Appe Leppänen: Kirkas mieli 30.04.-22.05.

Appe Leppänen: Miltä pilvet / 140 x 100 cm / 2021

Appe Leppänen
Kirkas mieli
30.04.-22.05.2022

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 29.04. klo 18-20! 

Retkeily, ulkona yöpyminen ja luontoyhteys teemoittavat maalauskokonaisuutta, jossa maisema ja mielen sisäinen mentaalinen tila sulautuvat yhteen.

Leppänen kuvaa kokemuksia yhteydestä luontoon mielikuvien ja aistimusten sekoittumisena, jossa havainnot fyysisen ympäristön yksityiskohdista lomittuvat henkilökohtaisten kokemusten ja muistojen fragmentteihin sekä kollektiivisesta tajunnasta kumpuaviin kuviin. Maalausten hahmot hakeutuvat ihmisen ja myyttisen olennon rajamaille heittäytymällä syleilemään risukkoa ta sukeltamaan uhrilähteeseen.

Turun AMK:n Taideakatemiasta vuonna 2020 kuvataiteilijaksi valmistunut Leppänen työskentelee kokeilevasti yhdistellen eri tekniikoita ja materiaaleja. Teoskokonaisuudessa on mukana esimerkiksi spraymaali kierrätystekstiilille, öljypastelli paperille sekä öljy ja pigmentti kankaalle.

Huom! Näyttely on suljettu vappuaattona sekä -päivänä 30.04.-01.05.

Anna Turunen: Tarttumapinta 02.-24.04.


Anna Turunen
Tarttumapinta
02.-24.04.2022

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 01.04. klo 18-20!

Mikä on tarttumapinta?
–––
Lähdin pohtimaan tarttumapintaa kohtaamisen keinona ja kiinnittymistä ympäröivään pääosin maalaamalla.

Teokset käsittelevät maailman ja hetken kokemiseen sekä muutoksiin liittyviä havaintoja ja ajatuksia, tunteita niiden äärellä. Olemisen, rajojen ja toiston pohdintaa etäältä ja läheltä.Toisaalta taas työstöä juuri väliin jäävän, etäisyyden kanssa, sen rakentamista.

Samoja teemoja olen käsitellyt pitkään. Näissä ehkä se kuvien väliin jäävä ja vuoropuhelu. Alunperin ajatuksista oli tarkoitus toteuttaa video- ja installaatioteoksia. Kävi kuitenkin niin, että väline vaihtui maalaamiseen, joka on herkkä ja intuitiivinen, kadotetumpikin tapa tehdä. Halusin tarttua siihen nyt, aloitin ja katsoin mitä syntyi.

Näyttelyn teokset on toteutettu lyhyellä aikavälillä intensiivisen työskentelyjakson aikana. Työskentelytapani on vähän ristiriitainen, antoisa ja lohdullinen, raskas ja kuluttava. Inhimillisiä olotiloja. Toivon, että teosten herättämät välisyydet ja tuntemukset tavoittaa katsojan omasta perspektiivistä ja kehottaa dialogiin.

Mikä on tarttumapinta?

–––
Anna Turunen (s.1981 Hämeenlinna) on Porissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Turunen on kiinnostunut taiteen kohtaamisen mahdollisuuksista eri ympäristöissä. Oleellista on vuorovaikutus ja niiden väliin jäävät tilat, rajat ja mahdollisuudet. Työskentelyssä ajatukset hakevat muotoaan ja ilmaisuvälineeksi valikoituu teoksen luonteeseen sopivin (video, performatiivisuus, piirustus, maalaus, yhteisötaide).

Turunen työskentelee sekä yksin että yhteistyössä osallisuutta kaipaavien teosten kanssa. Turunen on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta (Samk, kuvataide Kankaanpää v.2005) ja taiteen maistereiksi Aalto Yliopistosta Taiteen laitoksen Porin yksiköstä vuonna 2014.

Rasmus Mäkelä: A Black Sun 05.-27.03.

