Sini Talonen: 488-788-00-0 / 08.05.-30.05.



Sini Talonen
488-788-00-0

08.05.-30.05.2021

Näyttelyn nimi 488-788-00-0 on kuvitteellinen kiinteistötunnus.

Näyttely on tila uneksunnalle. Se rakentuu tilallisesta kokonaisuudesta, jossa installaation osat ovat eräänlaisia viitteitä ja poimintoja. Ne ovat syntyneet kulkemisesta, keräilystä ja kartoittamisesta jättömailla, purku- ja rakennustyömailla, rannoilla, metsissä ja kaduilla.

Ajallisuuden ja asumisen ajattelu, sekä liikkuminen erilaisissa ympäristöissä kumpuaa kaipuusta saavuttaa kotoisuus ja osallisuus maailmassa. Rakentamisen seuraaminen kiehtovuudessaan on myös pelkoa
sielukkuuden katoamisesta. Toisaalta maailmassa olemisen ihmettely on pyrkimystä ymmärtää oman merkityksettömyyden merkitys.

Näyttelyssä erikokoiset teokset muodostavat tilaan mittakaavallisesti erilaisia ulottuvuuksia. Sisäänsä kutsuva käytävämäinen teos Unen alue pyrkii olemaan kokijoita lähelle tuleva mekanismi. Se sisältää mentaalisen irrottautumisen maailmasta ja toisaalta kiinnittyy tilan rakenteisiin yhdistyen fyysisyydessään olevaan. Sen ympärille sijoittuvat pienemmät osat koostuvat eri tavoilla prosessoituneista ja muokatuista löytöaineksista.

Ihminen voi tuntea tilan kosketuksen. Tapahtuma on usein tiedostamaton. Sen jälkeen jotain on muuttunut meissä, juurtunut kaikkien aistien kautta olemukseemme.



Sini Talonen on turkulainen kuvataitelija. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta ja Turun Taideakatemiasta. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä.

Talonen rakentaa pääasiassa veistoksellisia, tilallisia ja paikkasidonnaisia teoksia. Teokset kutsuvat kokijaa aktiivisuuteen, osalliseksi teoksen johdattamaan tapahtumaan. Hän pohtii teoksissaan tilallisuuden kokemusta ja sitä, miten tilojen ja paikkojen merkitykset muodostuvat. Häntä kiinnostaa ihmisen keho tilassa ja tilan vaikutuksille alttiina. Hän osallistuu taiteellaan vuoropuheluun mm. rakennetusta ympäristöstä, ihmisen luontosuhteesta ja osallisuudesta maailmassa.

Juha Allan Ekholm: Botanical Garden – New Era 10.04.-02.05.

Juha Allan Ekholm: Botanical Garden - New Era

Juha Allan Ekholm
BOTANICAL GARDEN – NEW ERA

10.04.-02.05.2021

Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 25.4. klo 14-15.

Taiteilija tavattavissa medialle gallerialla keskiviikkona 14.4. klo 11-13
tai sopimuksen mukaan
.


Esillä oleva teos on nykyvalokuva-installaatio BOTANICAL GARDEN eli suomennettuna KASVITIETEELLINEN PUUTARHA.

Juha Allan Ekholmin teoksessa kasvit ovat arjen käyttöesineitä, jotka on löydetty julkisista tiloista. Näyttelyn valokuvat nivoutuvat installaation osiksi. Muoviset koristekasvit ilmentävät biologisen elämän imitaatiota – lattiatilaan sijoittuva esinekooste nivoutuu osaksi seinälle ripustettavia teoksia. Lopputulos on tilateos. Näyttely rakentuu useasta osateoksesta, kertomuksesta. Osateokset kuljettavat viittauksia kulttuuri- ja taidehistoriaan antiikin Kreikasta nykytaiteeseen ja rakentavat jatkumoa, joka ei pääty.

Kokemus näyttelyssä saattaa etäisesti muistuttaa hetkeä puutarhassa, joka on kuitenkin biologisen elämän simulaatio. Modernin elämäntapamme uudelleenarviointiin löyhästi liittyvä teos nostaa eteemme ikävän ristiriidan: luontoa tuhoava arkinen design voi näyttäytyä esteettisenä ja tarkoituksenmukaisena. Muovikeskustelun vaiettu piirre on niin konkreettinen, että kysymys yhteiskunnallisesta väittämästä hämärtyy.

