Eeva-Maija Priha: Puut, polut, juuret 21.11.-13.12.

Eeva-Maija Priha: Teoksesta Polulla, 2010-2020

Eeva-Maija Priha
Puut, polut, juuret

21.11.-13.12.2020


”Kaikki muutokset maisemassa tapahtuvat yleensä ilman että ihmiset kiinnittävät niihin huomiota. Kaikkein vähiten kaupungeissa, joissa puiston puut ovat yhtäkkiä hiilellä piirrettyjä ja varjot liukenevat jokaisen liikenneaallon myötä.”
– Bo Carpelan, kirjasta Lehtiä syksyn arkistosta

Näyttelyni teokset ovat syntyneet kulkiessani poluilla, metsissä ja vuorilla. Teokset paikantuvat maisemaan ja luontosuhteeseen. Näille ei ole sanoja, eikä teostenikaan sanoittaminen ole helppoa. Olen halunnut katsoa ja kokea maisemassa – hitaasti ja hiljaa. Koettanut saada kiinni ilmiöistä ja hetkistä, jotka meiltä jäävät helposti huomaamatta. Teokseni ovat kuvallisia muistiinpanoja, joissa itse prosessi ja oman luontosuhteeni näkyväksi tekeminen on ollut itselleni tärkeää. Viime vuosien aikana syntyneet teokset ovat osa polkua, joksi miellän koko taiteellisen työskentelyni – rönsyileväksi seikkailuksi.

Eeva-Maija Priha (s.1980 Lempäälä) on kuvanveistäjä (KuvM), joka työskentelee laaja-alaisesti ja monimediaisesti kuvataiteen kentällä. Priha on opiskellut kuvataidetta myös Castilla La-Manchan yliopistossa Espanjassa sekä Kuvataideakatemiassa. Hän on järjestänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä työskennellyt taiteilijaresidensseissä kotimaassa ja ulkomailla. Prihan teokset ovat tilallisia tutkielmia arkisista aiheista; usein luonnosta ja sen kiertokulusta. Priha työskentelee veistosten ja installaatioiden parissa sekä piirtämällä. Lisäksi hän toimii osana taiteilijaryhmä Piirakkakerhoa, joka keskittyy veistoksellisiin ja yhteisöllisiin happeningeihin.

Rosita Luu (duo) 21.11. // PERUTTU

Kuva: Mortti Saarnia

PÄIVITYS 19.11. //
Tänä aamuna saamamme tiedon mukaan keikka joudutaan valitettavasti perumaan. Viime päivinä Satakunnan alueella tapahtuneiden korona-altistusten vuoksi näemme viisaimmaksi siirtää keikan turvallisempaan ajankohtaan. Pahoittelemme tilannetta ja ilmoitamme uudesta ajankohdasta heti kun se on mahdollista!

—————————————————

Galleria 3H+K:n keväisen mesenaattikampanjan toisen tukikeikan päivämäärä ja paikka on vihdoin saatu varmistumaan.

ROSITA LUU (duo) 21.11. klo 21.30 Ravintola Gallessa (Gallen-Kallelankatu 6)! Ovet aukeavat klo 21.00.

Rosita Luun musiikki on lasikellon alta kumpuavaa puuterisen huuruista suomenkielistä PMS-“poppia” puukkohipoin. Elävät, verevät tekstit kappaleiden keskiössä käärivät kuulijansa villihanhen untuvaan pyramidin huipulla. Rosita Luun maailmassa mikään ei ole mustavalkoista eikä pyhää. Helmi Levyt julkaisi lokakuussa 2018 Rosita Luun debyyttialbumin nimeltä SOS. 

Ravintola Galleen Rosita Luu saapuu esiintymään intiimisti duona. Rositaa säestää yhtyeen kosketinsoittaja Otso Kauniskangas. Illassa kuullaan sekä vanhoja että uusia kappaleita tulevalta syksyllä 2020 julkaistavalta albumilta.

