Janne Raappana
DEPRESSIONISMI 1
Galleria 3h+k 4.7.–26.7.2026
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 3.7. klo 18-20!
Maailman ollessa depressionistisessa tilassa – jatkuvien kriisien, sotien, informaatiotulvan, epävarmuuden ja todellisuuden vääristelyjen keskellä – en näe taidetta enää pelkästään maailman kuvaamisena. Näen taiteen välineenä, joka voi vaikuttaa siihen, miten maailma koetaan, ymmärretään ja muistetaan.
Depressionismi syntyy ajasta, jossa ihmisen sisäinen maisema joutuu jatkuvaan ristiriitaan ulkoisen todellisuuden kanssa. Minulle se ei tarkoita vain surun tai epätoivon kuvaamista, vaan yritystä tehdä näkyväksi se psykologinen tila, jonka kriisien aikakausi jättää ihmiseen.
Maalaukseni eivät kuvaa yksittäistä tapahtumaa, vaan mielentilaa jossa myös huumorilla on paikkansa. Kasvot, jotka muodostuvat ja hajoavat samanaikaisesti värien, viivojen ja kerrosten kautta, ovat kuva tietoisuudesta maailmassa, jossa totuus, pelko ja toivo kohtaavat jatkuvasti. Katseessa on kysymys: tarkkailemmeko me maailmaa vai tarkkaileeko maailma meitä.
Kylmät siniset kohtaavat levottomat punaiset, vihreät ja keltaiset sävyt. Maalaan mustalle pohjalle. Muodostuu sisäinen maailma, jossa ahdistus, energia, kaaos ja selviytymisen tarve esiintyvät yhtä aikaa. En pyri tarjoamaan katsojalle helppoa rauhaa, vaan avaamaan kokemuksen maailmasta, jossa todellisuus tuntuu rikkoutuneelta mutta edelleen elävältä.
Depressionismi tutkii hetkeä, jossa yksilön sisäinen maailma ja yhteiskunnallinen todellisuus törmäävät. Minua kiinnostaa se, mitä ihmiselle tapahtuu, kun ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti epävarmemmaksi. Miten sota, propaganda, pelko ja jatkuva informaatiovirta muuttavat tapaamme nähdä itsemme ja toisemme?
Äänitaiteilijana ja maalarina tutkin samaa ilmiötä eri välineillä. Ääni, väri ja muoto toimivat keinona ohittaa pelkkä järkiperäinen selitys ja päästä kokemuksen tasolle. Minulle taide on tila, jossa ristiriidat voivat olla olemassa ilman että niitä täytyy heti ratkaista.
Taide ei ole koriste yhteiskunnan ympärillä. Se on tapa tutkia yhteiskuntaa ja ihmistä sen sisällä.
Depressionismi ei hyväksy maailman nykyistä tilaa pysyvänä kohtalona. Päinvastoin: se käyttää kriisiä lähtökohtana muutokselle. Kun maailma muuttuu meluisaksi, taiteen tehtävä on palauttaa, pysäyttää.
Uskon, että näkökulman muutos voi olla ensimmäinen askel todelliseen muutokseen. Taide ei ainoastaan heijasta todellisuutta. Se voi olla paikka, jossa uusi todellisuus alkaa muodostua.
Näyttelysarja jatkuu : ”Depressionismi 2” Rovaniemi galleria Napa, elokuun lopulla 2026.