Pauliina Koivunen: Pysähdyksiä / Stand Stills 3.6.-22.6.

Pauliina Koivunen: Pysähdyksiä / Stand Stills
3.6.-22.6. / avajaiset pe 2.6. 18 – lämpimästi tervetuloa!

”Kasvovaloksia tehdessäni, juuri kun olin aikeissa alkaa näyttelyn tiedotetekstin kirjoittamiseen, nälkä iski ja piti tehdä ruokaa. Leikkasin tylsällä sahalaitaisella veitsellä viimeistä siivua multaisesta paprikasta, kun veitsi lipesi ja osui peukalooni. Tunsin sahalaidan tunkeutuvan lihaan ja pelästyin sen uponneen luuhun asti. Hätä tiivistyi lapsenomaiseksi itkuksi. Olin pyörtyä, vaikka samalla nauroin itselleni tunnistaessani itsessäni isäni ylidramaattisuutta – luulin tosissani kuolevani puolen sentin levyiseen peukalohaavaan. Naapuriini muuttanut Tiina soitti. Kuullessaan haavapaniikista hän sanoi tulevansa käymään. Kielsin, sillä verta ei enää tullut ja totesin voimakkaan reaktioni johtuneen luultavasti siitä, että olin vähän ylirasittunut. Hetken päästä ovikello kuitenkin soi, ja Tiina seisoi ovella. Hänellä oli mukanaan ensiapupakkaus. Nauratti, mutta annoin hänen paikata sormeni. Haava ei ollut lopulta kovin syvä ja verenvuotokin oli jo tyrehtynyt, vaikka sormessa tykytti yhä. Jatkoin töitä. Kompastuin laturin johtoon, ja myöhemmin illalla kompastuin samaan johtoon uudelleen. Illan aikana oli tarkoitus tehdä kolmen henkilön kasvomuotit. Teinkin kaksi, kun yksi sovituista ajoista peruuntui. Viimeinen muotti meni kuitenkin pilalle kipsinauhan tarttuttua Petran tuuheisiin ripsiin. Kipsi jouduttiin leikkaamaan irti Petran tyttären seuratessa uteliaana touhua vierestä. Tässä kohtaa halusin jättää kasvoarkiston kokoamisen kokonaan kesken. Tuntui järkyttävältä altistaa ihmisiä tuntemuksille vain, koska tarvitsen heitä, ilmaistakseni itse jotakin tai koska minulla on tallentamisen pakkomielle. Myöhemmin Liisa tuli käymään ja kerroin hänelle päivän sattumuksista. Pohdin myös ääneen, ettei jäykäkouristusrokotteeni taida olla voimassa. Liisa totesi, että jäykkäkouristukseen voi itseasiassa kuolla ja että sellainen kuolema on tosi tuskallinen ja hidas. Googletin jäykkäkouristuksen. Wikipedian kuvat yhdistettynä Liisan sanoihin laukaisivat uudelleen itkunsekaisen hädän. Soitin päivystykseen ja siellä kerrottiin, että kannattaa varata heti aamulla aika, koska rokote on hyvä ottaa 24 tunnin aikana sattuneesta. Liisa jäi valmistamaan pakastepitsaansa meille. Pian palohälytin alkoi hälyttää eteisessä, koska uunia lämmitettäessä pelti oli unohtunut sisälle ja sen pintakertymät alkovat savuta. Kiroilin ja kiipesin tuolille kurottaakseni kattoon. Kurotin ja kurotin, enkä millään meinannut ylettyä nappiin. Meteli oli korviahuumaava.

Tai näin mä sen päivän muistan.”

Pysähdyksiä – Standstills on näyttely, jonka installaatiot ammentavat muistin, ajallisuuden, identiteetin sekä arkistojen teemoista. Installoituna on muun muassa tämänhetkinen katsaus vuonna 2015 aloitettuun, jatkuvasti karttuvaan arkistoon, joka koostuu kasvovaloksista ja niiden muoteista.

Pauliina Koivunen (1982) on Tampereella syntynyt, Porista kotinsa löytänyt taiteen maisteri, tarpeistonvalmistaja, rakennuskonservaattori.