Liput 20e/kpl. Paikkoja on rajoitetusti joten varaathan omasi etukäteen sähköpostilla osoitteesta galleria3hk@gmail.com.

Matti Tainio: Porin ihmeet 24.10.-15.11.

Matti Tainio: Sarjasta Lumikasat


Matti Tainio
Porin ihmeet
24.10.-15.11.2020

 
Yksityisnäyttelyni Porin ihmeet esittelee löytöjäni Porista.

Työskentelin Porin yliopistokeskuksessa Aalto-yliopiston Pori Urban Platformissa kahden vuoden ajan ja osa-aikaisena porilaisena tutustuin aktiivisesti uuteen kaupunkiin. Alussa tutustuminen liittyi työhöni ilman erityistä taiteellista tavoitetta, mutta hiljalleen ryhdyin tallentamaan omia huomioitani Porista osana taiteellinen työtäni. Samalla muotoutui ajatus tästä näyttelystä, joka esittää Poria minun kapeasta perspektiivistäni.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet nykytaiteen menetelmien yhdistyessä metsästäjä-keräilijän asenteeseen. Olen kärsivällisesti kerännyt sarjallisia näkymiä Porista, mutta ollut myös valmiina nappaamaan yllättävän ilmiön.

Työtapani on yleisesti käsitteellinen, pelkkä visuaalisuus ei riitä vaan tarvitsen syvemmälle rakenteisiin pureutuvan näkökulman. Lähestyn uusia ilmiöitä, asioita ja paikkoja rakenteiden,karttojen ja arkkitehtuurin kautta. Etsin lainalaisuuksia, toistoja ja sarjallisuutta. Arkinen elämä ja uudet ihmiset asettuvat näiden löytöjeni ympärille. Etsin myös uusia tapoja toteuttaa teoksia.

Näyttelyyni kokoan havaintojani Porista kahden vuoden ajalta. Olen matkustanut säännöllisesti keskustan ja Meri-Porin väliä sekä vieraillut Ulvilan tähtitornilla kaikkina vuodenaikoina. Kameran olen suunnannut kohti kaupungin arkkitehtuurin karheutta, korkeita rakennuksia, lumikasan muutoksia sekä harhaanjohtavia opastuksia. Havainnot olen muokannut valokuvapohjaisiksi teoksiksi. Tavanomaisten valokuvien, videoiden ja kollaasien lisäksi olen työstänyt kuvamateriaalia posliinisiirtokuviksi kitschiset Pori-aiheiset seinälautaset mielessäni.

Jussi Matilainen: Sulkeuma 26.09.-18.10.

Jussi Matilainen: Impression 2 (tuloste, alumiinikomposiittilevy, 2020)


Jussi Matilainen
Sulkeuma
25.09.-18.10.2020

Olen kuvataiteilija, asun ja työskentelen Porissa. Joskus minusta tuntuu hyvältä liikutella maaliainetta kankaalla, joskus taas kuvatasoja tietokoneen ruudulla. Digitaalisuus kärjistää kuvien ennestäänkin ristiriitaista tapaa olla samaan aikaan läsnä ja poissa, materiaalisia ja aineettomia. Tuijotan tapettia, tai kuvaa siitä, se on kuvioineen minulle konkreettisesti tässä ja nyt. Kuvion luontoaihe yrittää kaapata minut jokisuiston lummekasvustojen äärelle. Tai takaisin huoneeseen, josta olen poistunut. Sen tiedän, että se ei ole vain paperia ja painoväriä, se on poissaolevan läsnäoloa.

Olen käyttänyt uusimpien teosteni materiaalina valokuvia huoneesta, jonka seinät on päällystetty kuvioidulla tapetilla. Näyttelyn lähtökohtana on ollut tilakokemus ja sen suhde tilan esittämiseen. Vaikka näinä aikoina virus uhkaakin tunkeutua kaikkiin tulkintoihin, pandemia ja siihen liittyvät sulkeutumisen teemat eivät ole olleet työskentelyni kannalta oleellisia.

