimintaa Annen kanssa ja ottivat nimekseen Perhosmarssi. Viiden vuoden aikana ryhmä on esiintynyt lähes kolmessakymmenessä tilaisuudessa. Harjoituksia tai muita kokoontumisia on kertynyt yli kaksisataa. Perhosmarssilaiset ovat 65 -75 vuotiaita.

“Turha on vaikeuksiin juuttua, asioihin voi myös puuttua.”

Perhosmarssi järjestää toimintansa viisivuotisnäyttelyn galleria 3H+K:ssä Porissa 30.3.-18.4.2019. Avajaiset on 29.3. klo 18.00.

Perhosmarssin askelista kertova yhteinen suunnistus avajaisiin lähtee Porin taidemuseolta klo 17.00. Tervetuloa mukaan. Opastukset näyttelyyn ovat 30.3 ja 31.3 klo 14.00. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

www.facebook.com/perhosmarssi
anneroininen.com
anneroininen.com/albums/perhosmarssi

Anna-Linnea Kukkonen: KUUKAUSI KOTONA / Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen: Rihma 2.3.-21.3.2019

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Sanni Mäkipää ja Emma Nurminen
Rihma

Immen ansa -tekstiiliveistosinstallaatio on materiaalisuudella houkutteleva visuaalinen loukku ja keväinen suon herääminen. Itse Impi on sekä viettelyksen että kieltämyksen noidaksi leimattu rämeestä nouseva erakko, jonka elinympäristöä installaatio esittää. Teos on kuin hetteikkö, jossa erilaiset houkutteet kasvavat ja jonka satimeen mahdolliset tunkeilijat jäävät.

Perinteisesti feminiinisiksi käsitöiksi mielletyt tekniikat, ryijyn tekeminen ja ompeleminen, saavat tilaa laajeta installaation raameissa. Teoksessa on työstetty muun muassa lankaa, ekovillaa, verkkoa ja kangasta. Materiaalivalinnoissa on vältetty uutta; kaikki tekstiilit ja langat ovat kierrätettyjä. Yhdessä ja yksittäin toteutetut teososat muodostavat runsaan kokonaisuuden, jonka pehmeitä ja kiiltäviä pintoja tekee mieli tunnustella.

sannimakipaa.com
emmanurminen.wordpress.com

 

Anna-Linnea Kukkonen
KUUKAUSI KOTONA

Miltä muutos näyttää ja minkälaisia prosesseja se käynnistää?

Kuukausi kotona on suora leikkaus Kankaanpään Taidekoulusta 2018 valmistuneen Anna-Linnea Kukkosen elämään helmikuussa 2019.

Tammikuun lopussa taiteilija palasi spontaanisti Suomeen, löysi kodin Tampereelta ja alkoi totutella uuteen elämään kotimaassa. Äkillinen muutos toi tullessaan paljon väsymystä, luopumista, lämpimiä jälleennäkemisiä, kohtalaisen määrän dadaa, turhautuneita aforismeja sekä yhden pehmokirahvin.

Taiteilija itse kuvaa prosessia mikrotason mielenkiinnon kohteiden kautta:

“Tällä hetkellä minua inspiroivat lähinnä kirahvi, vanhat muistikirjani, kämäestetiikka ja ironinen sisustaminen.”

Kuukausi Kotona visualisoituu yönkähmässä raapustettujen hiilipiirrosten ja -päiväkirjamerkintöjen, yhden videoteoksen sekä päivittäistä elämää uudessa kodissa kuvaavien valokuvien kautta.

Jenni Karhapää ja Ida Sokka: Maailman synty ja tuho! 5.1.-24.1.2019

Jenni Karhapää ja Ida Sokka
Maailman synty ja tuho!
– Akryyli- ja öljyvärimaalauksia
5.1.- 24.1.2019

Avajaiset poikkeuksellisesti lauantaina 5.1.2019 klo 12-16

Näyttelyn teemana on maailman syntyminen ja tuhoutuminen. Ida Sokan teoksissa maailma muotoutuu abstraktista massasta kohti tuntemaamme luomakuntaa hajotakseen Jenni Karhapään maalauksissa uudeksi aluksi.

