Category: Exhibitions

Mitä itää? 29.6.-8.7.

Mitä itää?
– Taiteilijaseura NYTEry:n organisoima tapahtumallinen näyttely
Poriginal galleria 29.6.-8.7.18

Näyttelyarvio: Taiteilijoiden ja turvapaikanhakijoiden yhteinen näyttely keskustelee ihmisyyden, suomalaisuuden ja taiteen keskeneräisyydestä

Turvapaikanhakijoita, 50 kipsivalosjalkaa ja Teemu Mäki – Gallerianäyttelyn lopullinen anti on yllätys tekijälleenkin

Mitä itää? on osa Katriina Sjöblomin ja Hanna Luukkosen turvapaikanhakijoiden integraatiota taiteen keinoin koskevaa projektia, johon taiteilijaseura NYTE ry on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen. Projekti on käynnistynyt vuoden 2018 alussa. Olemme tehneet turvapaikanhakijoiden kanssa näyttelyä varten kipsivaloksia heidän ja kantaväestön jaloista tarkoituksena valmistaa yhteinen installaatio.

Kutsuimme näyttelyyn mukaan taiteilijat Irma Optimisti, Teemu Mäki, Angelica Meusel, Marika Räty, Markus Luiro, Mikael Korkee ja Marja Sarja sekä Sanni Sundvall käsittelemään pakolaisuuden teemaa taiteellisen ilmaisunsa kautta käyttäen materiaalina noita kipsivaloksia.

Taiteilijaseura NYTE ry on vuoden 2018 aikana tehnyt projektin maahanmuuttajien integroinnista taiteen keinoin. Projektissa on tehty erityisesti turvapaikkahakijanaisten ja -lasten kanssa erilaisia toiminnallisia aktiviteetteja, tavoitteena tutustuttaa ja rohkaista heitä käyttämään kaupungin mahdollisuuksia. Projektia on tukemassa Opetus- ja kulttuuriministeriö apurahalla ja näyttelyä tukemassa Porin kaupunki palkkioavustuksella.

Näyttelytila on avoinna 29.6. – 8.7. joka päivä 11-18. Tervetuloa.

Ohjelma:

perjantai 29.6. kello 17-19
performanssit seuraavilta taiteilijoilta:
– Markus Luiro
– Irma Optimisti

perjantai 29.6. – 8.7.
– Tämä maa ei ole sinun. Installaatio. Teemu Mäki ja työryhmä

tiistai 3.7. kello 17-
– Rakastajat-teatterin näyttelijä Angelica Meusel lukee muutaman tarinan Karkotetut -teoksesta, joka perustuu Kaisa Viitasen haastatteluihin ja Katja Tähjän valokuviin.
– Maire Karuvuori, performanssi

lauantai 7.7. kello 12-17
Pop-up Lähi-Itä -ravintolapäivä.
– Ruokaa Arabiasta ja Persiasta. Tule ja ihastu. 5 €/annos.

sunnuntai 8.7. kello 14-
– Sanni Sudvall lausuu runojaan
– Mikael Korkee esitys/installaatio
– yhteisperformanssi

Näyttelytilassa on lisäksi esillä Marja Sarjan videoteos sekä muuttuvia yhteisteoksia.

Taiteilijat ja teokset:

Irma Optimisti (s. 52)
performanssitaiteilija ja kaaosteoriasta väitellyt matemaatikko, joka työskentelee matematiikan yliopistolehtorina Turun yliopistossa. Hän on tehnyt performanssitaidetta vuodesta v. 1989 lähtien ja esiintynyt eri puolilla maailmaa niin festivaaleilla, gallerioissa kuin taidemuseoissakin. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta, identiteettiä, politiikka ja matemaattis-luonnontieteellisiä elementtejä yhdistettynä ruumiintoimintoihin.

Teemu Mäki (s. 67)
taiteilija, kirjailija, ohjaaja, tutkija, kuvataiteen tohtori, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja.

Angelika Meusel (s. 59)
Rakastajat-teatterin näyttelijä

Markus Luiro (s. 85)
kuvataiteilija, joka tekee toisinaan performansseja

Mikael Korkee (s. 91)
Teos: LEVOS TOIVOS ANKKURIN (esitys/installaatio). Meri ja vesistöt. Inspiroidun vedestä. Meressä on kotini. Vesistöt jakavat maita ja kansoja. Meri on rauhan paikka, mutta se myös koettelee. Aallokot ja virrat muovaavat hitaasti. Kuohuvassa vedessä piilee totuus. Olet varmasti joskus poiminut rannalta kiven. Kiven jollaista et ole koskaan ennen nähnyt, johdattanut sen kotiin. Se on tullut osaksi omaa kalliotasi. Siellä se hioutuu, sulautuu, oppii tavat, tuo ja luo uutta. Se on kivi millä on tarina. Se lepää kaikkeuden kalliolla. Vedet muovaavat sitä, kuin kaikkeuden iänikuinen tahto.