Näyttelyn nimi Sulkeuma on monikäyttöinen käsite. Siihen voi törmätä niin joukko-opin kuin tietojenkäsittelytieteenkin parissa.

Sillä kuvataan myös väärää ainesta halutun seassa. Se on kuonahippu teräksessä, joka heikentää sen lujuutta. Roskaa, materiaa väärässä paikassa. Aito jalokivi on aina hieman epätäydellinen, sen erottaa sen sisältämistä sulkeumista verrattaessa sitä synteettisten kivien virheettömyyteen. Solun sisäiset sulkeumat taas ovat elottomia aineita, jotka eivät suorita mitään aineenvaihdunnallisia toimia. Ne osallistuvat eliön kokoonpanoon näennäisen passiivisesti.

Fonetiikassa sulkeuma tarkoittaa artikulaatiota, jossa ääntöväylä painuu kiinni niin, että ilma ei lainkaan pääse kulkemaan. Esimerkiksi p ääntyy siten, että huulet muodostavat sulkeuman. Kerronnan tutkimuksessa se on tarinan sulkeva rakenne, jossa palaset loksahtavat lopulta paikoilleen ja konflikti ratkeaa. Onnellinen loppu, vääryyden korjaava uhri.

Materialistisessa ajattelussa kausaalinen sulkeuma määrittelee fyysisen tapahtuman aiheutuvaksi aina fyysisestä vaikuttimesta. Se on fysikalismin keskeinen aksiooma. Sulkeuman sisään mahtuvat kaikki tapahtumat, fysiikan ulkopuolelle ei jää mitään.

Jacques Derrida käyttää käsitettä sulkeuma kuvatessaan perinteen ja siitä ulos murtautumisen dynamiikkaa. Ajattelu pyristelee irti perinteestä, johon käsitteet ovat sen naulinneet kiinni: Otollista maaperää dekonstruktiolle. Kieli ei tavoita kielen ulkopuolista. Ulkopuoli on kuitenkin koko ajan läsnä, käsitteet rajautuvat siihen, mitä ne eivät ilmaise. Sulkeuma kätkee käsitteen ja sen kohteen välisen kuilun. Merkitys muodostuu yhtä lailla suhteesta kontekstiin kuin suhteesta viitattuun.

Sulkeuma on sisä- ja ulkopuolen kompleksinen suhde. Sen läpi kuultaa vain vaivoin jäännös, tunne jostain jota ei voi tavoittaa. Se on kauttaaltaan piiritetty, erillinen, mutta kiinteässä suhteessa ympäröivään. Suklaakonvehdin tahmainen sisus. Tapahtumahorisontti. Abstrakti kuva pyristelee irti representaation otteesta, samalla vedoten esittämisen perinteeseen välttyäkseen liukumasta ulos kuvataiteen alueelta.

Sulkeuma kuvaa tilaa ja aikaa. Se on seinien rajaama huone. Sen tuottaa rajapinta, erottava iho, joka kosketuksessa tuntee ulkopuolen. Se on jonkin asian rajaamista, loppuun viemistä, ele jolla sinetöidään keskeneräinen hanke. Toive uudesta alusta. Tai takaisinkytkentä, silmukka, jossa prosessin tuotos palautuu sen lähtöaineeksi. Havainto, joka tuottaa havainnon kohteen. Taiteellinen prosessi, joka ruokkii itseään.

Ja vaikka ja mitä. Katsoja on hyvä, ja valitsee itselleen sopivan selityksen, tai keksii omansa.

Heikki Hautala: Karttojen kääntöpuolella 29.08.-20.09.