BOTANICAL GARDEN – NEW ERA on jatkuvan prosessin alla olevan teoksen viimeisin versio. Minimalistinen pyrkimys ja keskeneräisyys voivat taiteessa rakentaa avoimia tulkinnan tiloja. Valokuvataiteilija Juha Allan Ekholm kuvailee minimalistista pyrkimystään: ”Olen yrittänyt työstää tätä näyttelyä niin, että installaation lähtökohtana olleet kuvat voisi jättää jopa kokonaan pois. Se ei ole
onnistunut vielä, koska valokuvataide on tämän näyttelyn lähtökohta.” Taiteilija on kuvannut muovisia koristekasveja osana laajempaa työskentelyä muutaman vuoden aikana. Näyttely muuntui installaatioksi prosessin kuluessa.

Modernin elämäntavan tarkasteluun vapaasti liittyvä installaatio on omistettu kasvitieteen perustajalle Theofrastokselle (371-286 eaa.). Kokonaisuuteen kuuluu hänelle omistettu led-valoin valaistu monumentti. Näyttelystä löytyvä HAPPY NEW ERA on avoin viittaus näyttelyn teemoihin, mutta myös omistettu korona-ajan muistolle.

Installaatio rakennettiin alun perin Oulun rautatietunnelissa sijaitsevaan Galleria Ränniin ja on ollut tämän jälkeen esillä eri puolilla Suomea. Teosta ei koskaan esitetä samanlaisena, vaan installaatio rakennetaan vuorovaikutukseen tilan kanssa. Galleria 3H+K:n jälkeen teos nähdään Alpo Jaakolan patsaspuiston kolmessa tilassa kesällä 2021. Näyttely avattiin yleisölle ilman avajaistilaisuutta.



Juha Allan Ekholm on espoolaislähtöinen valokuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Turussa. Hän on pitänyt yli 50 yksityisnäyttelyä sekä osallistunut yhteis- ja ryhmänäyttelyihin sekä taideprojekteihin. Ekholm on edustanut Suomea valokuvataiteessa mm. Helsinki Schoolin taiteilijoiden kanssa yhteensä seitsemän kertaa.

Ekholmin välineenä on nk. sosiaalinen taide (socially committed art), joka on eräänlainen määritelmä yhteiskunnallisesti tiedostavalle taiteen tekemiselle. Teoksissa sosiaalinen tietoisuus ja henkilökohtaiset kosketuspinnat rakentavat teoksille katsomistapoja.

Juha Allan Ekholm on osallistunut aktiivisesti kaupunkitaideprojekteihin. Teokset ovat pitäneet sisällään valokuvan lisäksi media- ja paikkasidonnaista taidetta sekä live-art tekoja. Ekholmin teoksia on ollut esillä Porissa viimeksi vuonna 2015 Poriginal galleriassa.

Liisa Tarleena Öhman: Autuaat 06.03.-28.03.

Liisa Tarleena Öhman: Kirkkaimman Kruunun, video 2020


Liisa Tarleena Öhman
Autuaat
06.03.-28.03.2021


Videoita ja keramiikkaa

Pyhimysseppeleen kynttilät sammuvat aina uudestaan. Napoleonin palatsissa uni eitule, mutta leikkipuistoon nukahdetaan. Kasvoihin liimaillaan sydämiä, omenoitakannatellaan nuolten tähtäimessä ja Spiderman virkkaa.

Videoideni maailmat ovat pieniä, hitaita ja pehmeän nurinkurisia. Keraamistenveistosten kanssa ne muistuttavat yhtä aikaa elämän hupsuista ja traagisista rooleista.Kun komiikka ja juhlavuus haihtuvat, jäljelle jäävät yksityiset, ääneensanomattomat tunteet.

Olen valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Työskentelenvideo- ja äänitaiteen sekä keramiikan parissa, myös tekniikoita yhdistellen. Tutkinteoksissani yksityisiä tunteita ja paikkoja, kaikkea pientä ja nurjaa, hilpeää ja hurjaa.

Farbod Fakharzadeh: Cartomania 06.02.-28.02.

Farbod Fakharzadeh
Cartomania
06.02.-28.02.2021

Though originally just a mass produced commodity intended to carry other
commodities, a shopping cart, through its circle of life, is constantly animated by the cast of social characters who have produced, pictured and pushed it around. It has accompanied numerous groups of people, heard millions of conversations and through its unique direct access has gotten to know countless facts about human life.