Rasmus Mäkelä: Kioto 6:33, kehystetty pigmenttituloste, museolasi, 2021

Rasmus Mäkelä
A Black Sun
05.-27.03.2022

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 04.03. klo 18-20!

Näen auringonvalossa valtavaa haikeutta. Se muistuttaa minua kadonneista hetkistä ja kaiken rajallisuudesta. Valo on alati muuttuvaa; muinaista, mutta silti aina uutta. Vuosi toisensa jälkeen näemme, kun se liikkuu maailman halki ja muodostaa samat kuviot ja paljastaa samat asiat, mutta joka kerralla tuo maailma on erilainen. Muutoksesta huolimatta ympäristömme huokuu
hienovaraista kauneutta, johon tahdon kääntää näyttelyvieraan huomion.

Asemani vuoksi minun on mahdollista keskittyä niinkin neutraaliin asiaan kuin valo. Suuremmat aiheet ovat epäsuorasti läsnä vertauskuvien kautta, minkä johdosta katsojalle jää tilaa pysähtyä, tuntea, muistella ja unelmoida. Haastan ajatusta, että taiteilijalla on aina velvollisuus tarttua ajankohtaisiin, kaikkia koskeviin ongelmiin. Taide saa olla myös tarkoituksenmukaista
eksymistä ja etsimistä; siinä pitää olla tilaa spontaaniudelle, leikille ja eskapismille.

Teokseni ovat ennen kaikkea ajan pohdintaa mitäänsanomattomien kiintopisteiden kautta. Kun päivänvalo lankeaa jokapäiväisen ympäristömme päälle, se paljastaa pinnan alla piilevän aavemaisen väreilyn. Mikä tahansa muuttuu merkitykselliseksi, kun sille antaa aikaa.



Rasmus Mäkelä (s. 1991, Orimattila) on Helsingissä asuva valokuvataiteilija, jonka töiden tärkeimpiä teemoja ovat muutos, ahdistus, valo ja yksilön kokemus. Yhdistämällä teoksiinsa ääntä ja veistoksellisuutta Mäkelä tutkii myös ajan ja tilan käsitteitä. Hän muuttaa suurempien ilmiöiden synnyttämiä kokemuksiaan visuaalisiksi teoksiksi, jotka yksinkertaisesti herättävät tunteita katsojassa. Kokeilu ja leikkisyys sekä teosten keskeneräisyys ja kierrättäminen ovat keskeisessä roolissa hänen työskentelyssään. Mäkelä valmistui Valokuvataiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta keväällä 2021.

Petteri Cederberg: Vieraat ystävät 05.02.-27.02.

Petteri Cederberg: Sokea piste, 2021 (muste ja akryyli paperille, 50 cm x 70 cm)

Petteri Cederberg
Vieraat ystävät
05.02.-27.02.2021

Huom! Vallitsevien kokoontumisrajoitusten vuoksi avajaisia ei järjestetä. Näyttely on avoinna normaalisti ke-pe 11-17, la-su 12-16.

Näyttelyssä on esillä paperille toteutettuja muotokuvia. Piirrokset
tutkivat ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Teokset kuvaavat
posthumaaneja olentoja, jotka liikkuvat ihmismäisen muodon ja
jonkin toiseuden rajalla.

Muotokuvien lähtökohtana ovat henkilöt, joita en ole koskaan tavannut. Työstäessäni kuvia muotokuvat muuttuivat ihmishahmoista
joksikin tunnistamattomaksi. Hahmoista voi kuitenkin löytää
joitakin inhimillisiä muotoja.

Piirtäessäni pyrin häivyttämään tietoisen mielen ja ajatuksen taka-alalle, jolloin alitajunta pääsee esiin ja näyttää jotain mikä e muutoin olisi mahdollista.

Teoksia voi katsoa sekä pelkkänä mielikuvituksen tuotteena että
kuvina todellisista henkilöistä. Itse lähestyn muotokuviani epätoden ja todellisuuden välimaastossa sijaitsevina dokumentteina
piilossa olevista luonteenpiirteistä ja persoonallisuuksista. Katsojalle jää kuitenkin vapaus tulkita kuvia itselleen sopivalla tavalla.