Heikki Hautala: Maistelija

Heikki Hautala
Karttojen kääntöpuolella
29.08.-20.09.2020

Näyttelyni koostuu pääasiassa viimeisen puolen vuoden aikana tekemistäni töistä, maalauksista, piirustuksista sekä veistoksista. Edeltävät kuukaudet ovat menneet melko intensiivisesti työhuoneella. Tänä keväänä työhuoneelle eristäyminen on tuntunut jotenkin erityisen luontevalta, koska tietyssä kohdassa sosiaaliset kontaktit olivat pakostakin rajallisia. Sitähän maalaaminen minulle hyvin pitkälti on, eristäytymistä, paradoksaalisesti kuitenkin ulkomaailmaa tarkastellen, sitä hengittäen ja vastaanottaen. Se on kamppailua värin ja muodon kanssa, rutattuja papereita ja päällemaalattuja pohjia. Se on toki myös onnistumisen tunnetta, toistoa, mikroaterioita, musiikkia, rytmiä, hallusinoimista akryylaattien katkussa, poikkeamista sivukujille, karttojen kääntöpuolelle. Se on vetäytymistä pois normaalioloista, joita ei ehkä ole olemassakaan, koska käsitys normaalista on hyvin pitkälti vain sopeutumista muutokseen.

Pääosassa töissäni on mieli ja kehollisuus, jatkuva muutostila, mikro- ja makrokosmos, virtuaali-ihminen luolaihmisen vaistoilla, uni ja valve, toden ja epätoden häilyvä raja. Pyrkimykseni on vangita edes joitain välähdyksiä inhimillisestä kokemuspiiristä ja saattaa ne teoksen muotoon. Hahmot ilmestyvät paperille ja kankaalle ikään kuin kamppaillakseen muodostaan ja olemassaolostaan. Töissäni kommentoin identiteettiä, sen jatkuvaa muutos- ja käymistilaa. Kuvani ovat sumeita metaforia niin yksilössä kuin yhteiskunnassa laajemmin tapahtuville henkisille ja fyysisille mutaatioille, jatkuvalle liikkeelle ja muutokselle.

Valmistuin Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2009. Siitä asti olen asunut ja työskennellyt Porissa. Kuvataiteen lisäksi teen musiikkia, yksin ja yhdessä.

Näyttelyä on tukenut Taike, Satakunnan taidetoimikunta

Heikki Hautalan soolokeikka 18.09.


Kevään mesenaattikampanjan ensimmäisen tukikeikan päivämäärä on varmistunut. Heikki Hautalan soolokeikka järjestetään perjantaina 18.09. klo 20 Galleria 3H+K:n tiloissa.

Heikki Hautala esittää säveliä ja sanoja harmoniasta kakofoniaan, tyyneydestä paranoiaan ja dinosaurusten luista kertakäyttökuppeihin. Musiikin lisäksi Heikki tunnetaan kuvataiteilijana sekä muun muassa yhtyeistä Sokea Piste, Bensiini ja Heikki Hautala ja hyvät veljet. 

Liput tukihintaan 20e (sis. pientä tarjoilua) varattavissa sähköpostilla osoitteesta galleria3hk@gmail.com. Kannattaa varata lippu heti, sillä paikkoja on rajoitetusti.

https://heikkihautala.bandcamp.com/

Oulun Taiteilijaseura -63 ry: UuleoPori 1.8.-23.8.

Elisa Tuohimaa: Covered

Oulun Taiteilijaseura -63 ry
UuleoPori
01.08.-23.08.2020



Björneborg ja Uleåborg, kaupungit Pohjanlahden rannikolla. Perämereltä Selkämerelle, aaltojen tuomana, UuleoPori. Meren aaltojen lisäksi myös toisenlainen aaltoliike yhdistää näitä kahta kaupunkia.

”Ääni on kuultavissa olevaa mekaanista aaltoliikettä.”
– wikipedia

Miellyttävä ääniaaltoilu tekee hyvää psyykeelle, toisaalta melu on terveysriski. Musiikki on voimavara, joka liikuttaa niin ruumista kuin mieltä. Terävää, pehmeää, hentoa ja kovaa, ääniaaltoilun monipuolisuus tuntuu loputtomalta. Moderni ihminen kohtaa äänimaisemia melkein kaikkialla. Kuinka kauas on lähdettävä kohdatakseen hiljaisuutta? Ja tuoko tuo taustahälyn puute rauhaa vai levottomuutta?