The shopping cart has been a versatile carrier of meaning through its history. By connecting it to different aspects of human life we can extract varied meanings and associations. It reminds us of mass consumer culture, can be an icon of homelessness and nomadic urban life, brings to mind instances of state violence or civil unrest and has served as an object of art and activism.

Cartomania is an audiovisual essay, which takes the audience on a journey through the life of the abandoned “Feral Carts of Finland”. It creates an absurdist tale of resistance and resilience whose main characters are the personified feral shopping carts of Finland, depicting a Tragicomic critical analysis of contemporary urban life with all its complexities and paradoxes. The show consists of text, images and video works together with musical and sculptural elements using shopping carts as a base material. Together
these elements attempt to create a mutual multifaceted tale of a life lived beside humans.

Farbod Fakharzadeh (b.1986) is an Iranian artist,curator and storyteller based in Helsinki. In 2018 he received a Master’s degree in Visual Culture, Curating and Contemporary Art from Aalto University. Using mostly unwanted waste materials he assembles objects, moving images and words together to create his multifaceted tales. His works often circulate around the themes of failure, magic and the absurd and he works with history, archives and storytelling as tools for re-imagining the possible and visualizing parallel realities.

The exhibition is kindly supported by Taike–Art Promotion Centre Finland

Ninni Korkalo: Mission Self Love 09.01.-31.01.

Ninni Korkalo
Mission Self Love

09.01.-31.01.2021

Mission Self Love -videoinstallaatiossa galaksien kuningatar, kolmen tähden upseeri, aika- ja avaruusmatkustaja ja seksuaaliterapeutti “B” on pelastanut maapallon tulevaisuudessa vain huomatakseen, että sen asukkaan ovat aikeissa tuhota kotiplaneettansa jo ennen sitä. B:n tehtävänä on toteuttaa interventio pysäyttääkseen ihmisten turhautuminen, kostonhalu, itseinho ja viha ympäristöään kohtaan. Vain ulkopuolinen voi pelastaa tilanteen.

Teos on osa The Best Lover -teosta, joka on viisiosainen videoinstallaatio ja lyhytelokuva itsensä rakastamisen muutosvoimasta. Galleria 3H+K:n tuotu kokonaisuus on teossarjan ensimmäinen näyttelyesityksen saava osa.

#thebestloverfilm #missionselflove @ninnikorkalo

Teoksen valmistumista ovat tukeneet:
Taike Satakunta, AVEK, Piste Kollektiivi ja Opetus- ja Kulttuuriministeriö



In Mission Self Love -videoinstallation the Queen of the Galaxies, Three Star General, Time- and space Traveller and Sex Therapist “B” has saved the Earth in the future only to release that it will be destroyed before this by its own citizens if she doesn’t do something to stop the negative development of frustration, vengeance, self hatred among people and hateful relationship towards environment. Her mission is to conduct an intervention. Only an extraterrestrial can save the situation.

The installation is a part of a larger serie of works called The Best Lover. It is an installation of five parts and an artis film about the driving forces of self -love. Mission Self Love is the first episode of the serie to be exhibited.

Supported by: Taike Satakunta – Art Promotion Centre Finland, AVEK -The Promotion Center for Audiovisual Culture, Cross Art Collective Piste and Ministry of Education and Culture



Eeva-Maija Priha: Puut, polut, juuret 21.11.-13.12.

Eeva-Maija Priha: Teoksesta Polulla, 2010-2020

Eeva-Maija Priha
Puut, polut, juuret

21.11.-13.12.2020


”Kaikki muutokset maisemassa tapahtuvat yleensä ilman että ihmiset kiinnittävät niihin huomiota. Kaikkein vähiten kaupungeissa, joissa puiston puut ovat yhtäkkiä hiilellä piirrettyjä ja varjot liukenevat jokaisen liikenneaallon myötä.”
– Bo Carpelan, kirjasta Lehtiä syksyn arkistosta

Näyttelyni teokset ovat syntyneet kulkiessani poluilla, metsissä ja vuorilla. Teokset paikantuvat maisemaan ja luontosuhteeseen. Näille ei ole sanoja, eikä teostenikaan sanoittaminen ole helppoa. Olen halunnut katsoa ja kokea maisemassa – hitaasti ja hiljaa. Koettanut saada kiinni ilmiöistä ja hetkistä, jotka meiltä jäävät helposti huomaamatta. Teokseni ovat kuvallisia muistiinpanoja, joissa itse prosessi ja oman luontosuhteeni näkyväksi tekeminen on ollut itselleni tärkeää. Viime vuosien aikana syntyneet teokset ovat osa polkua, joksi miellän koko taiteellisen työskentelyni – rönsyileväksi seikkailuksi.

