Heta Pöyry: Kuljet ohi 22.9.-11.10.

Heta Pöyry
Kuljet ohi
22.9.-11.10.2018

Elämme elämämme toisten keskellä. Jatkuvassa ristiriidassa, jossa
haluamme olla oman tiemme kulkijoita ja samaan aikaan muiden
ihmisten luona. Pienten asioiden vaikeus syntyy kykenemättömyydestä
kommunikoida toisten kanssa. Kuljemme kohti, ohi ja taas poispäin,
kuvittelemme miten olemme läsnä emmekä kuitenkaan ole. Aina
hieman enemmän kääntyneet itseemme kuin toisten puoleen.

Heta Pöyry on valmistunut Taiteen maisteriksi vuonna 2013 ja asuu ja
työskentelee parhaillaan Ranskassa. Kuljet ohi koostuu grafiikan
vedoksien lisäksi piirroksista, joiden kautta hän on pyrkinyt irtautumaan
grafiikalle ominaisesta, vaihe vaiheelta etenevästä työskentelystä
välittäen piirrosjäljen yhtä vähäeleisesti. Oli tekniikka mikä tahansa,
vaikeinta on pysyä yksinkertaisuudessa. Tyhjä tila kutsuu ja houkuttelee
täyttämään, mutta vähäeleisyys haastaa katsomaan itseään.

Elina Lundahl: Let them be helpless like children 22.9.-11.10.

Elina Lundahl
Let them be helpless like children
– Erään prosessin kuvaus. Piirroksia ja kirjataidetta
22.9.-11.10.2018

Elina Lundahl (1987, Vesilahti) on pirkanmaalainen kirjansitojamestari ja kuvataiteilija. Hän on toiminut Tampereella kirjansitojana vuodesta 2010 ja työskentelee Nokialla sijaitsevassa Tehdas 108:ssa kuvataiteen ja kulttuurin parissa.

Lundahlin taiteellisessa työskentelyssä toistuvat hitaat inhimilliset kehityskaaret ja yhteensovittamattomien aineiden teemat, joita tarkastellaan vaihtelevien, tekijän kasvuympäristöstä tuttujen kierrätys- ja romumateriaalien työstämisen kautta.

Johanna Sinkkonen: Minäkin olen vain ihminen 25.8.-13.9.

Johanna Sinkkonen
Minäkin olen vain ihminen
25.8.-13.9.2018

Johanna Sinkkosen ”Minäkin olen vain ihminen” -näyttely Galleria 3H+K:SSA kuvaa yhden ihmisen kautta miltä ilmastonmuutos ja siitä aiheutuvat ongelmat tuntuvat.

Näyttelyn materiaalit on koottu rakennusteollisuudesta ylijääneestä eristepaperista sekä muovi- ja vaatejätteestä. Näistä on rakentunut muun muassa suurikokoinen muotokuva-ryijy: ”Lähtökohta ryijyyn on isovanhempieni tapa säästää kaikki jogurttipurkit ja leipäpussit, joita äidin äitini kuoltua löytyi suuria määriä. Osa materiaaleista tuleekin tästä kuolinpesästä. Vielä elossa oleva isän äitini taasen teki ryijyjä, tosin lattialle, muovista ja muusta kierrätysmateriaalista.” kertoo taiteilija Johanna Sinkkonen ensimmäisestä näyttelystään Porissa, Galleria 3H+K:ssa.

Rakennusteollisuudesta ylijääneestä eristepaperista taiteilija on käyttänyt myös eristävän puolen, joka näyttää hopeoidulta levyltä. Tästä on syntynyt sekatekniikkateoksia, jotka heijastavan pintansa avulla liittävät katsojat osaksi teosta. Muut teokset on toteutettu sekatekniikalla, piirtäen ja maalaten mm. musteella, lyijykynällä, hiilellä, akryylillä ja tussilla. ”Toteuttamalla teokseni näin, saan sekoitettua toden ja epätoden ja kenties herättämään ajatuksia tästä maailmasta ja tulevasta.” Sinkkonen kertaa.

Yksi näyttelyn tavoitteista on rohkaista kokijaa pysähtymään, näkemään ympäristönsä toisin. Moni tiedostaa elämäntapojensa vaikutukset ilmastonmuutokseen, mutta eivät silti muuta tapojansa. ”Teokseni kommentoivat ihmisten kadonnutta luontosuhdetta, tulevaisuuden uhkakuvia ja pienen ihmisen vastuuta ja ahdistusta omasta toiminnastaan ympäristönsä hyväksi. Materiaaleillaan ne näyttävät esimerkkiä siitä, miten taidetta voi luoda kestävällä kehityksellä. Ilmasto ja sen muutokset ovat keskeinen osa teosteni teemaa ja tämän voi nähdä sekä aihepiiristä että kuvainnollisesti teoksia katsoessa.”.