UuleoPori on Oulun Taiteilijaseuran vaihtonäyttely Poriin. Oulun Taiteilijaseura -63 ry on kuvataiteilijoiden ammatillinen yhdistys, joka toimii alueen taiteilijoiden edunvalvojana ja edistää kuvataidetta Oulun seudulla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Mukana näyttelyssä on 6 nykytaiteilijaa Oulun seudulta. Esillä mm. maalauksia, tekstiilitaidetta ja installaatioita.

Näyttelyn taiteilijat:
Ilona Kivijärvi
Anja Kurikka
Maria Markus
Johanna Pöykkö
Janne Raappana
Elisa Tuohimaa

Noora Ylipieti: Innocent Madness 4.7.-26.7.

Noora Yipieti: Sexy vamp Ursula, 2020

Noora Ylipieti
Innocent Madness
04.- 26.07.2020

Kuvataiteilija Noora Ylipieti (TaM) maalaa villejä ja kirkkaita teoksia, joihin muodostuu omituisia, humoristisia sekä traagisia narratiiveja. Teokset tulvivat spontaania visuaalista innostusta ja lapsenomaista ekspressiivisyyttä, aiheiden sekä värimaailman ollessa unenomaisen surrealistisia.

Teoksien teemat näyttäytyvät salaperäisinä ja monimutkaisina. Ne löytävät viehkeitä kytköksiä seksuaalisuuteen, sukupuoleen sekä emootioihin. Maalauksien riemukkaat, eläväiset fantasiahahmot sulautuvat kokonaisuuteen inhimillisinä sekä haavoittuvina. Lopputuloksena on ylitsevuotava määrä merkityksiä, kertomuksia sekä allegorioita.

Noora Ylipieti on valmistunut AMK-kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista vuonna 2008 ja suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Aalto-yliopiston Taiteiden- ja suunnittelun korkeakoulussa, josta valmistunut 2017.

Ylipieti on pitänyt lukuisia ryhmä- ja yksityisnäyttelyitä sekä Suomessa, että kansainvälisesti ja hänen teoksiaan on mm. HUS:in, Tuulensuun taidesäätiön sekä A-klinikkasäätiön taidekokoelmissa. Noora Ylipieti työskentelee Ateljeesäätiön työhuoneessaan Espoossa ja hän on Espoon Taiteilijakillan puheenjohtaja.

Nikki Jääskeläinen: Getting Intimate 23.5.–14.6.

Nikki Jääskeläinen
Getting Intimate

23.5.–14.6.2020


Oion pitkään rullalla ollutta paperia. Huoneeseen leviää paha haju, paketissa lukee vinyyli. Tunnustelen vanhan tapetin pintaa ja tarkastelen vuosikymmenten takaisia kuvioita. Yritän kommunikoida kellertävän liukuvärin kanssa ja turhaudun mahdottoman lasikuituröpelön äärellä, mutta pääsen jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen oudon koristeen kanssa ja seuraan sen muotoja musteella, kunnes yhteys katkeaa. Kysyn neuvoa paperipainona toimivalta katukiveltä. Painan posken viileää, karheaa pintaa vasten. Kivi on hiljaa. Paperi odottaa ja haisee. Muste kuivuu siveltimessä.

Getting Intimate on prosessimaisesti rakentuva tapetti- ja piirustusinstallaatio, joka jatkaa kehittymistään näyttelyn ensimmäisen viikonlopun ajan gallerian auki ollessa. Avajaisia ei järjestetä. 

Nikki Jääskeläinen (s. 1981) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee musteen, hiilen ja arkipäiväisten kodin materiaalien kanssa.