Eeva-Maija Priha (s.1980 Lempäälä) on kuvanveistäjä (KuvM), joka työskentelee laaja-alaisesti ja monimediaisesti kuvataiteen kentällä. Priha on opiskellut kuvataidetta myös Castilla La-Manchan yliopistossa Espanjassa sekä Kuvataideakatemiassa. Hän on järjestänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä työskennellyt taiteilijaresidensseissä kotimaassa ja ulkomailla. Prihan teokset ovat tilallisia tutkielmia arkisista aiheista; usein luonnosta ja sen kiertokulusta. Priha työskentelee veistosten ja installaatioiden parissa sekä piirtämällä. Lisäksi hän toimii osana taiteilijaryhmä Piirakkakerhoa, joka keskittyy veistoksellisiin ja yhteisöllisiin happeningeihin.

Matti Tainio: Porin ihmeet 24.10.-15.11.

Matti Tainio: Sarjasta Lumikasat


Matti Tainio
Porin ihmeet
24.10.-15.11.2020

 
Yksityisnäyttelyni Porin ihmeet esittelee löytöjäni Porista.

Työskentelin Porin yliopistokeskuksessa Aalto-yliopiston Pori Urban Platformissa kahden vuoden ajan ja osa-aikaisena porilaisena tutustuin aktiivisesti uuteen kaupunkiin. Alussa tutustuminen liittyi työhöni ilman erityistä taiteellista tavoitetta, mutta hiljalleen ryhdyin tallentamaan omia huomioitani Porista osana taiteellinen työtäni. Samalla muotoutui ajatus tästä näyttelystä, joka esittää Poria minun kapeasta perspektiivistäni.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet nykytaiteen menetelmien yhdistyessä metsästäjä-keräilijän asenteeseen. Olen kärsivällisesti kerännyt sarjallisia näkymiä Porista, mutta ollut myös valmiina nappaamaan yllättävän ilmiön.

Työtapani on yleisesti käsitteellinen, pelkkä visuaalisuus ei riitä vaan tarvitsen syvemmälle rakenteisiin pureutuvan näkökulman. Lähestyn uusia ilmiöitä, asioita ja paikkoja rakenteiden,karttojen ja arkkitehtuurin kautta. Etsin lainalaisuuksia, toistoja ja sarjallisuutta. Arkinen elämä ja uudet ihmiset asettuvat näiden löytöjeni ympärille. Etsin myös uusia tapoja toteuttaa teoksia.

Näyttelyyni kokoan havaintojani Porista kahden vuoden ajalta. Olen matkustanut säännöllisesti keskustan ja Meri-Porin väliä sekä vieraillut Ulvilan tähtitornilla kaikkina vuodenaikoina. Kameran olen suunnannut kohti kaupungin arkkitehtuurin karheutta, korkeita rakennuksia, lumikasan muutoksia sekä harhaanjohtavia opastuksia. Havainnot olen muokannut valokuvapohjaisiksi teoksiksi. Tavanomaisten valokuvien, videoiden ja kollaasien lisäksi olen työstänyt kuvamateriaalia posliinisiirtokuviksi kitschiset Pori-aiheiset seinälautaset mielessäni.

Jussi Matilainen: Sulkeuma 26.09.-18.10.

Jussi Matilainen: Impression 2 (tuloste, alumiinikomposiittilevy, 2020)


Jussi Matilainen
Sulkeuma
25.09.-18.10.2020

Olen kuvataiteilija, asun ja työskentelen Porissa. Joskus minusta tuntuu hyvältä liikutella maaliainetta kankaalla, joskus taas kuvatasoja tietokoneen ruudulla. Digitaalisuus kärjistää kuvien ennestäänkin ristiriitaista tapaa olla samaan aikaan läsnä ja poissa, materiaalisia ja aineettomia. Tuijotan tapettia, tai kuvaa siitä, se on kuvioineen minulle konkreettisesti tässä ja nyt. Kuvion luontoaihe yrittää kaapata minut jokisuiston lummekasvustojen äärelle. Tai takaisin huoneeseen, josta olen poistunut. Sen tiedän, että se ei ole vain paperia ja painoväriä, se on poissaolevan läsnäoloa.