Johanna Sinkkonen (1983) on turkulainen taiteilija, joka on toiminut taidekentän eri tehtävissä yli 10 vuoden ajan. Hän on erikoistunut julkisiin tilataide- ja paikkasidonnaisiin teoksiin sekä suurikokoisiin sekatekniikka teoksiin. Sinkkonen yhdistelee työskentelyssään pelottomasti eri taiteen aloja, rikkoen näin taiteessa vallitsevia normeja. Hän toteuttaa teoksensa luontoa ja ympäristöä vahingoittamatta, materiaaleja kierrättäen. Taiteellaan Sinkkonen kysyy usein kysymyksiä liittyen ympäristöön, tasa-arvoon ja välittämiseen. Vaikka taiteilijan omat teokset kommentoivat ongelmia joita maailmamme joutuu kohtaamaan, julkisessa taiteessa hän on antanut itselleen luvan leikkiä ja etsiä kauniita ja hauskoja asioita ympäriltään. Johannan työskentely eroaa usein vallalla olevasta galleriatoiminnasta ja tämän vuoksi hän etsii usein vaihtoehtoisia tapoja tuoda töitään yleisölle esille.

Riikka Mäkikoskela: Pohjoinen rokokoo 25.8.-13.9.

Riikka Mäkikoskela
Pohjoinen rokokoo
25.8.-13.9.2018

Riikka Mäkikoskelan kolmiulotteisen kuvataiteellisen työskentelyn teemoja ovat visuaalisen, materiaalisen ja kulttuurisen yhteenkietoutuminen, materiaaliset merkitykset ja käsitteet sekä tradition tulkinta. Hän käsittelee teoksissaan ihmisen elämänkaarta ja sukupolvien limittäisyyttä sekä sitä, miten tavat ja tottumukset muotoutuvat sukupolvesta toiseen. Mäkikoskela kuvaa nykyajan yhteiselon kokemuksia ja kertoo useille tulkinnoille avoimia paikallisia tarinoita. Niitä värittävät esimerkiksi Lähi-idässä syntynyt kristinusko ja Keski-Eurooppaan painottunut taidehistoria. Mäkikoskelan teokset avaavat pohjoista sielunmaisemaa, jossa kaamoksen rinnalla on usein seuraavaan kevääseen kantavaa valoa, eloa ja leikillisyyttä. Näyttelyn veistokset juhlistavat elämän runsautta ja monimuotoisuutta – sen nurjia puolia unohtamatta.

Rokokoon hengessä Mäkikoskela yhdistää myös käsityön ja taiteen. Hän käyttää perinteisiä materiaaleja ja tekniikoita, kuten keramiikkaa, mutta yhdistää myös materiaaleja ennakkoluulottomasti, esimerkiksi keramiikan ja akryylimuovin. Sekä työskentelymateriaalin että sen työstötavan valinta ovat Mäkikoskelalle tärkeitä, sillä molemmilla luodaan kulttuurisia merkitysyhteyksiä ja viittauksia eri aikoina syntyneisiin tottumuksiin ja tapoihin. Mäkikoskelan tavoite on löytää vuoropuhelua teoksen sisällön, työskentelymateriaalin ja sen työstötavan välille. Näin veistoksiin muodostuu erityisiä paikkoja, jotka kertovat yhdessätekemisestä, myötäelämisen pyrkimyksestä ja vaikeudesta sekä oman itsen näkemisestä ja unohtamisesta.

TaT Riikka Mäkikoskela (s. 1975) on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutissa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Aalto-yliopistossa. Hän on Kuvanveistäjäliiton ja Helsingin taiteilijaseuran jäsen. Mäkikoskelan teoksia ja tutkimusta on esitelty useissa tapahtumissa, konferensseissa, julkaisuissa, gallerioissa ja museoissa sekä Suomessa että ulkomailla. Taiteellisen työn ohella hän toimii tällä hetkellä Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton toiminnanjohtajana.