Kiitos Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Facebook


Henry Merimaa: Yhteinen tila 28.3.-19.4. | Muuttunut konsepti

Galleria 3H+K on kiinni 18.3.–19.4. Tiedotamme muutoksista tarvittaessa.

Henry Merimaan Yhteinen tila –näyttely 28.3.–19.4. muuttuu konseptiltaan fyysisestä näyttelystä Internetissä tapahtuvaksi etänäyttelyksi. Näyttely avautuu lauantaina 28.3. klo 12 Facebook–sivulla:

Yhteinen tila

Sivu toimii näyttelyn ajan kolme viikkoa.

– – –

Näyttelytiedote 15.3.

Henry Merimaa
Yhteinen tila
28.3.-19.4.2020

Yhteinen tila on paikka ja kokemus, jossa läsnäolijoiden vuoropuhelu ja yhteisölliset prosessit ovat mahdollisia. Näyttelyni sisältö ja ilme muotoutuu keskustelun sekä yhdessä tekemisen tuloksista, osittain minusta riippumatta.

Kutsuin etukäteen näyttelyyn myös vierailevia taiteilijoita dialogiseen työskentelyyn kanssani. Olin suunnitellut että avajaisyleisön kanssa tehdään galleriaan yhteinen maalaus. Näyttelyn ajalle oli suunniteltu ja sovittu useita erilaisia yleisötilaisuuksia. Näyttelyn oli tarkoitus olla elävä ja muuttuva tapahtuma.

***

Epidemiauutisointi ja viimeistään hallituksen ja viranomaisten tiedotukset koronan ehkäisyntoimenpiteistä vaikuttivat ratkaisevasti oman näyttelyni kohtaloon. Keskeinen ohje välttää yleisötilaisuuksia ja turhaa sosiaalista kanssakäymistä poisti näyttelyni yhteisöllisen vuoropuhelun ja yhteisöllisten prosessien käyttämisen mahdollisuudet.

Peruutin näyttelyavajaiset. Koska en halunnut kuitenkaan kokonaan peruuttaa näyttelyä,koronaohjeistuksen vaikutuksena riisuin siitä pois yhteisöllisiä elementtejä. Alkuperäinen konsepti oli osittain mukana, osittain typistettynä. Pyöritin ja pohdiskelin tätä suunnitelmaa muutaman päivän ajan.

Lisätiukennukset koronan suhteen tekivät mahdottomaksi toteuttaa eri tahojen kesken kokeellista tutkimustyöpajaa ja siihen liittyvää aineistoinstallaatiota. Ajellessani eräänä iltana Turusta kotiin muutin kokonaan näyttelysuunnitelman.

Muutoksista huolimatta näyttelyn nimi on ennallaan. ”Yhteinen tila” muodostuu neljästä esineteoksesta, jotka viittaavat ja kommentoivat symbolisilla ja käsitteellisillä tavoilla niihin asioihin, jotka alkujaan mietin tapahtuvan toiminnallisilla ja vuorovaikutuksellisilla tavoilla.
Näyttelystä tuli staattinen ja vihjeitä antava yhteinen paikka. Vuoropuhelu on silti mielestäni mahdollista, varsinkin jos kävijä soittaa gallerian ovikelloa ja tulee sisään asti.

Kiitän seuraavia henkilöitä joiden panos alkuperäisen näyttelyn toteutumisessa olisi ollut jännittävää ja innostavaa.

Taiteilijakolleegat: Mollu Heino, Titta Valla, Tapio Haapala, Veijo Setälä, Emilia Karju&Eero Merimaa ja Miina Hujala&Arttu Merimaa.

Taiteidenväliset tilaisuudet: Julia Hannula, Jaan Kallio ja Henry Flinkman.

Taiteen ja tutkimuksen projekti; Pertti Ala-Outinen, Anni Saisto, Pirita Frigren, Sanna Pitkäniemi-Toroska