On montaa sijaa minne levolle voit laskea. Tämä maa.. tämä kallio, antaa ankkuris painos levähtää. Etsit paikkaas kantain ankkurii. On sillä toivon kuva. Rauhaisaks tukevaks rakennettu paikka. Ylistää sä voit, kuinka suuri on toivos armo. Ojennetut ovat kädet.. suonis virtaavan oikeudenmukaisuus.

Teos ”Levos Toivos Ankkurin” tutkii ankkuria. Tutkii sen ulottuvuuksia objektina ja symbolina. Sen vaikutusta ihmisten, eri kansakuntien välillä. Se tuo mukanaan siihen liittyviä käsitteitä kuten merenkulku, vesi, meri, pohja, tuki, lepo, toivo, ihmisyys. Ankkuri on osoitus, se on mielen jatke.

Sanni Sundvall (s. 2000) on porilainen runoilija ja lausuja

Marja Sarja (s. 78)
Teos: Vuoro (video). Käsittelen teoksessa ihmistä työntekijänä ja työn kohteena. Kuinka aika ja voimassa olevat resurssit tarjoavat mahdollisuuksia kohtaamiselle/kohtaamattomuudelle. Mitä käsiemme kautta kulkee?

Aleksi Matikainen: Piirroksia

Aleksi Matikainen
PIIRROKSIA
26.5.-14.6.2018

Piirtämällä musteella ja hiilellä paperille toteutetut teokset käsittelevät outoutta ja unohdusta. Teokset ovat eräänlaisia toteamuksia toiseuden kokemuksesta ajassamme. Teoksissani outous ja unohdus näyttäytyvät ihmishahmojen ulkoisina vääristyminä.

Sivuan teoksissani Heideggerin tunnettua ajatusta, jonka mukaan ihmisen olemiselle ajassa on luonteenomaista oleminen kohti kuolemaa (Sein zum Tode). Hänen mukaansa inhimillinen täälläolo on itsensä edellä, se kurkottaa tulevaisuuteen, kuolee koko ajan.(Heidegger 2000, 369–373.) Teosteni hahmot elävät tähän viitaten ikään kuin edellä aikaansa, aavistaen tulevan, muuttuen siten oudoiksi omassa ajassaan.

Unohduksen ja unholan kuvat puolestaan heijastavat menetystä. Ilman muistia/muistoa läheisimmätkin ihmiset pysyvät tuntemattomina ja käsitys maailmasta on vain havaintojen virtaa, jota on vaikea ymmärtää (https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-jamuisti).

Lähteet:
Heidegger, Martin, Oleminen ja aika (Sein und Zeit, 1927). Suom. Reijo Kupiainen. Vastapaino, 2000.
https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti 16.5.2018

Michaela Casková: Small talk #2

Michaela Casková
Small talk #2
26.5.-14.6.2018

I am visual artist, illustrator, gardener and friend. Walking, observing, asking, talking, being in silence, imagining, picking, foraging, mapping and drawing are some of my tools.

Being obsessed with following weather forecasts, everyday notes on weather and observing how numbers and data really feel when you run outside. How global affects local, common become personal, normal become rare and other way around. How weather talks became small talks* – instead, look out the window in the morning and see – what the world will be?

And how does small talk affect if you have any visitors in gallery in middle of the city?

mc

– – – – – – – – – – – –
* Oxford Dictionary says:
Small talk = Polite about unimportant and uncontroversial matters, especially as engaged in social occasions.
Are weather talks unimportant and uncontroversial?

Tuija Teiska: Muisti 28.4.-17.5.

Tuija Teiska
Muisti
28.4.-17.5.2018

Näyttelyn teoksilla ei ole yhtä paikkaa, ei yhtä ääntä, ei samaa muotoa, eikä materiaa joka yhdistäisi jokaisen näistä kaltaisekseen silti ne ovat samoja, samaa muistia.

Teokset ovat valmistuneet Suomessa, Japanissa ja Italiassa.

Muisti kulkee mukana kaikialle ja se on tärkein työvälineeni, ilman muistia olisin tyhjä pää vasten tuntematonta. Muisti valmistaa ja kädet toimivat sen välineinä.

Alkuperäinen näyttelysuunnitelma muuttui matkoillani maailmalla, jolloin muisti tallensi näkemänsä ja kokemansa, näistä muistikuvista syntyi näyttelyn teokset.