Petteri Cederberg (s.1976) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa pohtivat ihmisen mielen tiedostamatonta puolta ja aivojen alitajuntaista logiikkaa. Cederberg työskentelee eri medioilla, mutta viimeaikoina työskentely on tiivistynyt paperille tehdyistä yksittäisiä kuvista
ja piirrosanimaatioista.

Petteri Cederberg on valmistunut kuvataiteen maisteriksi
Kuvataideakatemian maalaustaiteen osastolta vuonna 2011 ja on
Taidemaalariliiton jäsen. Hän pitänyt useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Cederbergin teoksia on valtion, museoiden, säätiöiden ja yksityisten henkilöiden kokoelmissa. Animaatioteoksiani on esitetty
useilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.

www.pettericederberg.com

Petra Aaltola: Tragic Pony, Superstar Edition 08.01.-30.01.



Petra Aaltola
Tragic Pony, Superstar Edition
08.01.-30.01.2022

Huom! Vallitsevien kokoontumisrajoitusten vuoksi avajaisia ei järjestetä. Näyttely on avoinna normaalisti ke-pe 11-17, la-su 12-16.

Ensimmäisessä soolonäyttelyssään Petra Aaltola raottaa teoksillaan ikkunaa lapsuuden muistikuviin. Millainen arvo leikillä ja esineillä mahtoi olla ja millaisiin mittasuhteisiin ihastus tai pelko saattoivat kasvaa? Usein kauhu ja ihailu kulkivat käsi kädessä sekoittuen tunteiden sekamelskaksi, jonka juuret ovat alkaneet paljastua hiljalleen vasta neljännesvuosisata koetun jälkeen. Kuinka paljon lapsuuden aikaisesta persoonastamme on yhä läsnä? Kuinka
paljon saisimme intohimoistamme ja huolistamme selville tutustuessamme itseemme lapsina? Teoskokonaisuudellaan Tragic Pony, Superstar Edition Aaltola hapuilee omaa sisäistä lastaan vastaamaan kysymyksiin, kuten: mitä todella haluan ja millä minun on oikeus leikkiä?

Tragic Pony, Superstar Editionin traagisen kömpelöt keraamiset teokset kirmaavat yhdessä ja erikseen maailmassa, joka on värikäs, muttei yksiselitteisesti huoleton. Näyttelyyn installoitu ääniteos antaa vihjeen siitä, että veistosten leikkisyys, naivistisuus ja ulkoinen kepeys kätkevät alleen jotain paljon monisyisempää, josta taiteilija ei vielä tai välttämättä
koskaan saa kiinni.



Petra Aaltola (s. 1992, Orimattila) on Helsingissä asuva taiteilija, joka tutkii vaihtoehtoisia olemisen ja ajattelemisen tapoja monipuolisesti erilaisia materiaaleja hyödyntäen. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiassa keramiikan ja installaatiotaiteen parissa. Aaltola on kiinnostunut kriittisestä ajattelusta, historiasta, utopioista, särökokemuksista, uusmaterialismista ja materiaalisuudesta. Teostensa vakavia teemoja hän nyrjäyttää naivistisella estetiikallaan. Aaltola valmistui Aalto-yliopiston Taiteen laitokselta taiteen
maisteriksi 2021.


www.petraaaltola.com

Teemu Päivinen: Kuulumaton 20.11.-12.12.

Teemu Päivinen & Työryhmä
Kuulumaton
20.11.-12.12.2021

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 19.11. klo 18-20!

Kuulemme, olemme kuuluvia, läpikuultavia
Kuulumme itselle, toiselle, maailmaan; maailma kuuluu meille
Kuulumaton kajahtelee aistivan ja aistittavan väliin aukeavassa

Kuulumaton-näyttelyn videot ovat syntyneet osana Koneen Säätiön rahoittamaa, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Tutkimuskeskus Tutkella toteutettua Ruumis ja toinen: Elettyjä mahdottomuuksia taiteen ja tieteen välissä -tutkimushanketta (2018-2021), jonka tavoitteena on jäsentää ruumiillista vierasta paneutumalla erityisesti kumman (das Unheimliche, the uncanny) ilmiöihin ja kokemukseen. Hankkeen näkökulmana on paattisuus, joka ohjaa tutkimaan odottamattoman eli vieraan vaikuttavuutta ja sitä tietä aistittavuuden rajoja.

