Maria Leppänen ja Henna Inkinen 5.5.-25.5.

Maria Leppänen ja Henna Inkinen
Galleria 3h+k, Pori
6.5.-25.5.2017

Avajaiset 5.5. klo 18.

Maria Leppänen:
Kasvutarinoita

Olen jo kauan rakastanut puutarhanhoitoa. Kun minusta ei ollut maalaamaan, minä piirsin ja suunnittelin kukkapenkkejä. Yhdistelin värejä ja mietin, mitkä perennat kukkisivat samaan aikaan.

Minulla on kokemusta ainoastaan omien lasten ja puutarhakasvien kasvatuksesta. Niinpä opiskelin vähän kasvatustiedettäkin. Ymmärsin, että kuten puutarhanhoidossa, kannattaa tietää millaisessa kasvualustassa uudet hauraat alut lähtevät parhaiten kasvamaan. Tai jos verso meinaa kuihtua tai vääntyä väärälle saralle, miten se ravitaan ja tuetaan.

Kuin kompostimulta, muistot kerrostuvat ja sen päälle kasvaa uutta kasvua. Mietin elämän ja historian kerroksellisuutta. Minua alkoi kiinnostaa myös ikäihmiset ja heidän tarinansa. Miten sota vaikutti heihin ja miten ne asiat siirtyivät seuraaviin sukupolviin. Miten yleensäkin suhtaudumme vastoinkäymisiin, vaikuttaa siihen myös kasvatus. Miten vanhempamme on kasvatettu, miten meidät on kasvatettu, miten me kasvatamme ja millaiseksi kasvatamme itsemme, on muuttunut merkittävästi sadassa vuodessa. On hyvä olla tietoinen historiastaan, että sukupolvien yli kantautuneet taakat voidaan katkaista.

Hyvään maahan kasvaa uutta tervettä kasvua.
Ja kun kuolema korjaa sadon, toivottavasti maa jää yhä hedelmälliseksi.

Hauras elämä.
Nyt se on, paras vuodenaika, kevät!

Maria Leppäsen Kasvutarinoita -näyttelyssä nähdään posliinimaalauksia, maalauksia ja kirjailuja vanhoille pitsiliinoille.


Henna Inkinen:
Maalaus on juhla

Maalauksen keinoin toteutetut mystiset väri-iloitteluni rakentuvat omien mielenmaisemieni pohjalta. Maalaus on ilon ja tekemisen juhla, tapa käsitellä maailmamme kauneuden ihmettä. Juhlani on rehevä aistimaisema, ja kuten luontoonkin, ovat näihin juhliin kaikki tervetulleita. Aihioni löydän metsien ja niittyjen kätköistä, ryteiköistä, joihin valo ja varjo piirtävät kuvionsa. Teokseni uhkuvat elinvoimaa, tekemisen iloa ja rönsyjä: muodon, värin ja materiaalin leikkiä.

Kutsun Maalaus on juhla -näyttelyäni muodoltaan maalausinstallaatioksi. Maalaukseni liukuvat pois taulun tai maalauksen käsitteestä esineenä – fetissistä, joka seinälle ripustettava perinteinen pingotettu kangas on. Muodollisen esineen sijaan tavoittelen toisenlaista fetissiä: mielihyvää, jota pinnan rikkominen ja toisin tekeminen saavat aikaan.

Osa maalausinstallaatiostani koostuu kierrätetyille seinäkaakeleille toteutetuista posliinimaalauksista. Yhdistän perinteisen astioidenkoristelumediumin käytännölliseen rakennustarvikkeeseen. Maalaan kaakeleille maisemia, joissa hallitsematon ja kontrolli risteilevät. Pyrin rikkomaan perinteisen ja hallitun formaatin ekspressiivisin siveltimenvedoin.

Käytän materiaaleinani mm. pressuja, vanhoja hyllylevyjä, muovia, jätesäkkiä ja kierrätyslevyjä. Inspiroidun roskiksista ja luontoon törkeästi hylätyistä esineistä. Teokseni liikkuvat esittävyyden ja abstraktin rajoilla. Yliluonnolliset värit kuvaavat ja korostavat ihmisen vaikutusta luontoon.

Kristiina Mäenpää: On the Borderline 8.4.-27.4.

Kristiina Mäenpää
On the Borderline
8.4.-27.4.2017

Avajaiset perjantaina 7.4. 18-20.

Huhtikuussa Galleria 3H+K:ssa nähdään Kristiina Mäenpään teoskokonaisuus On the Borderline. Näyttelyn aiheina ovat rajat ja rajaaminen sekä niiden ja valokuvallisuuden välinen suhde.