Olen käyttänyt uusimpien teosteni materiaalina valokuvia huoneesta, jonka seinät on päällystetty kuvioidulla tapetilla. Näyttelyn lähtökohtana on ollut tilakokemus ja sen suhde tilan esittämiseen. Vaikka näinä aikoina virus uhkaakin tunkeutua kaikkiin tulkintoihin, pandemia ja siihen liittyvät sulkeutumisen teemat eivät ole olleet työskentelyni kannalta oleellisia.

Näyttelyn nimi Sulkeuma on monikäyttöinen käsite. Siihen voi törmätä niin joukko-opin kuin tietojenkäsittelytieteenkin parissa.

Sillä kuvataan myös väärää ainesta halutun seassa. Se on kuonahippu teräksessä, joka heikentää sen lujuutta. Roskaa, materiaa väärässä paikassa. Aito jalokivi on aina hieman epätäydellinen, sen erottaa sen sisältämistä sulkeumista verrattaessa sitä synteettisten kivien virheettömyyteen. Solun sisäiset sulkeumat taas ovat elottomia aineita, jotka eivät suorita mitään aineenvaihdunnallisia toimia. Ne osallistuvat eliön kokoonpanoon näennäisen passiivisesti.

Fonetiikassa sulkeuma tarkoittaa artikulaatiota, jossa ääntöväylä painuu kiinni niin, että ilma ei lainkaan pääse kulkemaan. Esimerkiksi p ääntyy siten, että huulet muodostavat sulkeuman. Kerronnan tutkimuksessa se on tarinan sulkeva rakenne, jossa palaset loksahtavat lopulta paikoilleen ja konflikti ratkeaa. Onnellinen loppu, vääryyden korjaava uhri.

Materialistisessa ajattelussa kausaalinen sulkeuma määrittelee fyysisen tapahtuman aiheutuvaksi aina fyysisestä vaikuttimesta. Se on fysikalismin keskeinen aksiooma. Sulkeuman sisään mahtuvat kaikki tapahtumat, fysiikan ulkopuolelle ei jää mitään.

Jacques Derrida käyttää käsitettä sulkeuma kuvatessaan perinteen ja siitä ulos murtautumisen dynamiikkaa. Ajattelu pyristelee irti perinteestä, johon käsitteet ovat sen naulinneet kiinni: Otollista maaperää dekonstruktiolle. Kieli ei tavoita kielen ulkopuolista. Ulkopuoli on kuitenkin koko ajan läsnä, käsitteet rajautuvat siihen, mitä ne eivät ilmaise. Sulkeuma kätkee käsitteen ja sen kohteen välisen kuilun. Merkitys muodostuu yhtä lailla suhteesta kontekstiin kuin suhteesta viitattuun.

Sulkeuma on sisä- ja ulkopuolen kompleksinen suhde. Sen läpi kuultaa vain vaivoin jäännös, tunne jostain jota ei voi tavoittaa. Se on kauttaaltaan piiritetty, erillinen, mutta kiinteässä suhteessa ympäröivään. Suklaakonvehdin tahmainen sisus. Tapahtumahorisontti. Abstrakti kuva pyristelee irti representaation otteesta, samalla vedoten esittämisen perinteeseen välttyäkseen liukumasta ulos kuvataiteen alueelta.

Sulkeuma kuvaa tilaa ja aikaa. Se on seinien rajaama huone. Sen tuottaa rajapinta, erottava iho, joka kosketuksessa tuntee ulkopuolen. Se on jonkin asian rajaamista, loppuun viemistä, ele jolla sinetöidään keskeneräinen hanke. Toive uudesta alusta. Tai takaisinkytkentä, silmukka, jossa prosessin tuotos palautuu sen lähtöaineeksi. Havainto, joka tuottaa havainnon kohteen. Taiteellinen prosessi, joka ruokkii itseään.