Näyttelyä on tukenut Greta och Alfred Runebergs Stiftelse

Kiitokset:

Hannamaija Heiska/Kauniaisten kuvataidekoulu
Alma Muukka-Marjovuo/Sibelius-lukio
Tomi Pelkonen/Aalto ARTS

Iitta Pieti ja Susa Walve: VIRTAUS 28.7.-16.8

Iitta Pieti ja Susa Walve
VIRTAUS
28.7.-16.8.2018

Näyttelyn teokset kertovat elämän rajapinnoista, alusta ja lopusta, pimeydestä, tyhjyydestä sekä tuntemattomasta. Ne kertovat tarinoita, raottavat hetkiä. Teokset pohtivat olemassaoloa, elämää – mistä kaikki alkaa ja miten kaikki päättyy, onko aika lineaarista vai syklistä.

Teokset liikkuvat tutun ja tunnistamattoman välimaastossa pilkahdellen ja soljuen. Nämä hetket yhdistyvät luonnosta saatuihin kuva- ja muotokieliin.

Iitta Pieti ja Susa Walve lähestyvät aiheita eri perspektiiveistä ja metodein, mutta tunnelma sekä luonnosta saadut muodot yhdistävät heidän teoksiaan. Näyttelyssä nähdään eri tekniikoita aina piirtämisestä tussimaalauksiin ja veistoon. Pieti ja Walve kohtasivat kuvataideopinnoissa Imatralla, josta he ovat kumpikin valmistuneet kuvataiteilijoiksi.

Iitta Pieti (s. 1988) lähestyy näyttelyn teemaa elämän hiipumiseen, kuolemaan ja läheisen menettämiseen liittyvistä tunteista ja kokemuksista tarkastellen. Hän esittää näyttelyssä kokonaisuuden, joka sisältää sekä kuvanveistoa että piirtämistä.

Pietin teosten ilmaisullisuus vaihtelee tyypillisesti tarinallisuuden, runollisuuden, käsitteellisyyden sekä abstraktin ja figuratiivisen välillä. Tyhjyyden ja hiljaisuuden käyttäminen osana teosta toistuu hänen työskentelyssään usein. Teosten materiaalien, tekniikoiden ja koon vaihtelevuus ovat yhtälailla osa hänen tapaansa työskennellä.

Susa Walve (s. 1988) tuo näyttelyyn piirustuksia, tussimaalauksia sekä kiviveistoksia. Isommat tussipiirustukset syntyvät pienistä viivoista, luoden suurempia kokonaisuuksia. Piirrosjäljen kanssa tilaa jakaa tyhjyys, jonka Walve mieltää piirustusten tärkeimmäksi osaksi. Piirtämisen lisäksi Walve työskentelee ajoittain myös kolmiuloitteisten teosten parissa, mm. kaivertaen kiveä. Töissä esiintyy viitteitä elämän kiertokulusta ja luonnossa tapahtuvista reaktioista, aina molekyylitasolta lähtien. Ne pohtivat ajatusta, ettei ole olemassa alkua tai loppua, ainoastaan siirtymää sekä energiaa, joka kiertää kehää. Luonnon lisäksi Walve löytää inspiraatiota myös itämaisesta taiteesta ja filosofiasta.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Aleksi Matikainen: Piirroksia

Aleksi Matikainen
PIIRROKSIA
26.5.-14.6.2018

Piirtämällä musteella ja hiilellä paperille toteutetut teokset käsittelevät outoutta ja unohdusta. Teokset ovat eräänlaisia toteamuksia toiseuden kokemuksesta ajassamme. Teoksissani outous ja unohdus näyttäytyvät ihmishahmojen ulkoisina vääristyminä.

Sivuan teoksissani Heideggerin tunnettua ajatusta, jonka mukaan ihmisen olemiselle ajassa on luonteenomaista oleminen kohti kuolemaa (Sein zum Tode). Hänen mukaansa inhimillinen täälläolo on itsensä edellä, se kurkottaa tulevaisuuteen, kuolee koko ajan.(Heidegger 2000, 369–373.) Teosteni hahmot elävät tähän viitaten ikään kuin edellä aikaansa, aavistaen tulevan, muuttuen siten oudoiksi omassa ajassaan.

Unohduksen ja unholan kuvat puolestaan heijastavat menetystä. Ilman muistia/muistoa läheisimmätkin ihmiset pysyvät tuntemattomina ja käsitys maailmasta on vain havaintojen virtaa, jota on vaikea ymmärtää (https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-jamuisti).