Teoksissa rajat viittaavat yhtäaikaisesti sekä yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen rajaamiseen että kuvan ja kolmiulotteisen todellisuuden väliseen rajapintaan. Rajaaminen tekona synnyttää valta-asetelmia ja jännitteitä, mikä liittyy erottamattomana osana myös uudelleen kuvaamiseen ja kuviin subjektiivisina, rajoittuneina esityksinä.

Teoksissa kuvien kaksiulotteiset pinnat karkaavat kehyksistään ja alkuperäisistä konteksteistaan limittyen galleriatilan pintoihin, jotka toimivat itsessään kuvallisena elementtinä. Tilasta tulee luonteeltaan valokuvallinen ja kuvan ja tilan välinen raja alkaa hälvetä.

Kristiina Mäenpää (s.1990) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2014. Hän asuu ja työskentelee Turussa. Hänen työnsä keskiössä ovat tilan ja valokuvan suhde sekä kuvien vaikutus kulttuurin ja ajatusmallien muuntumiseen. Hänen valokuvaa ja installaatiota yhdistelevien teostensa kautta kulttuuriset konstruktiot näyttäytyvät valokuvan kaltaisina keinotekoisina pintoina.

Between Past and Future 11.3.-30.3.

Between Past and Future
11.3.-30.3.

Avajaiset perjantaina 10.3. kello 18.

Galleria 3h+k:lla avautuu ryhmänäyttely nimeltä Between Past and Future, jossa on yksin ja yhdessä tehtyjä teoksia seitsemältä Porissa asuvalta irakilaiselta. Näyttelyssä tullaan näkemään maalauksia ja tilataideteoksia. Näyttelyyn osallistujat ovat Aro Taher, Fatimah Yousif, Hosam Al-Obadi, Marwah Safaa, Muhaned Deaa Al-Ebrag, Odei Al-Jawadi ja Thuraya Al-Obadi.

Between Past and Future tuo näkyviin uusien porilaisten ajatuksia ja maailmaa heidän omista lähdökohdistaan. Näyttelyyn osallistujille on tärkeää ilmaista millaista on olla täällä, miten se eroaa siitä mitä oli, ja miten se ilmaisu on mahdollista juuri tällä hetkellä, ilman pelkoa. Vapauden, rauhan ja hyvän elämän kaipuu yhdistää osallistujia. Menneen ja tulevan väliin jää tila, joka on esillä tässä näyttelyssä.

Näyttely on osa Nyte ry:n Avoin tila -projektia. Avoin tila on kehys kulttuurien vuorovaikutukselle ja ihmisten kohtaamiselle. Avoin tila alkoi sarjana taidetapahtumia tilassa, joka kutsui yhteen eri tilanteissa olevat sekä eri taustoista tulevat ihmiset, turvapaikanhakijat ja kaikki muut. Näyttelyn kuratoivat Nyten aktiivit.

Juhani Tuomi: Tamperelaista maalaustaidetta 11.2.-2.3.

Taidemaalari Juhani Tuomi (s.Tampere 1983) esittelee mustamakkaran käryisen yksityisnäyttelynsä Tamperelaista maalaustaidetta Galleria 3H+K:ssa 11.02.-02.03.2017.

Muoto- ja tilannekuvista rakentuva näyttely sisältää Tuomen uusimpia öljyvärimaalauksia. Taiteilija luonnehtii mielellään maalaustyyliään huonomaalaukseksi (engl. Bad painting). Tamperehan on Suomen Saksa, joten ei ole yllätys että näyttelyssä lyövät kättä saksalaisen maalauksen perinteet suomalaisen naivismin ja kansantaiteen kanssa.

Juhani Tuomi on valmistunut Kuvataideakatemian maalauksen osastolta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2010, ja Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (amk) vuonna 2007. Tämä on hänen debyyttinsä Porissa ja uransa 12. yksityisnäyttely.

Avajaiset pe 10.02.klo 18-20. Tervetuloa.