Ida Sokan maalausten lähtökohtana on maailma, joka on vielä muodostumassa. Teosten inspiraationa toimii prekambrin ajan kuvitukset meteoriitteineen ja laavavuorineen. Kun Theia törmää maahan ja kuu syntyy, ja yhteyttäminen alkaa. Muokkautuva maailma on määrittelemätön mutta silti konkreettinen, niin kuin maalauksetkin. Ne liikkuvat jatkuvasti abstraktin ja esittävän välimaastossa. Syntyy tutkimattomia alkumeriä ja mantereita, jotka hakevat paikkaansa ja merkitystään maalauksessa. “Jokin siintää jo maisemassa, vuorilla ja vetten yllä. Tähän tulee joki ja joelle mutka. Kuljetan maalivanaa maailman alun meiningeissä keskellä keskeneräistä. Kaiken kielekkeestä syvimpään uomaan, Hyvä Luoja loit. Minutkin, kuvanasi, luomaan.”

Jenni Karhapää käsittelee teoksissaan hetkeä, jolloin kellot ovat pysähtyneet jo aikaa sitten ja todellisuus viipyy toisen rinnalla. Mutanttieläimet seikkailevat säteilyn värittämissä autioituneissa lähiöissä ja abstrakteiksi hajoavissa maisemissa. Post-apokalyptinen maailmankuva yhdistyy akryyli- ja öljyvärimaalauksissa leikkisiin elementteihin sekä väreihin. Osa Karhapään teoksista kommentoi metsien kestämättömästi toteutettujen hakkuiden seurauksena kaventunutta biodiversiteettiä ja ihmisten toimien vaikutusta eläinten hyvinvointiin.

Jenni Kokkomäki: When in Bloom 17.11.-7.12.

Jenni Kokkomäki
When in Bloom
17.11.-7.12.2018

Katson tyhjää maisemaa ja oikeastaan mitään ei tapahdu. Kaikki toimii kuten ennenkin, paitsi sujuvammin, jos asiasta jotain pitää sanoa. Kun yksi päättyy, jo toinen korvaa sen, ja näin se jatkuu. Kehitys on kehittynyt, olemme parempia kuin koskaan, vaikka tiedämmekin jokaisen juhlan päättyvän aikanaan.

When in Bloom on balladi länsimaisen kehityskulun seurauksista, joista nautimme nyt. Tai ehkä vasta huomenna. Se on laulu suloiselle talouskasvulle at all cost baby ja päätöksille joita on vain tehtävä sillä on tuottavampaa tehdä kuin olla tekemättä, se on omistettu ymmärryksemme arkkitehdeille ja oman painonsa alla notkahteleville ideologioille, kaikelle kikyttelylle ja tsemppikulttuurille, oh yes we can! Kiedon villatakin harteilleni sillä kesäilta on vilakka, järveltä käy tuulen vire. Kaikki on vaan kaunista eikä mikään tee kipeää.

Videoiden musiikista vastaa Miro Mantere.

Videoiden valmistamiseen ovat lisäksi osallistuneet Ida Backer, Juha Forss, Aki Hämäläinen, Hanna Iitti, Timo Jokitalo, Sanne Katainen, Esa Kirkkopelto, Tomi Kärkkäinen, Jonna Lehto, Jemina Mantere, Minja Mertanen, Are Nikkinen, Sari Pihlajamäki, Sanni Priha, Aino Päivinen, Teemu Päivinen, Eija Ranta, Juha Sääski ja Paula Tella.

Videoteoksen toteuttamista on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Karoliina Korvuo: Asdfg 17.11.-7.12.