Teokset eivät ole noudattaneet mitään tarkkaa suunnitelmaa vaan ne ovat valmistuneet prosessissa joka on ollut pakonomainen luomistila. Kaikki teokset ovat valmistuneet vuonna 2018 ja ovat ensimmäistä kertaa esillä.

Kotisivut tuijateiska.com

YOLO 28.4.-17.5.

Mirva Niskanen, Heini Närhi, Diana Rogagels & Júlia Kovács
YOLO
28.4.-17.5.2018

You Only Live Once = elät vain kerran.

Yolo on neljän taideopiskelijan yhteisnäyttely jossa jokainen on tutkinut teemaa omista lähtökohdistaan ja eri medioin.

Mirva Niskanen on 27-vuotias ja kotoisin Vihdistä. Hänen maalauksensa ovat väriabstraktioita, jotka kuvaavat tunnetiloja ja ajatuksia, ja niiden käsittelyä muutosten äärellä syntymän ja kuoleman hetkellä.

Heini Närhi on 32-vuotias ja kotoisin Vesannolta. Printtisiirtosarjoissaan hän käsittelee arkisten asioiden estetiikkaa sekä hetkessä elämistä ja sen seuraamuksista muodostuvaa kehää.

Diana Rogagels (24) ja Júlia Kovács (25) ovat Portugalista. He ovat tutkineet teemaa kokonaisvaltaisesti siihen paneutuen työvälineinään installaatio ja performanssi.

TRR-420 31.3.-19.4.

[ylläpito: teknisiä ongelmia kuvan lataamisessa]

TRR-420 on kolmen kuvataiteilijan ryhmä joka on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2004. Ryhmään kuuluvat Tapio Haapala Kokemäeltä sekä Reijo Kärkkäinen ja Riikka Viinikanoja Kuopiosta. Edellisen kerran ryhmä piti yhteisnäyttelyn Satakunnassa v. 2006 Rauman Taidemuseossa.

Yhdistävänä tekijänä ryhmän hyvinkin erilaisten tekijöiden kesken, eräänlaisena väljästi tulkittavana teemana ovat olleet alusta alkaen välimatkoihin liittyvät seikat joita voisi kuvailla vaikkapa sanapareilla etäinen/läheinen, sisäinen/ulkoinen tai tuttu/tuntematon.

Numeroyhdistelmä ryhmän nimessä viittaa välimatkaan Kokemäen ja Kuopion välillä ja ryhmän logoksi vakiintunut rekisterikilpi kulkemiseen ja matkaan ylipäänsä.

HUOM. Avajajaiset perjantaina 30.3.2018 poikkeuksellisesti klo 16-18!

J. P. Köykkä: Suodatus 3.-22.3.

J.P. Köykkä
SUODATUS

Galleria 3H+K
3.-22.3.2018

Näyttelyn teoksia tehdessä on tullut läpikäytyä monenlaisia ajatuksia. Olen toiminut suodatinpussin roolissa. Ajatukset ovat valuneet pussin läpi ja muuntautuneet maalauksiksi. Monet teoksista on suodatettu pitkällä prosessilla ja saattavat sisältää mietteitä hyvinkin erilaisista ajatuksista, sekä viitteitä taidehistoriasta ja lainauksia vanhoilta mestareilta.

JAN ANDERZÉN: SIIPI EMPII 5.1.– 25.1.2018

JAN ANDERZÉN
SIIPI EMPII

Galleria 3H+K, Pori
5.1.– 25.1.2018

– Avajaiset pe 5.1. 18-20
SIIPI EMPII

Kukalle suloiselle laskeudun ja hengähdän. Lepuutan siipiäni ja maistan muutaman tipan ravintovelliä.

Tarkkailen luontoa leikkimässä suojavärityksillä, sävyjen ja valojen tuottamilla efekteillä. Lintujen väritys muodostuu yksittäisistä sulista ja höyhenistä… kuin mosaiikki. Mietin metsästäjän naamiaisia, kun hän sonnustautuu maastoasuun ja huutavan kirkkaaseen oranssiin. Kerran luulin lokkia enkeliksi. Kerran zoomasin loputtoman syvälle yhteen pikseliin ja tunsin tien avautuvan tuntemattoman ravinnon lähteille. Aurinko on innoittanut monenmoista taidetta, kuten solariumin. Sekin kaikki luontoa! Siunaa koko maailma!