Tuomo Savolainen: Kesämukaelma 14.1.-2.2.2017

juliste

Tuomo Savolainen
Kesämukaelma / Summer adaptation / Aestas
14.1.-2.2.2017

Kesämukaelma on eräs tulkinta kesästä. Se on eräänlainen “Best of kesä” -kokoelma talven keskellä. Terassi ja uimaranta ovat siellä, kuten myös nuotio ja nurmikko. Aurinkoa ei ole, mutta lämmitys on. Teosta varten taiteilija oli olemassa ja kokemassa mennyttä kesää. Hän istui laiturilla ja katseli, nousi ylös ja kohta käveli, jätti jäljen rannalle, löysi polun, ponnisti taas eteenpäin allaan tukeva juurakko, teki sitten hienon löydön, ei pitänyt siitä enää sisällä ollessaan, katso tätäkin, tallensi mitä ei nähnyt, näki, mutta ei tallentanut, odotti iltaan saakka, lakkasi odottamasta, juoma oli vaihtolämpöinen, paleli itse tai istui varjossa, oli heti aamulla taas, päivä lyheni ja jäi odottamaan.

Kesämukaelma
on installaatio, joka koostuu terassista, rannasta, kukista, nurmikosta, musiikista sekä edelliskesänä kerätyistä äänistä ja videoteoksista. Myös tikkataulu saattaa kuulua kokonaisuuteen.

Tuomo Savolainen (s. 1986) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta ja opiskelee parhaillaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa.

Avajaiset perjantaina 13.1. kello 18-20, tervetuloa!

Mari Ljokkoi: Ei-toivottuja tilanteita 14.1.-2.2.2017

kutsu_ei-toivottujatilanteita

Mari Ljokkoi
Ei-toivottuja tilanteita / Unwanted Situations
14.1.-2.2.2017

Ei-toivottuja tilanteita
koostuu kolmesta erillisestä teoksesta, joita yhdistää sama teema: ei-toivottu raskaus ja sen seuraukset.

Vuorollaan on dokumentaarinen videoteos, jossa neljä naista eri aikakausilta kokoontuu syömään pizzaa yhdessä. Naiset keskustelevat omista kokemuksistaan ei-toivottujen raskauksien yllättäessä. Suomessa naisten mahdollisuudet päättää omasta kehostaan ovat olleet rajalliset, ja vaikka nykyään raskaudenkeskeytys on helposti saatavilla ja vuosittain tehdään noin kymmenentuhatta keskeytystä, kokemuksista ei juuri puhuta julkisesti.

Isyytön on nuoren miehen monologi siitä, kuinka hän ei pääse vaikuttamaan elämänsä tärkeimpään päätökseen. Päähenkilö joutuu pohtimaan asemaansa ei-toivotun raskauden alussa. Länsimaisessa yhteiskunnassa miehen rooli lapsen kasvattajana ja isyys muuttuvat koko ajan merkittävämmiksi, mutta ei-toivottujen raskauksien kohdalla päätös on ensisijaisesti naisen.

Videoteosten lisäksi näyttelyssä on esillä yhdelle seinälle levittäytyvä 47 000 tilannetta. Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että vuosittain 47 000 naista kuolee vaarallisten keskeytysten aiheuttamiin komplikaatioihin. Suurin osa heistä asuu maissa, joissa turvallisia keskeytyksiä ei ole saatavilla.

/

The exhibition Unwanted Situations features three artworks that deal with the same topic: unwanted pregnancy and its consequences.

Each in Turn is a short video documentary where a young woman walks in the cemetery and invites three women, already dead, to have pizza with her. Together they talk about unwanted pregnancies, their consequences and possibilities to choose. Women’s rights over their own body and life have been limited and even today when abortion is legally available in Finland and around ten thousand abortions are done per year, the experiences are rarely discussed in public.

Non-father is a video work where the main character, a young man, is facing the biggest decision of his life, only that he is not allowed to decide. Man’s role as a father and fatherhood have become more significant in western culture but when it comes to unwanted pregnancies, the woman is the one to choose.

47 000 is a drawing installation showing the worldwide situation. World Health Organisation (WHO) estimates that each year 47 000 women die after unsafe abortions, mostly in places where abortion is illegal.

http://mariljokkoi.wordpress.com

Avajaiset perjantaina 13.1. kello 18-20, tervetuloa.

Laura Happo: Raja 19.11-8.12.

raja_web

Laura Happo: Raja 19.11-8.12.

Avajaiset 18.11.2016 klo 18-20

Galleria 3h+K:ssa perjantaina 18.11.2016 avautuva näyttely ”Raja”
on tamperelaisen valokuvaaja Laura Hapon tuorein teossarja, joka
valmistui syksyllä 2016 Tampereen Design- & Arkkitehtuuriviikoille.
Nyt osa kuvasarjasta on esillä Porissa.