Karoliina Korvuo
Asdfg
17.11.-7.12.2018

Karoliina Korvuon Asdfg on jatko-osa noin vuosi sitten Kankaanpään galleriassa pidetylle Ihmisen työ -näyttelylle, jossa Korvuon muutaman vuoden ajan ylläpitämän autenttisen piirustusharjoitteen synnyttämiä jälkiä oli ensimmäistä kertaa esillä. Siinä missä Ihmisen työ keskittyi esittelemään metodia piirustusten takana ja pohtimaan harjoitetta suhteessa työn käsitteeseen jatkaa Asdfg harjoitteen dokumentointia ja sen suhteuttamista tapahtuma-aikaan ja tilaan.

Asdfg pyrkii reflektoimaan edelleen jatkuvaa meditaatioon, aistiherkkyyden harjoittamiseen ja järkeenkäyvästä estetiikasta luopumiseen perustuvaa harjoitetta suhteessa 2010-luvun Suomessa koettuun todellisuuteen kuten myös sitä ja sen tulevaisuutta koskeviin tarinoihin. Prosessin keskiössä on erilaisten selviytymiskeinojen pohtiminen tietoisuuden muuttumisesta intuition ymmärtämiseen ja sen tarkoitusta palvelevaan hyödyntämiseen.

Näyttely koostuu piirustuharjoitteista, niistä otetuista valokuvista sekä muutamista kontekstia määrittelevistä kuvista, joissa tuodaan esiin joitain piirustusharjoitteiden ja näyttelyn muotoutumiseen vaikuttaneita tekijöitä.

Julisteessa ja esimerkiksi tämän paperin otsikossa näyttelyn nimen paikalla oleva käsinkirjoitettu sana on aseemista kirjoitusta, joka on poimittu eräästä keväisestä aamusivuharjoitteesta. Sen käännös asdfg on kirjainjono, joka syntyy eurooppalaisen tietokonenäppäimistön keskimmäisen kirjainrivin viidestä ensimmäisestä kirjaimesta vasemmalta oikealle katsottuna. Kirjainjono esiintyy usein yhteyksissä, joissa digitaalisen sisällön tai prosessin yhteyteen liitettävä kuvaavampi kielellinen nimeäminen tai selostus on tuntunut käyttäjästä epäolennaiselta. Ilmaus asdfg voi tulla nähdyksi joko kommenttina tästä koetusta epäolennaisuudesta tai se voi vaihtoehtoisesti kuvata käsillä olleen prosessin tai sisällön koettua merkityksellisyyttä.

Ninni Korkalo: Black, Red, White Diaries 20.10.-8.11.

Ninni Korkalo
Black, Red, White Diaries
20.10.-8.11.2018

Galleria 3H+K:n isossa huoneessa on esillä Ninni Korkalon videoteoksia Sulavalumi-sarjasta.

Sulavalumi (Melting Snow) on vuosien 2016-2018 aikana toteutettu kolmiosainen omaelämänkerrallista, dokumentaarista tarinaa ja fiktiota yhdistävä teossarja, joka pohjautuu ja ammentaa Lumikki-sadusta. Sulavalumi koostuu kaksi kanavaisesta videoinstallaatiosta Black, Red, White Diaries ja kolmesta videoteoksesta Lumikki Psyché, Envy interviews ja Surveillance.

Sulavalumi -nimi viittaa muutosprosesseihin, joita käymme läpi, koemme ja jota kohti hakeudumme elämämme aikana. Sulavalumi on liikettä ja muutosta, aineen muuttumista toiseksi, irrallisen kauniin partikkelin yhtymistä suurempaan kokonaisuuteen. Tekoprosessin aikana Korkalo on pohtinut muuan muassa sitä, mitä sadun ”Punainen kuin veri, valkoinen kuin lumi ja musta kuin Ebenpuu” voi merkitä? miten satua voi uudelleentulkita?, mikä on totta, mikä satua?