Kuulumaton-näyttelyn videoista toinen on toteutettu yhteistyössä Suomen Moniääniset ry:n jäsenten kanssa. Videossa pääsevät heidän kokemuksensa kuuluviin.

Työryhmä:
Esiintyjät: Samuli Aalto, Gabriele Goria, Sami Juntunen, Petri Kotilainen, Jonna Lehto, sekä anonyymi esiintyjä.

Kuvaus ja leikkaus: Jenni Kokkomäki
Äänet ja musiikki: Miro Mantere
3D -animaatio: Samuli Aalto
Ohjaus: Teemu Päivinen

Kiitos:
Ari Hirvonen,

Koneen Säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Suomen Moniääniset ry, Ruumis ja toinen -hankkeen kopla, Höyhentämö, sekä Teatterikorkeakoulu.

Hyena-kollektiivi: Tarjoiluehdotus 23.10.-14.11.

Kira Björklund: Huoneen lämpö (vas.), 2021, 5,5x18x10cm, kasvivärjätty silkki ja Voi (oik.), 2021, 4,5x18x10cm, kasvivärjätty pellava.
Kira Björklund: Huoneen lämpö (vas.), 2021, 5,5x18x10cm, kasvivärjätty silkki ja Voi
(oik.), 2021, 4,5x18x10cm, kasvivärjätty pellava.

Hyena-kollektiivi
Tarjoiluehdotus
23.10.-14.11.2021

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 22.10. klo 18-20!

Lokakuussa Galleria 3H+K:ssa, Porissa, avautuu HYENA-kollektiivin noutopöytä-teemaa käsittelevän näyttelytrilogian ensimmäinen osa: Tarjoiluehdotus.

Neljän taiteilijan yhteistyönä toteutetussa näyttelyssä pureudutaan mm. juhlien valmisteluun, yhdessä tekemiseen ja juhlaruokien alkuperään. Kuten juhlissa vieraat ovat kerääntyneet ison, ruokia notkuvan pöydän ääreen, näyttelyn tekijätkin ovat kokoontuneet yhteen valmistelemaan näyttelyä ja koonneet teoksistaan assemblaasin isolle pöydälle.

Pohja juhlien onnistumiselle luodaan valmisteluvaiheessa ja jopa sitä ennen. Näyttelyssä nostetaan esiin juhlaruokien valmistusprosessiin liittyviä teemoja ja tapoja. Juhlien kulisseissa tapahtuu asioita, jotka eivät näy juhlavieraille. Kuka saa osakseen työlään ruoan valmistamisen, kun toisaalla toiset jakavat ja nauttivat noutopöydälle kootut herkut.

Kollektiivin näyttelyssä yhdistyy kirjavasti sekä perinteisistä sekä epäkonventionaalisista materiaaleista koostettuja pieniä ja suurempia teoksia, joiden ideat kumpuavat muistoista, tuntemuksista ja arkisista sattumuksista. Kolmiulotteisissa teoksissa on käytetty mm. puuta, vahaa, kasvivärjättyjä tekstiilejä ja jauhoja.

HYENA-kollektiiviin kuuluu Kira Björklund, Katri Kari, Mirkka Suokas ja Hanna Tervonen. Taiteilijat ovat tutustuneet kuvataideopintojen parissa Imatralla. Tarjoiluehdotus on HYENA-kollektiivin ensimmäinen yhteinen näyttely.

Huom. näyttely sisältää gluteenia.

Satu Karhumaa & Niko Skorpio: VAIHE 1 – Elää ja kuolla keskeneräisenä 25.09.-17.10.