”Raja” tutkii valokuvan luoman llusinäärisen maailman avulla yksityisen
ja julkisen, mahdollisen ja mahdottoman rajaa kaupunkitilassa
sekä luonnossa. Arkinen mystiikka sumentaa toden ja kuvitellun
rajoja. Teossarja pohtii myös luonnon, kaupunkitilan ja käyttöesineiden
rajoja.

”Raja” on leikkiä todellisuudella ja rajoilla. Kuvasarja hipaisee rajoja,
niiden noudattamista ja rikkomista. Mitkä rajat tuntuvat keinotekoisilta?
Mitä rajaa ei saa ylittää? Milloin raja on turva? Miksi yksityisen ja julkisen raja on olemassa, entä jos ei olisi? Valokuvan todellisuutta matkivassa maailmassa näitä kysymyksiä voi ravistella.

Laura Happo (s.1987) on Kajaanista kotoisin oleva valokuvaaja,
joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Tampereella. Hän tekee
työtä valokuvan parissa monipuolisesti, niin taiteen kuin journalistisemmankin kuvan puolella. Hapon tekemistä määrittää kiinnostus todellisuuden, ihmisen ja luonnon rajoihin sekä hienovaraiseen
mystiikkaan.

”Raja”- näyttely on osa Design On Tampere Ry:n teemavuotta 2016.

Hautala, Luiro, Luukkonen, Pappila: paine 19.11.-7.12.

painekutsu

paine 19.11.-7.12.2016

Heikki Hautala, Markus Luiro, Hanna Luukkonen, Sanna Pappila

Avajaiset perjantaina 18.11. klo 18-20

Paine on suure joka ilmaisee pinta-alayksikköön kohdistuvaa kohtisuoraa voimaa. Ilmakehässä oleva kappale puristuisi kasaan mikäli sen sisällä ei olisi ilmamolekyylejä niin tiheässä kuin sen ympärillä.

Tyhjiö on tila jossa kaasun paine on paljon pienempi kuin maan pinnalla vaikuttava ilmanpaine. Kvanttimekaniikan mukaan jopa ideaalinen tyhjiö, jossa ainetta ei olisi lainkaan, ei käytännössä pysyisi tyhjänä. Eräs syy siihen on, että tyhjiötä rajaavat seinämät lähettävät aina mustan kappaleen säteilyä. Perustavampaa laatua oleva syy on kuitenkin teoria, jonka mukaan tyhjiöenergia ei voi koskaan olla tarkalleen nolla.

Pienintä mahdollista energiatilaa kutsutaan nollapiste-energiaksi, ja se koostuu virtuaalisten hiukkasten puurosta, joiden elinikä on hyvin lyhyt. Kvanttimekaanisella tyhjiöllä eli vakuumilla, joka on vakuumitilaksi kutsuttu kvanttitila, tarkoitetaan siten energian teoreettista minimiä, ei totaalisen tyhjää.

Heikki Hautala (s. 1980) on kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Porissa. Hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2009. Työskentelyssään Hautala keskittyy pääasiallisesti maalaukseen ja piirustukseen lähinnä kyseisten tekniikkojen välittömyyden vuoksi. Näiden lisäksi Hautala myös veistää ja tekee performanssia
sekä musiikkia.

”Näyttelytyöni koostuvat maalauksista, akvarelleista ja mustepiirustuksista. Töitteni keskiössä olevat hahmot leijuvat tai putoilevat jonkinlaisessa välitilassa ja käyvät läpi eräänlaista mutaatiota tai metamorfoosia. Osalle aukenee lisää aisteja, kolmansia silmiä ja taikavoimia. Toiset taas kadottavat muotonsa, puristuvat kasaan tai hajoavat tunnistamattomaksi, menettäen viimeisetkin ihmisyyden rippeet. Ärsykkeet sinkoilevat sisältä ja ulkoa, iskevät kiukkusuoniin ja hermopäätteisiin. Maalatessa pyrin rytmiin, rytmissä on kaaos, kaaoksessa on rytmi.”

Markus Luiro (s. 1985) syntyi Rovaniemellä ja opiskeli Kankaanpäässä. Hän yrittää teoksissaan tavoittaa jotain, mitä on mahdoton tavoittaa. Kuvia ei näe ennen kuin ne tekee. Katoamista ei huomaa ennen kuin se tapahtuu. Mitä oikeastaan on, mistä siinä on kyse, kuinka pahoillaan siitä pitäisi olla? Markus ei tiedä.