Lensin yli kaupungin ja metsän rajaavan muurin, jolla alastomat noidat harjoittelivat puomiohjelmiansa. Lensin yli luostarin, jonne ihmiset olivat kokoontuneet muodostaakseen vahvistimen rukouksille. Lensin yli nurmikon, joka merkitsi paikkaa, jossa ei tarvitse kasvattaa ruokaa. Silkkitiellä näin rekan, jossa matkusti Jan Anderzénin painattamat puuvillakankaat.

Olen todellisella kedolla. Tiedän, että rakkaus antaa siivet ja mikä tahansa siiveniskuni voi aiheuttaa tornadon jossakin kaukaisessa maailmankolkassa. Sillat lentävät silppuna ilmaan ja autoparvet huuhtoutuvat mereen. Siipeni ovat suljetut ja hierovat toisiaan vasten tehden pyörivää liikettä. Se saa aikaan pientä hilpeää rahinaa, joka on liian kimeää ihmiskorvan tavoitettavaksi.

—

Jan Anderzén on kokeellisen musiikin ja kuvien parissa työskentelevä taiteilija, jonka tuotannolle luonteenomaista on suunnitellun ja kaavoitetun kerrostuminen virheen ja hallitsemattoman aineksen kanssa. Häntä kiinnostavat värähtelyt, joita esiintyy villin ja kesytetyn sumuisilla rajamailla. Siipi empii syntyi yhteistyössä Tarja Kansanahon, Tero Niskasen ja Kemiallisten Ystävät -yhtyeen kanssa.

*****

SIIPI EMPII / A WING HESITATES

On a lovely flower I land to catch my breath. I rest my wings and enjoy a few drops of nutritional gruel.

I’m observing the nature fooling around with cryptic coloration, the effects of color and light. A bird’s coloring is made up of singular plumes and feathers… like a mosaic. I’m contemplating the masquerade of a hunter dressed up in camouflage and screaming bright orange. Once I saw a seagull and thought it was an angel. Once I zoomed infinitely into a single pixel and felt a path open, leading to the source of an unnamed nutriment. The sun has inspired tons of art, like the tanning bed for example. It is all nature! Bless the whole world!

I flew over a wall separating the city and the woods. On it some naked witches were rehearsing their balance beam routines. I flew over a monastery and saw people gathering to form amplifiers for prayer. I flew over a lawn marking the spot where there’s no need to grow food. On the silk road I saw a truck carrying the cotton fabrics printed for Jan Anderzén.

I’m on a true meadow. I’m aware that love gives you wings and that any flap of my wings may cause a tornado in some faraway land. Shattered bridges flying through the air, flocks of cars swiped into the ocean. My wings are closed, rubbing against each other in a circular motion –・producing some small blithe rattle pitched too high for the human ear to catch.

—

Jan Anderzén is a Tampere based artist producing experimental music and creating images with a multitude of techniques. He layers plotted and formulated elements with splashes of accident and contingency. He’s excited about vibrations roaming the foggy borderlands of wild and domesticated. Siipi Empii was created in collaboration with Tarja Kansanaho, Tero Niskanen and Kemialliset Ystävät.

*****

http://www.janderzen.net/

Niilo Rinne: Itsenäisyydenkatu 47 18.11.-7.12.

(In English below)

Itsenäisyydenkatu 47
– erään rakennuksen inspiroima näyttely

Avoinna 18.11.-7.12.
Avajaiset 17.11. klo 18.00–20.00

”Jos kymmentä geologia pyydettäisiin antamaan kivilajinimi yhdelle ainoalle näytteelle, se todennäköisesti saisi ainakin viisi eri nimeä, jotka kaikki olisivat lisäksi oikein. Tämä hassu tilanne johtuu siitä, että nimen antaminen kivilajille riippuu myös nimeäjän tarkastelukulmasta. Yksi voi antaa nimen mineraalikoostumuksen perusteella, toinen painottaa kiven alkuperää, kolmas sen mahdollista muodonmuutoshistoriaa jne. Näin yksi ja sama kivilaji voi saada monta eri nimeä riippuen siitä, mitä piirrettä tarkastelija haluaa korostaa.”
– Kalle Taipale: Kivet. Etsijän ja keräilijan opas (1995)

Metallurgia ja kasvatus – nämä kaksi asiaa kohtaavat Porissa Itsenäisyydenkatu 47:ssä sijaitsevan rakennuksen menneisyydessä ja nykyhetkessä. Tämä rinnakkaisuus on toiminut näyttelyn lähtökohtana ja inspiraationa.

Metallurgia kytkeytyy rakennukseen Harjavallan kuparisulatossa vuosina 1945-1949 käyttöön otetun ja yhtenä maailman merkittävimpänä metallurgisena keksintönä palkitun liekkisulatusmenelmän kautta, sillä yksi sen kehittäjistä asui täsmälleen nykyisen Galleria 3h+k:n tilassa sijainneessa asuinhuoneistossa.