Satu Karhumaa & Niko Skorpio
VAIHE 1Elää ja kuolla keskeneräisenä
25.09.-17.10.2021

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 24.09. klo 18-20!

VAIHE 1 – Elää ja kuolla keskeneräisenä tutkii keskeneräisyyden tematiikkaa taiteilijan työprosessissa. Aiemmin syrjään jääneet teokset – maalaukset, veistokset, videot – kohtaavat tai lävistävät nyt toisensa kummallisilla
tavoilla, ehkä etsien valmistumista tai täydellistymistä itsensä ulkopuolelta, toisista keskeneräisistä yksilöistä.

Satu Karhumaa: ”Pohdin identiteettien muodostumista, persoonia ja stereotypioita, yksilön moninaisuutta ja massojen yhtenäisyyttä, yhteiskunnan kohdistamaa painetta yksilöön ja yksilön selviytymismekanismeja. Minua kiehtoo ihmisyyden ja ei-ihmisyyden välinen häilyvä rajapinta.”

Niko Skorpio: ”Työskentelyni on intuitiivisten tilojen kartoittamista. Suosin sattumaa ja muita kontrollia hylkiviä keinoja voidakseni luovuttaa ohjakset alitajuisille voimille. Jonkin epäinhimillisen tavoitteleminen kertoo ehkä jotain
ihmisenä olemisesta tässä ajassa ja tilassa.”


VAIHE 1 on toinen näyttely Humppilassa asuvien ja työskentelevien Karhumaan ja Skorpion yhteiskuratoitujen näyttelyjen sarjassa. Edellinen, VAIHE 0, nähtiin Lappeenrannassa Taidekeskus Idässä heinä-elokuussa.

Näyttelyä on tukenut Taike / Hämeen taidetoimikunta.

Sanni Vanttaja: Peilisoluissa 28.08.-19.09.


Sanni Vanttaja
Peilisoluissa
28.08.-19.09.2021

Kun nostat katseesi ja
kuorit auki tämän
hennon, havisevan hetken.


Kun herkkyytesi punoutuu
lihani helkkyviin kudoksiin.


Sinun kipusi ja kaipuusi
heijastuvat lukemattomina säteinä
minun hohtavissa,
hopeisissa soluissani.


Sinun liikkeesi piirtävät
kiertoratansa avaruuteni ylle.


Ja minä piirrän sinun veresi ja valosi,
sinun säikeesi ja säihkeesi.


Tallennan aineesi unen ja haaveen.
Laulusi, joka kaikuu
syissäni ja soluissani.


Uurran ihosi uomat,
välkehtivän autereen,
maisemaan aukenevan maailman.


“Näyttelyni koostuu teoksista, jotka ovat havaintoja ja muistiinpanoja ihmisen
kehollisesta kokemuksesta, ruumiin ja mielen risteymäkohdista. Olen kiinnostunut lihan ja lihallisuuden tulkitsemisesta herkkyyden, haurauden ja vähäeleisyyden kautta. Miltä katse tuntuu iholla, millaisia merkkejä kaipuu tai poissaolo piirtää pintaamme, kuinka näkymätön kosketus voi olla se kaikista painavin? Keho on myös kieltä ja merkityksenantoa. Se välittää meille jatkuvasti sanattomia viestejä, jotka usein hukkuvat puheen ja rationaalisen ajattelun vanaveteen. Yksityiskohtaisissa ja hitaissa viivapiirustuksissani olen antanut kehoni ohjata työskentelyä ja välittää vapaasti niitä viestejä, jotka haluavat nousta hiljaisuudesta ja tulla kuulluiksi.“

Sanni Vanttaja (s.1990) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän on opiskellut kuvataidekasvatusta, ja valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2019. Vanttajan teokset liikkuvat kuvataiteen ja runouden välillä, välittäen viestejä kahdella, toisiinsa sulautuvalla kielellä. Taiteessaan hän kokee tärkeäksi kysymisen ja etsimisen, tyhjän tilan ja verkkaisuuden. Ne hetket, jolloin ajatukset liukenevat irti totunnaisesta. Kun sanat ja muodot lipuvat vapaasti ajassa ja tilassa, limittyen toisiinsa. Sen pisteen, jossa kysymys kiteytyy kuvaksi, kuva uudeksi maailmaksi.

Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.

Jenni Holma: Intoxicated 31.07.-22.08.

Jenni Holma
Intoxicated
31.07.-22.08.2021


Tervetuloa avajaisiin perjantaina 30.07. klo 18-20!

“Sanoitko jotain tunteesta, joka ei katoa, tai kuumeesta, joka vain nousee?

”Intoxicated” –näyttelyssään Jenni Holma tutkii maanisen ja pakkomielteisen kulttuurin rinnakkaisuuksia ja paradokseja, kuvatuotannon strategioita ja tilallisen kokemuksellisuuden aistillisia ominaisuuksia. Näyttely on hybridimäinen ja visuaalinen koreografia rajojen häilyvästä luonteesta ja elämän sattumanvaraisuudesta informaatiotulvan, loputtomien arkistojen ja nopean teknologisen kehityksen aikakaudella. Se rakentaa monitulkintaisia tilanteita pirstaloituneesta maailmasta, jossa inhimillisesti latautuneet haaveet törmäävät sukupolvelliseen ahdistukseen, muuttuvaan ihmiskäsitykseen, rakkauteen, sen menetykseen ja kuvallisiin muistijälkiin. Näiden teemojen kautta teos kysyy katsojaltaan miten itsellemme kertomamme narratiivit ja verkottuneet ympäristömme hallitsevat yhteiskunnallista etäisyyden ja läheisyyden välistä dynamiikkaa. Teos on läsnä ja samanaikaisesti poissa: se etsii jotain, osaamatta kuitenkaan kertoa mitä.

Rinnastamalla luonnonmateriaaleja kuten puuta ja kiveä synteettiseen pvc:hen ja manipuloituihin valokuviin näyttely pohtii rakennettujen mielikuvien suhdetta totuuden käsitteeseen. Performatiivisissa tilanteissa esiintyvä ihmisvartalo näyttäytyy teoksissa muotokuvina, ruuminosina tai etäännytettyinä hahmoina. Valokuvien pintaa on rikottu ja muokattu manuaalisin, digitaalisin ja skanneritekniikkaa hyödyntävin keinoin, ikään kuin johdantona näyttelyn orgaanisen materiaalisuuden ja virtuaalisten kuvamaailmojen yhteentörmäyksestä. Hyödyntämällä kuvia omasta arkistostaan Holma pohtii visuaalisten teosten epävakaata luonnetta ja niiden vuorovaikutusta fyysisen tilan kanssa. Näyttelyssä nähtävät kuvalliset sommitelmat antavat ruumiillistumia irrallisuudelle ja toimivat analogiana arkitodellisuuden banaaliuudesta vieraantumiselle.

Jenni Holma (s. 1987) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hän on valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi ja Lahden Muotoiluinstituutista valokuvaajaksi. Holma on pitänyt näyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla, ja hänen kuviaan on nähty mm. Photo Londonissa, Arlesissa ja Delhi Photo Festivalissa. Taiteellisessa työskentelyssään Holma tutkii sisäisten kokemusten ja ulkoisten olosuhteiden välistä ristiriitaa ja tapoja, joilla kuvien valta ja visuaalinen kulttuuri ohjaavat halujamme. Kuvien välisiin assosiaatioihin perustuva dialogi on leimallista Holman teoksille, ja hän yhdistää työskentelyssään niin fiktiivisiä kuin dokumentaarisia käytäntöjä. Alkuperäisestä kontekstistaan eristetyt kuvat ottavat runollisia, poikkeuksellisia tai outojakin ominaisuuksia. Hänen työskentelynsä on alati muuttuvaa ja kerroksellista, heijastellen ajan luonnetta: mennyt, nykyhetki ja tuleva sekoittuvat palapelinomaiseksi ja avoimeksi jääväksi mysteeriksi.