KARRI KOKKO: NÄYTÄ HAAVASI
GALLERIA 3H+K 20.9.–12.10.2025
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 19.9.2025 klo 18–20!
Näyttelyni nimi ja sen keskeinen kuvallinen elementti ovat lainassa saksalaiselta taiteilijalta Joseph Beuysilta (1921-1986). Beuys ja hänen taidefilosofiansa ovat alusta asti muovanneet käsityksiäni luovan toiminnan välineistä, keinoista ja perusteista.
Beuysin installallaatio Näytä haavasi (Zeige deine Wunde, 1976) kehottaa meitä puhumaan traumoistamme, mutta kyse on muustakin kuin yksilöpsykologiasta. Haava on ennen muuta havahtumisen ja muutoksen paikka, energiakeskus ja taiteen syntykohta. Näiden voimien symbolina toimii Beuysin taiteessa ja sitä myöten myös tässä näyttelyssä usein toistuva kuva-aihe, niin sanottiu kreikkalainen risti.
Kuten näyttelyn yhteydessä julkaisemassani esseessä todetaan: ”Beuysin käsissä risti ei ole uskonnollinen tunnus vaan modulaarinen perusrakenne – työkalu kokemuksen, historian, materiaalin ja muutoksen jäsentämiseen. Se on ajattelun kartta, jonka keskus on haavoittuva mutta juuri haavoittuvuutensa kautta luova ja uudistuva. Toisin kuin latinalainen risti, joka viittaa kristinuskoon ja kärsimyksen teemoihin, kreikkalainen risti on tasapainon kuva: sen vaakasuora ja pystysuora akseli ovat yhtä pitkät. Beuysin henkisessä ajattelussa tämä tasapaino merkitsee ruumiin ja sielun, maan ja taivaan, yhteiskunnan ja yksilön välistä harmoniaa.”
Beuys oli keskeinen tekijä kansainvälisessä Fluxus-liikeessä. Yhteys liikkeeseen näkyy tässä näyttelyssä monin tavoin. Vitriinit, rasiat, laatikot ja kuvien tekemisessä käytetyt leimasimet, kaavaimet, löydetyt esineet ja muualta lainatut elementit edustavat osaltaan Fluxukselle ominaista antitaidetta. Itseilmaisun ja yksilön sijaan pääosassa ovat sosiaalisuus ja huolenpito.
Kreikkalainen risti liittyy myös näyttelyn toiseen teemaan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta tunnetuimman teokseni Varjofinlandian ilmestymisestä, ja olen miettinyt sen muotoa ja sisältöjä näyttelyä rakentaessani. Varjofinlandia on tekstikollaasi, jossa suomalaiset kirjoittavat erityisyydestään, masennuksestaan, ahdistuksestaan, addiktioistaan ja yleisestä pahasta olostaan. Teos puhuu aroista aiheista, mutta ei tee sitä tirkistelymielessä. Varjofinlandia on kreikkalaisen ristin tapaan toiminnallinen paikka, beuysilainen sosiaalinen veistos, jossa yhteiskunnallinen vastuu ja huolenpito voivat toteutua.
Oma taustani on runoudessa. Olen runoilija, jonka tuotantoon kuuluu lyyristen töiden ohella visuaalista runoutta ja käsitteellisiä projekteja. Esikoisteokseni Uno Boy (1982) jälkeen olen julkaissut yli 30 teosta, viimeisimpänä tänä vuonna ilmestynyt esikoisromaani Helsinginkatu ja kootut runot Siinä ne nyt ovat. Töitteni julkaisemiseen käytän myös verkon alustoja (Instagram, Facebook, Blogger, Tumblr, SoundCloud). Visuaalisen tuotantoni toteuttamiseen sovellan useita erilaisia tekniikoita. Pääosassa ovat leimasimet, irtokirjaimet ja kaavaimet, mutta jälkiä teoksiin jättävät myös hiili, muste, lyijy ja öljyväriliitu. Teokset ovat kuvia, mutta jokaisella niistä on myös joku yhteys kieleen ja kirjoittamiseen. Siinä mielessä ne edustavat runoutta.
Näyttelyn pitäminen synnyinkaupungissani Porissa on suuri ilo ja kunnia. Porissa on jotain erityistä, kuten olen saanut huomata kaupungin museoita ja tämänkin gallerian toimintaa pitkään seurattuani. Beuysin ja Porin lisäksi olen kiitoksen velkaa toimintani mahdollistajille, sukulaisille, ystäville, kollegoille.
Karri Kokko