Hanna Luukkonen (s. 1969) on satakuntalaistunut, alun perin savolainen psykologi ja kuvataiteilija. Hän tekee harvakseltaan uusia teoksia samoin kuin osallistuu näyttelyihin. Viime aikoina hän on työskennellyt ääniteosten parissa. Tätä näyttelyä tehdessä vannesahan hyrinä sen purressa lautaa on ollut Luukkoselle keskeinen elämys.

Sanna Pappila (s. 1986) on taidegraafikko, joka Kankaanpäästä 2010 valmistuttuaan päätyi Poriin taideyhteisön, yhteisötaiteen ja oman tekemisensä sillisalaattiin. Häntä kiinnostavat jatkumot, toisto, virheet, herkkyys teoksen äärellä, hallinnan tunne ja itse luotu todellisuus. Niinpä lopullinen teos voi jäädä syntyneiden ajatusaihioiden jalkoihin, kun tekemisestä on tullut arvo sinänsä.

Agita Šteinberga & Andris Maračkovskis: Kapiokirstu #2

kapiokirstu_juliste

Agita Šteinberga & Andris Maračkovskis
Kapiokirstu #2

11.11.-15.11.2016
Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori

Avajaiset perjantaina 18–20

Avoinna:
lauantaista sunnuntaihin 12-16
maanantaista tiistaihin 12-18

Latvialaiset kuvanveistäjät Agita Šteinberga ja Andris Maračkovskis, ovat työskennelleet RaumArs taiteilijavierasohjelmassa syyskuun alusta saakka. Heidän näyttelynsä sisältää useita eri medioita –
veistoksia, installaatioita, ääntä, videota, projektioita ja kineettistä taidetta.

Taiteilijat ovat residenssinsä aikana työskennelleet eri ikäisten ihmisten kanssa. He ovat opettaneet kipsivalannan perusteita, tehneet kullekin omat teokset sekä materiaalia näyttelyn installaatioihin. Šteinberga ja Maračkovskis ovat ohjanneet näitä ”Käsi”-työpajoja Rauman Freinetkoulussa, Rauman kaupungin nuorten työpajalla ja Rauman opettajankoulutuslaitok-sella. Teosten tekemiseen on osallistunut myös muutamia T.E.H.D.A.S. ry:n taiteilijoita Porissa. Yhteensä projekti on osallistanut noin 100 raumalaista käsivalos- ja paperimassa-työpajoissa.

Marraskuussa toteutetaan myös OKL:n Visuaalisen ympäristön kurssin opiskelijoiden ja Villa Jussoilan/Mehiläisen vanhuspalvelujen kanssa yhteistyöprojekti pysyvästä taideteoksesta.

Kapiokirstu-projekti luo yhteyden menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välille. Projektin lähtökohtana on Šteinbergan isoisoisoäidille Anna Brikalle vuonna 1907 tehty kapiokirstu, joka on
matkannut taiteilijoiden mukana Varaklanista Raumalle. Agita Šteinberga ja Andris Maračkovskis uskovat, että tärkeintä elämässä ovat ihmiset ja luonto. Näyttelyssä on esillä ”Käsi”-työpajojen veistokset ja video- ja ääniteosten lisäksi suomalaisesta luonnosta inspiraationsa saanutta kineettistä taidetta. Taiteilijat etsivät tasapainoa teollisesti, automatiikalla ja käsityönä tehtyjen tuotteiden välillä.

Galleria 3h+k:lla toimii lisäksi samaan aikaan Nyte ry:n yhteisötaiteen projekti Avoin tila. https://www.facebook.com/events/1147100498707700/

Agita Šteinberga (1988) on opiskellut Latvian taideakatemiassa ja Ranskassa École supérieure d’art’s & médias de Caen taidekoulussa. Hän valmistui kuvanveistäjäksi 2014, jonka jälkeen työskenteli harjoittelijana taiteilijaresidens-sissä Caylusissa Rankassa. Šteinberga on osallistunut näyttelyihin, työpajoihin ja residensseihin vuodeta 2006 lähtien Latviassa, Ruotsissa, Suomessa, Ranskassa, Virossa, Liettuassa ja Venäjällä.

www.agitasteinberga.com

Andris Maračkovskis (1986) opiskeli Latvian taideakatemiassa ja lukukauden Porton yliopiston taiteiden tiedekunnassa Portugalissa.
Kuvanveistäjäksi hän valmistui 2013. Saman vuonna Maračkovskis sai KKNordin avustuksen Reykjavikin SIM-residensissä työskentelyä varten. Vuodesta 2007 lähtien Maračkovskis on osallistunut näyttelyihin, työpajoihin ja residensseihin Latviassa ja ulkomailla.

www.andrismarackovskis.com