Karkki Mäkelä: Sopimaton 20.10.-8.11.

Karkki Mäkelä
Sopimaton
20.10.-8.11.2018

Karkki Mäkelän Sopimaton-näyttely tutkii uuden vanhaksi ja jälleen uudeksi muuttumisen prosessia, pohtimalla sekä ajattelutavan että käytännön perintöä sekä sen eri puolia ja tarpeellisuutta. Kierrätysmateriaalia oleville pohjille toteutetuissa mixed media -maalauksissa vertautuu käyttäytymiskaavoihin kangistuminen muutoksen luonnollisuuteen.

Näyttelyn yksittäisiä teemoja ovat muunmuassa yksilön kasvu ja muutos ihmissuhteiden kautta, pinttyneet, kyseenalaistamatta sukupolvelta toiselle siirtyvät ajattelu- ja käyttäytymismallit sekä näiden syyt.

Teokset hakevat vastauksia läheisyyden, epävarmuuden ja hyväksynnän etsimisen aiheuttamasta adaptaatiosta, sekä hedonismin ja eskapismin vaikutuksesta. Milloin tuttuuden ja turvallisuuden tunne estää kehittymisen, ja miksi muutosta vastustetaan raivokkaasti, vaikka se olisi todistettu järkeväksi. Tapojen periytymisen ja uudistumisen kaavaa käsittelen rinnastamalla tapojen pysyväisyyttä ja muuttumista teennäisiin rakenteisiin sekä luonnon kiertokulkuun piiloutumisen, maatumisen, lihallisuuden hetkellisyden ja elämän jatkuvuuden uudistumisen kautta.

Heta Pöyry: Kuljet ohi 22.9.-11.10.

Heta Pöyry
Kuljet ohi
22.9.-11.10.2018

Elämme elämämme toisten keskellä. Jatkuvassa ristiriidassa, jossa
haluamme olla oman tiemme kulkijoita ja samaan aikaan muiden
ihmisten luona. Pienten asioiden vaikeus syntyy kykenemättömyydestä
kommunikoida toisten kanssa. Kuljemme kohti, ohi ja taas poispäin,
kuvittelemme miten olemme läsnä emmekä kuitenkaan ole. Aina
hieman enemmän kääntyneet itseemme kuin toisten puoleen.

Heta Pöyry on valmistunut Taiteen maisteriksi vuonna 2013 ja asuu ja
työskentelee parhaillaan Ranskassa. Kuljet ohi koostuu grafiikan
vedoksien lisäksi piirroksista, joiden kautta hän on pyrkinyt irtautumaan
grafiikalle ominaisesta, vaihe vaiheelta etenevästä työskentelystä
välittäen piirrosjäljen yhtä vähäeleisesti. Oli tekniikka mikä tahansa,
vaikeinta on pysyä yksinkertaisuudessa. Tyhjä tila kutsuu ja houkuttelee
täyttämään, mutta vähäeleisyys haastaa katsomaan itseään.

Elina Lundahl: Let them be helpless like children 22.9.-11.10.

Elina Lundahl
Let them be helpless like children
– Erään prosessin kuvaus. Piirroksia ja kirjataidetta
22.9.-11.10.2018

Elina Lundahl (1987, Vesilahti) on pirkanmaalainen kirjansitojamestari ja kuvataiteilija. Hän on toiminut Tampereella kirjansitojana vuodesta 2010 ja työskentelee Nokialla sijaitsevassa Tehdas 108:ssa kuvataiteen ja kulttuurin parissa.

Lundahlin taiteellisessa työskentelyssä toistuvat hitaat inhimilliset kehityskaaret ja yhteensovittamattomien aineiden teemat, joita tarkastellaan vaihtelevien, tekijän kasvuympäristöstä tuttujen kierrätys- ja romumateriaalien työstämisen kautta.