Heikki Hautala
Karttojen kääntöpuolella
29.08.-20.09.2020
Näyttelyni koostuu pääasiassa viimeisen puolen vuoden aikana tekemistäni töistä, maalauksista, piirustuksista sekä veistoksista. Edeltävät kuukaudet ovat menneet melko intensiivisesti työhuoneella. Tänä keväänä työhuoneelle eristäyminen on tuntunut jotenkin erityisen luontevalta, koska tietyssä kohdassa sosiaaliset kontaktit olivat pakostakin rajallisia. Sitähän maalaaminen minulle hyvin pitkälti on, eristäytymistä, paradoksaalisesti kuitenkin ulkomaailmaa tarkastellen, sitä hengittäen ja vastaanottaen. Se on kamppailua värin ja muodon kanssa, rutattuja papereita ja päällemaalattuja pohjia. Se on toki myös onnistumisen tunnetta, toistoa, mikroaterioita, musiikkia, rytmiä, hallusinoimista akryylaattien katkussa, poikkeamista sivukujille, karttojen kääntöpuolelle. Se on vetäytymistä pois normaalioloista, joita ei ehkä ole olemassakaan, koska käsitys normaalista on hyvin pitkälti vain sopeutumista muutokseen.
Pääosassa töissäni on mieli ja kehollisuus, jatkuva muutostila, mikro- ja makrokosmos, virtuaali-ihminen luolaihmisen vaistoilla, uni ja valve, toden ja epätoden häilyvä raja. Pyrkimykseni on vangita edes joitain välähdyksiä inhimillisestä kokemuspiiristä ja saattaa ne teoksen muotoon. Hahmot ilmestyvät paperille ja kankaalle ikään kuin kamppaillakseen muodostaan ja olemassaolostaan. Töissäni kommentoin identiteettiä, sen jatkuvaa muutos- ja käymistilaa. Kuvani ovat sumeita metaforia niin yksilössä kuin yhteiskunnassa laajemmin tapahtuville henkisille ja fyysisille mutaatioille, jatkuvalle liikkeelle ja muutokselle.
Valmistuin Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2009. Siitä asti olen asunut ja työskennellyt Porissa. Kuvataiteen lisäksi teen musiikkia, yksin ja yhdessä.
Näyttelyä on tukenut Taike, Satakunnan taidetoimikunta