Lähteet:
Heidegger, Martin, Oleminen ja aika (Sein und Zeit, 1927). Suom. Reijo Kupiainen. Vastapaino, 2000.
https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti 16.5.2018

Michaela Casková: Small talk #2

Michaela Casková
Small talk #2
26.5.-14.6.2018

I am visual artist, illustrator, gardener and friend. Walking, observing, asking, talking, being in silence, imagining, picking, foraging, mapping and drawing are some of my tools.

Being obsessed with following weather forecasts, everyday notes on weather and observing how numbers and data really feel when you run outside. How global affects local, common become personal, normal become rare and other way around. How weather talks became small talks* – instead, look out the window in the morning and see – what the world will be?

And how does small talk affect if you have any visitors in gallery in middle of the city?

mc

– – – – – – – – – – – –
* Oxford Dictionary says:
Small talk = Polite about unimportant and uncontroversial matters, especially as engaged in social occasions.
Are weather talks unimportant and uncontroversial?

Tuija Teiska: Muisti 28.4.-17.5.

Tuija Teiska
Muisti
28.4.-17.5.2018

Näyttelyn teoksilla ei ole yhtä paikkaa, ei yhtä ääntä, ei samaa muotoa, eikä materiaa joka yhdistäisi jokaisen näistä kaltaisekseen silti ne ovat samoja, samaa muistia.

Teokset ovat valmistuneet Suomessa, Japanissa ja Italiassa.

Muisti kulkee mukana kaikialle ja se on tärkein työvälineeni, ilman muistia olisin tyhjä pää vasten tuntematonta. Muisti valmistaa ja kädet toimivat sen välineinä.

Alkuperäinen näyttelysuunnitelma muuttui matkoillani maailmalla, jolloin muisti tallensi näkemänsä ja kokemansa, näistä muistikuvista syntyi näyttelyn teokset.

Teokset eivät ole noudattaneet mitään tarkkaa suunnitelmaa vaan ne ovat valmistuneet prosessissa joka on ollut pakonomainen luomistila. Kaikki teokset ovat valmistuneet vuonna 2018 ja ovat ensimmäistä kertaa esillä.

Kotisivut tuijateiska.com

YOLO 28.4.-17.5.

Mirva Niskanen, Heini Närhi, Diana Rogagels & Júlia Kovács
YOLO
28.4.-17.5.2018

You Only Live Once = elät vain kerran.

Yolo on neljän taideopiskelijan yhteisnäyttely jossa jokainen on tutkinut teemaa omista lähtökohdistaan ja eri medioin.

Mirva Niskanen on 27-vuotias ja kotoisin Vihdistä. Hänen maalauksensa ovat väriabstraktioita, jotka kuvaavat tunnetiloja ja ajatuksia, ja niiden käsittelyä muutosten äärellä syntymän ja kuoleman hetkellä.

Heini Närhi on 32-vuotias ja kotoisin Vesannolta. Printtisiirtosarjoissaan hän käsittelee arkisten asioiden estetiikkaa sekä hetkessä elämistä ja sen seuraamuksista muodostuvaa kehää.

Diana Rogagels (24) ja Júlia Kovács (25) ovat Portugalista. He ovat tutkineet teemaa kokonaisvaltaisesti siihen paneutuen työvälineinään installaatio ja performanssi.

TRR-420 31.3.-19.4.

[ylläpito: teknisiä ongelmia kuvan lataamisessa]

TRR-420 on kolmen kuvataiteilijan ryhmä joka on pitänyt näyttelyitä vuodesta 2004. Ryhmään kuuluvat Tapio Haapala Kokemäeltä sekä Reijo Kärkkäinen ja Riikka Viinikanoja Kuopiosta. Edellisen kerran ryhmä piti yhteisnäyttelyn Satakunnassa v. 2006 Rauman Taidemuseossa.

Yhdistävänä tekijänä ryhmän hyvinkin erilaisten tekijöiden kesken, eräänlaisena väljästi tulkittavana teemana ovat olleet alusta alkaen välimatkoihin liittyvät seikat joita voisi kuvailla vaikkapa sanapareilla etäinen/läheinen, sisäinen/ulkoinen tai tuttu/tuntematon.

Numeroyhdistelmä ryhmän nimessä viittaa välimatkaan Kokemäen ja Kuopion välillä ja ryhmän logoksi vakiintunut rekisterikilpi kulkemiseen ja matkaan ylipäänsä.

HUOM. Avajajaiset perjantaina 30.3.2018 poikkeuksellisesti klo 16-18!