Kasvatus on mukana siksi, että rakennuksessa toimii tänä päivänä steinerpedagoginen päiväkoti ja koulu.

Näyttely on audiovisuaalinen installaatiokokonaisuus, jonka äänimaiseman on toteuttanut muusikko Pasi Salmi.

Niilo Rinne (s. 1983) on opiskellut sosiologiaa Turun yliopistossa sekä kuvataidetta Aalto-yliopistossa. Tällä hetkellä hän toimii mm. Satakunnan kansan kuvataidekriitikkona, Kankaanpään taidekoulun tuntiopettajana sekä osana Porin elokuvafestivaalin tuottajaryhmää. Itsenäisyydenkatu 47 on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porin kaupunki.

/////////////

Itsenäisyydenkatu 47
– An exhibition inspired by a building

Open 18th November till 7th December
Opening: 17th November at 6 to 8 pm.

”If ten geologists would be asked to name one single stone sample, it would probably get at least five different names, and all of the names would be correct. This funny situation is caused by the fact that giving a name to a stone type depends on the perspective of the investigator. One can give a name based on the mineral construction, another based on the origin of the stone, third based on its morphological history etc. This way one stone sample can get many different names depending on what character the investigator wishes to highlight.”
– Kalle Taipale: Stones. A guide for searcher and collector. (Translation: NR)

Metallurgy and education – these two issues come together in the past and present of Itsenäisyydenkatu 47 (eng. 47 Independence Street). This apposition has worked as a starting point and inspiration for the exhibition that takes place in the building in question.

Metallurgy is connected to the building through an engineer that lived in the building in the end of 1940’s. He was part of the group that invented the revolutionary flash smelting technology that was first applied in the copper factory in Harjavalta, a city near Pori, between 1945–1949. The technology has been awarded as one of the most important metallurgical innovations of the 20th century.

The educational dimension is present because there is a Steiner pedagogical kindergarten and school in the building.

The exhibition is an audiovisual installation and its soundscape is created by musician Pasi Salmi.

Niilo Rinne (b. 1983) has studied sociology in the University of Turku and visual arts in Aalto-university. At the moment he works, among other things, as an art critic in the local newspaper and as a thesis supervisor in Kankaanpää Art School. He’s also part of the production team of Pori Film Festival. Itsenäisyydenkatu 47 is his first solo exhibition.

The exhibition is supported by the Arts Promotion Centre Finland and the City of Pori.

NYTE 18.11.-7.12.

NYTE
18.11.-7.12.
Avajaiset 17.11. 18-20

Taiteilijaseura NYTE ry täytti 30 vuotta kuluvan vuoden toukokuussa. Juhlavuoden näyttelyohjelmaan sisältyy kaksi näyttelyä Galleria 3H+K:ssa, jotka valottavat toiminnan eri puolia toisaalta taiteilijaseurana ja toisaalta taiteilijaryhmänä.

Edellisen NYTE30 -näyttelyn esiteltyä 21.10.-7.11. seuran historian eri vaiheisiin liittyneiden taiteilijoiden tämänhetkistä tuotantoa, tuleva näyttely kertoo puolestaan NYTEn historiasta ryhmänä ja yhteisönä, jonka piirissä syntyi varsinkin sen alkuvuosina paljon yhteisiä teoksia, näyttelyitä ja performansseja. Silloinen toiminta sai tuoreeltaan paljon tilaa ja huomiota. Sitä voidaankin tarkastella osana ajan yleistä yhteiskunnan ja kulttuurin murrosta, sekä uusien taidemuotojen tulemista ja muotoutumista Porissa, Satakunnassa ja laajemmin Suomessa.

NYTE -näyttely keskittyy yhteen kollektiivisesti tuotettuun teokseen, joka on Eräs marssi vuodelta 1989. Näyttely tutkii arkistojen valossa teoksen historiaa, luoden sen eri vaiheille sekä aikaan sidotun kontekstin että samalla myös suhteen tähän hetkeen.

Eräs marssi esitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä Kriittisen Korkeakoulun näyttelytilassa elokuussa 1989. Sen jälkeen se on ollut esillä mm. Turun ja Porin läänin aluenäyttelyssä Porin taidemuseossa 1990. Teoksen tehneeseen työryhmään kuuluivat Rolf Lehtinen, Kaisu Koivisto, Henry Merimaa, Sinikka Santikko ja Veijo Setälä.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Porin taidemuseo.