Ja vaikka ja mitä. Katsoja on hyvä, ja valitsee itselleen sopivan selityksen, tai keksii omansa.

Heikki Hautala: Karttojen kääntöpuolella 29.08.-20.09.

Heikki Hautala: Maistelija

Heikki Hautala
Karttojen kääntöpuolella
29.08.-20.09.2020

Näyttelyni koostuu pääasiassa viimeisen puolen vuoden aikana tekemistäni töistä, maalauksista, piirustuksista sekä veistoksista. Edeltävät kuukaudet ovat menneet melko intensiivisesti työhuoneella. Tänä keväänä työhuoneelle eristäyminen on tuntunut jotenkin erityisen luontevalta, koska tietyssä kohdassa sosiaaliset kontaktit olivat pakostakin rajallisia. Sitähän maalaaminen minulle hyvin pitkälti on, eristäytymistä, paradoksaalisesti kuitenkin ulkomaailmaa tarkastellen, sitä hengittäen ja vastaanottaen. Se on kamppailua värin ja muodon kanssa, rutattuja papereita ja päällemaalattuja pohjia. Se on toki myös onnistumisen tunnetta, toistoa, mikroaterioita, musiikkia, rytmiä, hallusinoimista akryylaattien katkussa, poikkeamista sivukujille, karttojen kääntöpuolelle. Se on vetäytymistä pois normaalioloista, joita ei ehkä ole olemassakaan, koska käsitys normaalista on hyvin pitkälti vain sopeutumista muutokseen.

Pääosassa töissäni on mieli ja kehollisuus, jatkuva muutostila, mikro- ja makrokosmos, virtuaali-ihminen luolaihmisen vaistoilla, uni ja valve, toden ja epätoden häilyvä raja. Pyrkimykseni on vangita edes joitain välähdyksiä inhimillisestä kokemuspiiristä ja saattaa ne teoksen muotoon. Hahmot ilmestyvät paperille ja kankaalle ikään kuin kamppaillakseen muodostaan ja olemassaolostaan. Töissäni kommentoin identiteettiä, sen jatkuvaa muutos- ja käymistilaa. Kuvani ovat sumeita metaforia niin yksilössä kuin yhteiskunnassa laajemmin tapahtuville henkisille ja fyysisille mutaatioille, jatkuvalle liikkeelle ja muutokselle.

Valmistuin Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2009. Siitä asti olen asunut ja työskennellyt Porissa. Kuvataiteen lisäksi teen musiikkia, yksin ja yhdessä.

Näyttelyä on tukenut Taike, Satakunnan taidetoimikunta

Oulun Taiteilijaseura -63 ry: UuleoPori 1.8.-23.8.

Elisa Tuohimaa: Covered

Oulun Taiteilijaseura -63 ry
UuleoPori
01.08.-23.08.2020



Björneborg ja Uleåborg, kaupungit Pohjanlahden rannikolla. Perämereltä Selkämerelle, aaltojen tuomana, UuleoPori. Meren aaltojen lisäksi myös toisenlainen aaltoliike yhdistää näitä kahta kaupunkia.

”Ääni on kuultavissa olevaa mekaanista aaltoliikettä.”
– wikipedia

Miellyttävä ääniaaltoilu tekee hyvää psyykeelle, toisaalta melu on terveysriski. Musiikki on voimavara, joka liikuttaa niin ruumista kuin mieltä. Terävää, pehmeää, hentoa ja kovaa, ääniaaltoilun monipuolisuus tuntuu loputtomalta. Moderni ihminen kohtaa äänimaisemia melkein kaikkialla. Kuinka kauas on lähdettävä kohdatakseen hiljaisuutta? Ja tuoko tuo taustahälyn puute rauhaa vai levottomuutta?

UuleoPori on Oulun Taiteilijaseuran vaihtonäyttely Poriin. Oulun Taiteilijaseura -63 ry on kuvataiteilijoiden ammatillinen yhdistys, joka toimii alueen taiteilijoiden edunvalvojana ja edistää kuvataidetta Oulun seudulla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Mukana näyttelyssä on 6 nykytaiteilijaa Oulun seudulta. Esillä mm. maalauksia, tekstiilitaidetta ja installaatioita.

Näyttelyn taiteilijat:
Ilona Kivijärvi
Anja Kurikka
Maria Markus
Johanna Pöykkö
Janne Raappana
Elisa Tuohimaa